Tiistaina alkanut lukuvuosi aiheutti sen, että retket jäivät vähäksi aikaan kokonaan väliin. Lauantaina kollegani Silvastin Pirkko soitti, ja kertoi törmänneensä juuri marjareissullaan pöllöpoikueeseen. Hän lupasi jäädä paikoilleen vahtimaan lintuja, ja niinpä huristelin saman tien Halosenrantaan. Pike löytyikin kohta heiluttelemasta poimuriaan ison hakkuuaukean keskeltä, ja biotoopin perusteella aloin heti epäillä, että kyseessä täytyi olla suopöllön. Piken jaloista oli lähtenyt neljä lintua, ja päätimme lähteä kävelemään kohti paikkaa, jonne hän epäili kahden niistä laskeutuneen. Ehdimme kuitenkin ottaa vain pari askelta kun aivan edestämme lehahti siivilleen suopöllö - eli lintuja olikin ainakin viisi. Emme lähteneet enää lintujen perään, etteivät ne suotta häiriinny, vaan poistuimme paikalta. Samalla hakkuulla näkyi myös tuulihaukka ja pari nuorta kivitaskua.
Sunnuntaina lähdin heti aamusta Myllykummun lintutornille tarkistamaan olisiko paikalla vesilintuja. Ajoin kuitenkin ensin venesatamaan, jossa hanhinelikko (eli kaksi tiibetinhanhea ja kaksi risteymähanhea) oli yllätyksekseni edelleen paikalla. Myllykummussa oli tosi hiljaista - tervapääsky sentään lenteli tornin edustalla ja jossakin horisontissa istuskeli tuulihaukka kelossa. Ainoana vesilintuna paikalla uiskenteli yksinäinen sinisorsanaaras. Varrion ja Kummunkylän lenkki tuotti vain navakassa pohjoistuulessa leijailleita korppeja ja variksia, sekä muutaman atlaksen varalta kirjaamani sepelkyyhkyn ja pensastaskun, ja pyörähdys Jätevesijärvellä tuotti kolme tylliä, kolme lapinsirriä, kaksi rantasipiä sekä syksyn ensimmäisen nuoren pikkusirrin. Ajoin retken päätteeksi vielä mutkan Isokylällä, mutta sen enempää kirjattavaa ei enää löytynyt. Iltasella pyöräilin koululle (valmistelemaan seuraavan päivän tunteja) Kuumalammen kautta, jossa näytti olevan ihan mukavasti vesilintuja, kuten mm. haapana- ja tukkasotkapoikueet. (216)
