Aamulla - tehdessäni pihalla lähtöä Rovaniemelle KD:n piirikokoukseen - huomioni kiinnittyi naapuripihalta kuuluvaan tiksutukseen. Ensivaikutelma oli punarinta, mutta kohta hälytyskellot alkoivat soida - ääni oli liian voimakas punarinnaksi mutta aika passeli nokkanisseksi... Pikasingahdus sisälle ja parkaisu emännälle, että "Apua, missä on mun kiikarit" - ja kohta olin taas pihalla kiikaroimassa naapurin pihahaavan latvassa istuvaa nokkavarpusta. Olipa mukava nähdä pitkästä aikaan sellainen laji, jota en ollut aikaisemmin Kemijärvellä havainnut!
Rovaniemi oli yllättävän talvinen, edes Jätkänkynttilän alla ei ollut lainkaan sulaa, joten seuraava merkittävä lintuhavainto tuli taas kotipihalta. Heti saavuttuani Pyhäjärven Miljan kanssa reissusta ja noustessamme autosta, pihaamme lähestyi naakka, joka sai kohta siivilleen pihapiirimme kolme vakionaakkaa. Nuo kolme huutelivat ylilentäjälle omat tervehdyksensä, mutta uusi veijari jatkoi määrätietoista lentoaan äänekkäistä kommenteista piittaamatta. Vielä pari vuotta sitten naakka oli Itä-Lapissa melkoinen harvinaisuus, mutta ei näköjään enää - ainakaan meidän pihalla ;-) Kotiuduttuani lensi ikkunan takana kohta harmaalokki, joten vaikka ilma oli sateinen, päätin lähteä vielä pienelle iltaretkelle. Kalkonniemen vaatimattoman sulan ympärillä istuskeli 15 harmaalokkia ja Pitkänsillan edustalla 30 saman lajin edustajaa. Isokylän lenkin kohokohta oli kuitenkin Jousilammella pienen railon äärellä tepastellut töyhtöhyyppä, laji joka itselleni on aina ollut se virallinen kevään tuoja! (57)
