21.4.2010

Koulupäivän päätyttyä kello 15 lähdin tukka putkella kohti Pelloa, josta Halosen Jorma oli edellispäivänä löytänyt Suomen yhdennentoista ja Lapin ensimmäisen arokiurun. Olin ollut aikeissa käydä paikalla jo aamulla, mutta koskapa kouluun ehtiminen olisi aamubongauksen takia voinut olla tiukilla, otin tietoisen riskin ja säästin reissun iltapuolelle. Ajomatkan aikana linnusta tuli onneksi edelleen päivityksiä, joten tilanne näytti hyvältä. Saavuttuani Ylirannan peltojen reunaan, siellä näkyi kaksi lintumiestä, joiden kamerat sojottivat lupaavasti yhteen suuntaan. Kävelin miesten taakse, suuntasin kaukoputkeni sulavesilammikoilla vilisevien pikkulintujen sekaan, ja hetken päästä arokiuru todellakin tepasteli näkökentässäni. Samalla pellolla suurharvinaisuuden kanssa oli myös ainakin 10 töyhtöhyyppää, 44 västäräkkiä, kiuru, 3 niittykirvistä, 4 kottaraista, 4 räkättirastasta, 3 pajusirkkua ja lapinsirkku, joten vilinää riitti. Arokiuru oli varsin rauhallinen kaveri, ja kun muut linnut välillä säikähtivät milloin mitäkin ja lentelivät sinne tänne, se vain painautui hetkeksi maahan, ja jatkoi kohta ruokailuaan. Kaksi muuta bongaria, Jorma Hannu ja Petri Salo, lähtivät kohta palaamaan kohti Tamperetta, mutta itse seisoin vielä toista tuntia pellon reunassa ihmettelemässä lintujen touhuilua. Koko tänä aikana itse arokiuru lennähti vain pari kertaa, ja vain kerran onnistuin pikaisesti näkemään lajityypillisen valkean siiven takareunan, mutta muutenhan lintu näkyi koko ajan erinomaisen hyvin. Arokiuru olikin jo seitsemäs Suomessa näkemäni kiurulaji. Poistuin Pellon pellolta klo 19:15 ja lähdin ajelemaan kotia kohti. Matkan varrella oli koko matkan varsin talvista, ja vain Songassa näkyi pari telkkää. Rovaniemellä piipahdin kuitenkin Ounaskoskella, jossa oli kuhinaa. Jään reunalle oli kerääntynyt jo 700 naurulokkia, seassaan 16 kalalokkia ja yksi harmaalokki. Parin sinisorsan ja telkän ohella myös nokikana oli edelleen paikalla herättäen ihmetystä ohikulkijoissa. (74)