22.5.2010

Lauantaiaamun ohjelmassa oli Kemijärven Luonnon perinteisen pyöräretken vetäminen Isokylälle ja Imposenniemeen. Aamukuudelta löytyivät kokoontumispaikalta Pitkänsillan itäpäästä Salon Aino ja Helvi sekä Kellokummun Mikko, ja matkan varrelta mukaan tulivat myös Kelloniemen Ritva ja Kekin Anna. Keli oli erinomainen, eli aamu oli pitkästä aikaan sopivan viileä pyöräilemiseen, maisema oli kesäinen ja ilma oli tyyni, joten linnut kuuluivat ja uivat linnut näkyivät hyvin.

Perinteisen pyöräretken perinteisiin kuuluu lajilistan pito, ja ensimmäisiksi lajeiksi kirjasimme Pitkänsillan ympärillä pyörineet kolme pikkulokkia, kolme rantasipia ja ohi lentäneen tukkakoskelokoiraan. Lajilista karttui tietenkin alusta asti aikamoista tahtia, ja ensimmäinen parempi laji oli Kallaanvaarassa läheltä Pahkakummuntien risteystä laulanut punavarpunen. Kallaanvaaran venesataman edustalla soidinteli puolestaan härkälintupariskunta, ja seuraava härkälintu löytyi Jaakkolanlahdelta, pienen saaren kupeesta, jossa pyöri myös parvi suokukkoja. Jousilammelta löytyivät retkemme toinen punavarpunen ja nukkuva lapasorsakoiras, ja lammen lähiympäristöstä saimme listoillemme kala- ja lapintiiran. Imposenniemen pelloilla suurin yllätys oli ilmeisesti jostakin pelto-ojasta siivilleen pompannut lapinsirri. Perinteinen makkaranpaisto ja kahvitauko pidettiin leppoisissa olosuhteissa Porolammen rannalla, jonka jälkeen kävimme vielä Imposenniemen kärjessä, josta löytyi kottarainen. Viimeinen retkipinna, Lahtelanlahdella uiskennellut kuikka, nosti aamun lajimäärän 57:een, joka oli ihan mukava tulos aamupäivän pyöräretkelle.

Havaitut lajit: laulujoutsen, haapana, tavi, lapasorsa, tukkasotka, telkkä, tukkakoskelo, isokoskelo, kuikka, härkälintu, kapustarinta, töyhtöhyyppä, lapinsirri, suokukko, taivaanvuohi, lehtokurppa, pikkukuovi, kuovi, valkoviklo, liro, rantasipi, pikkulokki, naurulokki, kalalokki, harmaalokki, kalatiira, lapintiira, käki, käpytikka, kiuru, törmäpääsky, haarapääsky, räystäspääsky, metsäkirvinen, niittykirvinen, keltavästäräkki, västäräkki, leppälintu, pensastasku, räkättirastas, punakylkirastas, pajulintu, kirjosieppo, sinitiainen, talitiainen, harakka, varis, kottarainen, varpunen, peippo, viherpeippo, vihervarpunen, urpiainen, punavarpunen, punatulkku, keltasirkku, pajusirkku. (169)

21.5.2010

Paluu Kemijärvelle etelän keikan jälkeen oli suuri pettymys. Useita päiviä jatkuneet helteet olivat saaneet lumet ja jäät sulamaan sellaista tahtia, että Kemijärven vedenpinta oli jo nyt nostettu reilusti normaalia ylemmäksi - ja näin ollen jo sunnuntai-iltana Pitkälläsillalla kiepahtaessani huomasin että viimeisetkin lietteet olivat jo jäämässä veden alle. Käynti jätevesijärvellä osoitti, että myös siellä vesi oli yllättävän korkealla, eikä sielläkään ollut lietteitä - eikä myöskään lintuja. Jopa naurulokit olivat kadonneet järveltä. Muutamat pikaretket viikolla kaupungin ympäristöön olivat erittäin hiljaisia, ja aika kuluikin pääasiassa muissa riennoissa (kunnanvaltuusto, kokeiden korjaus ym.) kuin linturetkillä - vaikka periaatteessa nyt olisi pitänyt olla kevään paras retkiaika. En kirjannut sunnuntain ja perjantain välillä yhtään ainoaa lintuhavaintoa Kemijärveltä, vaikka jonkin verran retkeilinkin - eli surkean hiljaista oli!

16.5.2010

Aamuneljältä olin taas hereillä ja lähdin kävelemään rantatielle. Kohta sinne ilmaantui Jannekin, ja kuulosteltuamme jonkin aikaa jostain kaukaa kantautuvaa kaulushaikaraa, päätimme siirtyä noin 30 kilometrin päähän Lapinjärvelle katsomaan, olisiko siellä viihtynyt amerikantukkasotka paikalla. Komea sotkakoiras löytyi varsin nopeasti uiskentelemasta keskeltä järveä – ja se olikin siis jo kolmas vuorokauden sisällä havaitsemamme amerikanvieras! Sotka alkoi kuitenkin lähes heti sen nähtyämme nukkua, ja tsekattuamme läpi järven lukuisat naurulokit, punasotkat ja nokikanat jne. päätimme jatkaa matkaamme – nyt tosin niin, että minä lähdin ajamaan kohti Ranuaa ja Janne Parikkalaa.

Matkan varrelta kirjasin fasaanin vuodariksi Laukaalta ja Viitasaarella ja Pihtiputaalla pysähdyin laskeskelemaan kurkia ja/tai joutsenia. Pyhäjärvellä huomasin yllättäen tien varressa haukan jäniksenraadolla. Äkkijarrutus, U-käännös ja lähdin kamera valmiina ajamaan kohti petoa. Yllätyksekseni haarahaukaksi veikkaamani lintu osoittautuikin ruskosuohaukaksi, mutta pettymys ei ollut kovin suuri, kun huomasin päässeeni autolla varsin hyvälle kuvausetäisyydelle. Räpsin avoimesta ikkunasta tukun kuvia, kunnes lähes linnun päälle ajanut auto hätisti sen tiehensä.

Jatkoin taas kohti pohjoista, joskin Jannen innostamana päätin käydä vilkaisemassa hyvänä lintupaikkana tunnettua Kärsämäen Nurmesjärveä. Staijailin tornissa tapaamani Heikkilän Vesan kanssa toista tuntia, ja kirjasin paikalta mm. 270 pikkulokkia, 5 härkälintua, 5 mustakurkku-uikkua ja heinätavin, sekä ruskosuo-, varpus- ja nuolihaukan. Oulun seudun ohitin pysähtymällä vain Tupoksen ABC:lla nappaamassa sämpylän ja kahvin matkaan, ja viimein saavuin Ranualle. Kesä oli tullut tännekin, ja Toivakassa laskin puolenkymmentä keltavästäräkkiä ja kuulin pensastaskun, ja Sääskilahden rannassa piipitti rantasipikin. Iltasella kotia ajellessamme havaintoja ei enää kertynyt, mutta johan niitä oli muutamaan päivään ihan riittävästi mahtunutkin. (167)

15.5.2010

Lauantaiaamun ensimmäisenä herätyskellona toimi muutama teerikukko, jotka tulivat soidintamaan aivan telttamme viereen ja joista Janne sai äänitettyä hienon ääninäytteenkin. Vähän ennen viittä siirryin Potun auton luo nauttimaan aamukahvit, ja viiden maissa olimme valmiina vastaanottamaan alkavaa muuttoa. Kohta alkoikin taivaalla tapahtua, joskin muutto oli varsin rauhallista, mutta lajit sitäkin mielenkiintoisempia… Ensimmäinen häly oli heti kova – Haminan Vepsusta ilmoitettiin amerikanjääkuikka, jonka Potu kohta nyppäsikin lentämässä etupuolellamme. Lintu oli alhaalla saarta vasten ja näkyi varsin mallikkaasti sekä meiltä, että Hurpusta. Hymyssä suin kättelimme toisiamme hyvästä aamunavauksesta – ja kohta kännykkä hälytti taas! Nyt Vepsusta oli tulossa jääkuikka, joka iloksemme meni täsmälleen samaa reittiä amerikanjääkuikan kanssa, eli kohta näimme sen painaltavan vaalea nokka loistaen meren päällä saarta vasten. Hämmästys oli kuitenkin suuri, kun Hurpusta tuli kohta viesti, että lintu oli siellä kuvattu ja määritetty kuvista amerikanjääkuikaksi – mutta itse pidimme tiukasti kiinni määrityksestämme, ja myöhemmin kuulimme Hurpussakin päädytyn samaan määritykseen. Mutta ei kahta ilman kolmatta – kohta tuli yhtä aikaa kaksi viestiä, joista toisessa kerrottiin jääkuikan ja toisessa amerikanjääkuikan olevan tulossa kahden kuikan kanssa Harvajan ja Vepsun välissä… Jäimme odottelemaan mitä tuleman pitää, ja kohta linnut löytyvätkin taivaalta. Tämä iso-Gee nousi kuitenkin nyt selvästi ylemmäksi kuin kaksi edellistä, ja jäi vaaleaa taivasta vasten meiltä määrittämättä. Hurppu kuitenkin kuittasi lajin jääkuikkana… Joskin myöhemmin kuulin, että kuvien perusteella tämäkin lintu olisi ollut amerikanjääkuikka!?

No – neljän kuikkalajin lisäksi aamulla nähtiin toki paljon muutakin… Tavallisia kuikkia muutti 136, määrittämättömiä hanhia 645, valkoposkia 508, tundria 70, metsähanhia 23, pikkulokkeja 25, tukkasotkia 40 ja lapasotkia 10. Petolintuja edusti pari mehiläishaukkaa. Hauskin paikallinen laji oli kangaskiuru ja näimmepä me jossakin välissä kaksi merikihuakin. Aamu oli todella lämmin – lähes helteinen, ja staijaus sujui pian T-paidassa, ja levittelinpä itseeni jossakin vaiheessa aurinkorasvaakin. Neitoperhonen ja nokkosperhonen liihottelivat kallion päällä, ja muuton jo hiivuttua, ja juuri kun olimme lähdössä jatkamaan retkeämme, löytyi sisämaan puolelta muutama komea pikkujoutsenparvi, yhteensä 130 lintua - nostaen aamun pikkujoutsenlukeman 175:een.

Piipahdimme seuraavaksi pikaisesti Hurpun tyvellä, jossa näkyi pari kanadanhanhea (ja työreissulla oleva Keskitalon Markus) ja lähdimme sitten valumaan kohti pohjoista. Tosin päädyimme kiljukotkahälyjen saattelemana ensin Kurkelan ja kohta myös Väkevänjärven torniin, mutta jouduimme tyytymään merikotkaan ja pariin mehiläishaukkaan. Seuraava kohteemme olikin sitten jo aika älytön – päätimme lähteä Laukaalle kuuntelemaan siellä jo pitkään oleskellutta Suomen ensimmäistä ja eurooppalaisittainkin superharvinaista amerikantaivaanvuohta! Ajelimme ensin Parikkalaan, josta jatkoimme kahdella autolla läpi alkukesäisen Järvi-Suomen Laukaalle.

Saavuimme paikalle jo iltakuudelta, mutta siellä oli heti vipinää, sillä paikalliset lintuharrastajat olivat jo Vihtajärven rannassa suunnittelemassa superharvinaisuuden pyydystämistä. Auttelimme Tuikan Kimmoa verkkojen virittämisessä ja laitoimme atrapin soimaan – mutta mitään ei tapahtunut. Pohdimme, että reagoisiko kurppa kuitenkin helpommin soidinääneen kuin atrappina olleeseen kitkutukseen, ja Ilomäen Tero latasi miniläppärini kautta jenkkikurpan puputusta soittimeensa, mutta eipä sekään tuottanut tulosta. Vihtajärven rantamille kerääntyi pikku hiljaa yhä enemmän ja enemmän porukkaa, mutta hiljaista oli. Punavarpunen ja lehtokerttu sentään lauleskelivat, mutta se ei paljoa lohduttanut. Illan pimettyä paikalliset poistuivat pyyntivermeineen, ja kohta meitä oli enää viisi sinnikkäintä paikalla (kun autossaan nukkunut Jannekin viimein aktivoitui). Lohtua toi onneksi se, että linnun oli kuultu puputtavan edellisyönä kello 02, mutta muuten ilmapiiri oli kyllä melko apea – kunnes noin klo 23:20 Janne ihmetteli ääneen, että huutaako jossakin luhtakana. Hetken päästä kuulimme kuitenkin kaipaamamme amerikantaivaanvuohen helmipöllömäisen puputuksen ja pian sen jälkeen järven rantamilta sen kitkutusta, joka kaukaa kuulosti tosiaan yllättävän luhtakanamaiselta. Muun porukan poistuttua jäin Jannen kanssa kuulostelemaan, josko lintu vielä puputtaisi, mutta hiljaista oli. Päätimme ottaa nokoset autoissamme, mutta optimistisena jätin autostani ikkunan reilusti raolleen, ja noin klo 00:30 havahduin linnun puputtavan aivan autoni yläpuolella! Sitten taas hiljeni, ja yritimme nukkua – vaikkakin ainakin omalta osaltani se kyllä lähinnä yritykseksi jäikin. (164)

14.5.2010

Perjantaiaamuna Jannen ja Hannan kämpillä oli vilkasta. Hanna lähti Siikalahdelle tekemään lintulaskentaa jo aamuneljältä. Itse heräsin tuntia myöhemmin ja suuntasin niin ikään Siikalahdelle. Janne puolestaan lähti seitsemän maissa duuniin. Ennen tornille menoa kävin ensin Härskiinmutkassa, jossa kuulin vuoden ensimmäisen rantasipin ja Raikanniemessä, jossa lauloi peukaloinen. Siikalahden tornilla oli hiljaista – havikseeni päätyivät vain pari allia ja uivelopari, mutta koskapa olin sopinut tornille treffit Alakojolan Mikon kanssa, viihdyin siellä parisen tuntia.

Aamukahdeksalta Hannalla oli päivän laskenta valmiina, ja heitin hänet autolla kotiin, ja päätin itsekin ottaa muutaman tunnin nokoset. Juuri kun yritin nukahtaa, lensi talon yli tundrahanhiparvi – ja myöhemmin kuulin Mikon laskeneen Siikalahdella tuhatkunta muuttavaa hanhea. Janne kotiutui jo ennen puoltapäivää ja aloimme kehittää loppupäivälle varsin hurjaa retkisuunnitelmaa – päätimme siirtyä Virolahdelle! Aloimme kasata tavaroitamme Jannen autoon ja siinä sivussa löytyivät pihalta kultarinta ja hernekerttu. Startattuamme kohti etelää tuli ensimmäinen äkkijarrutus Rautjärven Lamminkylällä, jossa erään hakkuuaukon reunassa istui sähkölangalla kangaskiuru. Ensimmäinen varsinainen retkikohteemme oli Joutsenon Konnunsuo, jossa oli ollut - ja oli edelleen - komeasti hanhia. Laskimme lintutornista peräti 1134 tundra-, 430 valkoposki-, 100 metsä- ja 5 lyhytnokkahanhea ja löysinpä lintumassasta merihanhenkin. Seuraavaksi siirryimme muutaman mutkan kautta Lappeenrannan Rasalaan, jossa jo pitempään viihtynyt nuori (siis 2kv) punajalkahaukkanaaras näyttäytyi komeasti ja antoi Jannen jopa videoida tekemisiään.

Jatkettuamme kohti Virolahtea tuli häly, että Väkevänjärvellä oli juuri nähty kiljukotka. Ajelimme paikalle, mutta jouduimme tyytymään vain mehiläishaukkaan ja puoleensataan joutseneen. Pistäydyttyämme kaupassa pääsimme viimein määränpäähämme Virolahden Lakakalliolle, jonka laelle ajoimme automme parkkiin. Paikalta löytyivät myös Suojarinteen Miika (eli Potu), jonka seuraksi olimme menossa, sekä Könösen Jukka ja Kärkkäisen Kari. Pystyttäessämme telttaamme staijikallion kupeeseen pojat huusivat meidät katsomaan illan ensimmäistä muuttoparvea eli 23 pikkujoutsenta. Vaikka kalliolta oli yllättävän pitkä matka itse merelle, hoituivat jo ennen muuton alkua vuodenpinnoiksi haahka ja räyskä – ja olipa kallion laella lennähdellyt töyhtötiainenkin itselleni vuodari. Kun muutto viimein alkoi, alkoi lintua liikkua tosi rajusti. Hämmästelin aluksi ääneen, että eikö kukaan pidä kirjaa muuttajamääristä, mutta kohta meno taivaalla oli jo sellaista, että oli pakko nöyrtyen todeta, että eipä noita oikein voi laskea. Tuhansien ja tuhansien vesilintujen ryöppy muutamassa iltatunnissa oli huikaiseva kokemus, varsinkin kun illan edetessä muutto siirtyi yhä selvemmin suoraan yllemme. Alli- ja mustalintuparvien ohella näimme hämmästyttävän määrän pilkkasiipiä – suurimmasta näkemästämme pilkkasiipiparvesta laskettiin viereisestä Hurpunniemestä 1400 lintua(!), ja Jannen arvio iltamuutosta oli 4300 pilkkasiipeä, 3000 allia ja 2000 mustalintua – mutta veikkaanpa ainakin kahta pienempää lajia muuttaneet vielä runsaasti tuotakin enemmän. Noiden lajien ohella näimme myös mm. jonkin verran hanhia, 47 pikkujoutsenta ja 20 lapasotkaa. Illan pimettyä istuskelimme jonkin aikaa kallion laella Potun ja Jukan seurana, ja painuttuani telttaan yöpuulle kuuntelin vielä pitkän tovin yläpuolellamme jatkuvaa mustalintujen viheltelyä, joka tuntui olevan lähes tauotonta. (158)

13.5.2010

Puoliltapäivin suuntasin Jannen ja Hannan kanssa päivän ensimmäiselle retkelle Siikalahdelle. Päivä oli aurinkoinen ja helteinen ja hiirenkorvat kasvoivat puissa kovaa kyytiä. Vuodelle uusia lajeja tuli kohisten. Ensimmäinen pysäkkimme Härskiinmutka tarjosi jo mm. härkälintuja ja pensaskertun. Siikalahteen tutustuminen alkoi juhlavasti rummuttelevalla valkoselkätikkakoiraalla ja monin paikoin lepattelevilla sitruunaperhosilla. Vesilinnustoa edustivat mm. mustakurkku-uikut, lapasorsat, punasotkat, pikkulokit ja kalatiirat, ja pikkulinnuista tervapääsky, harmaasieppo, sirittäjä, pensastasku ja ruokokerttunen olivat niin ikään vuodelle uusia. Staijailimme pitkään Patotien tornilla, josta näimme mm. useita ruskosuohaukkoja, 4 nuolihaukkaa, sääksen, varpus- ja tuulihaukan, pikkukuovin ja yllättävän ison noin 60 käpylinnun parven. Helteessä hikoiltuamme kävimme syömässä Särkisalmen ABC:lla ja siirryimme viettämään siestaa, tosin ennen sisälle pääsemistämme havikseen tarttui vielä pihalla lentänyt palokärki.

Iltasella menin Jannen kanssa uudelleen Siikalahdelle, jossa näyttäytyivät nyt mm. harmaasorsa- ja heinätavikoiraat ja lähipellolla laidunsi joukko metsä- ja tundrahanhia. Lähdettyämme tornilta tuli viesti, että Pohjanrannan uuden tornin edustalta oli löytynyt punakaulahanhi. Ajelimme paikalle, ja sielläpä lintu laidunteli noin 250 valkoposkihanhen parvessa. Tyvenessä illassa muutti mm. alleja ja taustalla kukkui käki. Illan hämärtyessä kävimme vielä laskemassa Siikalahden hanhet - 105 metsä-, 60 tundra- ja 14 valkoposkihanhea - ja Jannen haettua kotoaan äänitysvehkeet jatkoimme saman tien yölaulajaretkelle.

Retki alkoikin mukavasti siilillä ja kahdella surisevalla kehrääjällä, ja Siikalahden äänimaailma oli jälleen huumaava: kaulushaikaroita, härkälintuja, nokikanoja, 6 luhtakanaa, 2 luhtahuittia, satakieliä - ja kaiken päälle lukematon määrä pulputtavia viitasammakoita. Jossakin vaiheessa kuulimme muutamaan otteeseen myös varsin omituisen kuuloista sirkkalinnun siritystä, joka siirtyili paikasta toiseen ja katosi pian kokonaan. Eniten ääni muistutti kuitenkin pensassirkkalintua. Sirkkalintua jahdatessamme ylitsemme muutti mustalintuja ja metsäviklo, ja vielä retkemme lopuksi kuuntelimme Jannen pihassa ylitsemme lentäneiden mustalintuparvien tunnelmallista viheltelyä. (144)

12.5.2010

Päivä kului lähinnä siirtymätaipaleilla paikasta toiseen... Aamulla koulumatkalla lauloi kevään ensimmäinen pajulintu Halosentien risteyksessä. Iltapäivällä puolestaan starttasimme pidennetyn viikonlopun viettoon. Luusuantien varressa näkyi taas tuon tuostakin metsoja ja anoppilan pihalla Ranuan Simojärvellä olivat jo kirjosiepotkin reviirillään. Jätin muun perheen Simojärvelle ja jatkoin itse matkaani kohti etelää. Kaikenkaikkiaan näin Kemijärven ja Ranuan välillä 15 koppeloa, Kaitavirrassa uiskenteli pari tukkakoskeloa ja Toivakan pelloilla näkyi pari räystäspääskyä, 10 haarapääskyä ja 50 lapinsirkun parvi. Ranuan kirkonkylän jälkeen havaintojen tulo kuitenkin väheni rajusti, ja vain Paltamossa lennelleet kolme lehtokurppaa ja Kajaanin pohjoispuolella tien yli kipittänyt siili jäivät mieleen. Aamukolmen aikaan saavuin määränpäähäni Parikkalaan, jossa heti auton oven aukaistuani kuulin ensimmäisen satakielen. Sitten olikin aika painua unten maille keräämään voimia tulevien päivien retkiin. (117)

11.5.2010

Maanantaina koulusta kotiin pyöräillessäni näkyi keskustan venesatamassa kivitasku ja piipahdus jätevesijärvellä tuotti tukun tuttuja vesilintuja ja kahlaajia. Hannantien varren lietteet olivat tulleet esiin jään alta, ja auton ikkunasta oli mukava tiirailla paikalla tepastelleita 32 liroa ja kahta tylliä. Tiistai meni sekin pääosin muissa kiireissä, mutta Uinon Kaukolta tullut tekstiviesti pakotti pienelle täsmäretkelle... Ja illansuussa löysinkin itseni Kummunkylän rantapenkalta toljottamasta jään reunalla lepäilevää huikeaa 46 meriharakan parvea! En tiedä oliko kyseessä LLY:n alueen kaikkien aikojen suurin meriharakkaparvi, mutta ainakin suurin mistä olin kuullut... Nuo porkkananokat olivat toki jo itsessään aika koomisia, mutta tilanteen teki entistäkin hauskemmaksi se, että meriharakkaparvessa oli suokukkoja - ensin kaksi koirasta ja kohta neljä koirasta ja kaksi naarasta. Lähipellolta löytyi puolestaan puolensataa sepelkyyhkyä ja pari kurkea ja sulilla pikkujärvillä kellui useita tukkasotkia sekä jokunen uivelo ja haapana. Kummunkylällä näyttikin nyt erittäin hyvältä - joten yksi loppukevään retkikohde löytyi nyt lisää! Kotia ajellessani oli vähän Kostamon eteläpuolella tien varressa - mikäpä muukaan kuin - koppelo. (112)

9.5.2010

Äitienpäivä sujui pitkälti ihan muissa merkeissä kuin retkeillen, mutta lintuja näkyi taas jo koti-ikkunoista. Järripeipot olivat vallanneet pihapiirimme, ja enimmillään niitä oli kerrallaan näkyvissä peräti noin 500 kappaletta! Iltapäivällä lähdin viimein retkelle ja päätin käydä vilkaisemassa mitä Luusuan ja Juujärven suuntaan kuuluu. Juujärven pohjoispäähän näkyi jo jonkin verran vesilintuja (2 kuikkaa, 11 haapanaa, 7 sinisorsaa, 2 jouhisorsaa, 23 tavia, tukkasotka jne.). Juujärven iso peltoaukea kuitenkin yllätti toden teolla! Ensimmäisenä huomioni kiinnitti pellolla laiduntava iso sepelkyyhkyparvi, jota aloin heti laskea. Pääsin laskuissani noin 70 lintuun, ja aloin sitten tutkailla mitä muuta pellolta löytyy. Kyyhkyjen seassa ja ympärillä kipitteli 12 kapustarintaa, 4 töyhtöhyyppää, 38 tavia ja kottarainen, ja pellon itäpäästä kuului suopöllön rääkynää ja jopa soidinpuputusta - ja kohta löysinkin pöllön istumasta tolpan nokasta. Toisella puolella peltoa velloi puolestaan iso järripeippoparvi, jossa siinäkin päädyin 500 lintuun. Muita paikallisia edustivat mm. metsähanhi ja lapinsirkku, ja kuuluivatpa jossakin vaiheessa metsäviklo ja pikkukuovikin. Laskeskelin kyyhkyjä (joista osasta näkyi vain selät) tuon tuostakin, ja päätin sitten alkaa katsoa parvea tarkemmin, jos siitä löytyisi vaikka uuttukyyhkykin. Kohta pääsinkin tuulettamaan kuntapinnaa - uuttukyyhky tosiaan löytyi! Jatkoin parven selaamista, ja kohta löysin toisen uuttarin... sitten kolmannen, ja lopulta neljännenkin! Tässä vaiheessa parvi (jossa loppujen lopuksi oli ainakin 68 sepelkyyhkyä) pölähti lentoon ja lensi pellon reunan puihin, jolloin ehdin myös lennossa varmistaa, että parvessa oli mukana ainakin neljä uuttukyyhkyä! Moinen määrä oli varmasti yksi suurimpia, joka yhdistyksemme toimialueella on ikinä laskettu! Pelloilta jatkoin Juujärven rantaan, jossa näkyi pari uutta kuikkaa ja selkälokki.

Lähdin palailemaan kohti pohjoista, ja seuraavaksi löysin itseni laskemassa Hoppulan pikkulammen rantalietteille kerääntyneitä vikloja (13 valko-, 2 musta- ja 3 metsävikloa sekä 10 liroa). Autiosaaressa näkyi tien varressa tuulihaukka, ja Kulmunginniemeen vievän tien varressa pyrähti päivän ensimmäinen vuodenpinna - pyy. Kulmunginniemessä olivat jäät liikkeellä, mutta sulasta ja sen reunoilta löytyi myös nelisenkymmentä tavia, parikymmentä haapanaa, jouhisorsa, 9 uiveloa, 8 kuikkaa, kaakkuri ja selkälokki. Itärannantien lammikoilla odotti taas mukava yllätys - soidintava silkkiuikkupari, joka oli samalla vasta kolmas havaintoni lajista Kemijärvellä! Altaan reunalla istuskeli kalasääski ja uikkujen ympärillä uiskenteli parikymmentä tukkasotkaa, punarinnan luritellessa taustalla keväistä tunnelmamusiikkia. Kotimatkalla Luusuan ja Cityn välillä näkyi taas puolenkymmentä koppeloa, ja päivän viimeinen havaintokirjaus oli Latokummuntien varressa ruokaillut 18 punakylkirastaan parvi. (110)

8.5.2010

Tornien taisto -päivän aamu valkeni perinteiseen tapaan hyvin varhain, ja jo klo 04:30 starttasin kohti Myllykummun lintutornia. Matkan varrella näkyi kahdessa paikassa kaksi koppeloa ja kerran ajotiellä patsasteli teerikukko, kanan seuratessa sivummalta. Jo parkkipaikalla kuului käpylinnun lentoääntä ja tornille vievillä pitkospuilla lähes ylitseni lensi muuttohaukka. Saavuin Salon Ainon ja Kelloniemen Ritvan kanssa tornille tarkalleen aamuviideltä, ja aloimme saman tien listata havaitsemiamme lajeja. Jonkin ajan päästä myös Kettusen Leena ja Eino tulivat paikalle, jolloin varsinainen joukkueemme olikin jo kasassa.

Yöllä oli ollut pakkasta ja aamu oli kirkas, joten olosuhteet olivat ihan mukavat - joskin maisema oli vielä yllättävänkin luminen ja jäinen. Vesilinnuista telkkä, isokoskelo, tukkasotka ja laulujoutsen löytyivät nopeasti jäälakeuden lävistävästä sulasta Kalkiaisjoesta. Sen sijaan haapana, tavi, sini- ja jouhisorsa sekä uivelo saatiin listalle vasta myöhemmin, sillä syvässä railossa uivien vesilintujen näkeminen vaati kärsivällisyyttä - jota meillä onneksi oli. Olimmehan tulleet torniin koko kilpailuajaksi, eli kahdeksaksi tunniksi! Rantalinnuista kurki, harmaalokki, kuovi ja metsähanhi olivat niitä näkyvimpiä, ja muut lokit (kala- ja naurulokki) ja kahlaajat (valkoviklo, liro, mustaviklo, taivaanvuohi ja kapustarinta) hoituivat vasta myöhemmin. Tornin vieressä oleva ruokinta oli koko päivän peippojen sekä viher- ja järripeippojen kansoittama, ja äänimaisemaa hallitsi pajusirkku, ja aamulla myös teeri. Myös varis, korppi, västäräkki ja sepelkyyhky saatiin lajilistallemme varsin kivuttomasti. Petolintujakin alkoi tippua pikku hiljaa; suopöllö, varpushaukka, sääksi... Tuulihaukkoja näkyi useita, ja arvioimme torniin näkyvän kahden eri reviirin linnut, ja myös yksi piekanareviiri löytyi.

Muutto oli päivän aikana varsin vaisua, vain peippoja ja järrejä tuntui olevan isommin liikenteessä, ja jokunen urpiais-, vihervarpus- ja lapinsirkkuparvikin havaittiin. Pientä liikehdintää oli myös rastaille (räkätti-, laulu-, punakylki- ja kulorastas) ja niittykirvisillä. Jossakin vaiheessa aamua tornin vierustalta kuului leppälinnun varoittelua, ja joko tornin ruokinta tai Kettusten mökin piharuokinta houkuttelivat näköpiiriimme käpytikan, keltasirkun, punatulkun, närhen sekä tali- ja (viimeisen lajimme) hömötiaisen.

Aamun mittaan tuuli alkoi yltyä, ja taivaalle ilmaantui kumpupilviä. Viimeiset tunnit tornissa olivatkin jo todella hiljaisia, eikä uusia lajeja tuntunut tulevan millään. Tuossa tilanteessa ja maisemassa ehkä yllättävin lintu olikin jokivartta pitkin pohjoista kohti painaltanut räystäspääsky. Lopulta, kun kello tuli 13, lajimäärämme oli olosuhteisiin nähden ihan tyydyttävä 50, ja joukkueemme lisäksi tornilla oli käynyt kymmenkunta vierailijaa, joista osa viihtyi hyvinkin pitkään seuranamme. Eli ihan OK taisto, vaikka muuttohaukka jäikin saamatta ja seuraava käpylintukin kuului taas parkkipaikalla... Kotimatkalla piipahdin jätevesijärvellä, josta löytyi mm. jouhisorsapariskunta, tylli ja kivitaskukoiras. (108)

7.5.2010

Aamusella ajelin Rovaniemelle turvallisuuskoulutukseen. Matkan varrella lähellä Raajärven risteystä näkyi tien varressa lähes yhdessä nipussa teeripari ja koppelo, ja heti Kalliosalmen jälkeen istui jossakin pajun näköisessä niin ikään koppelo. Pikakiikarointi Apukan pelloille tuotti vuoden ensimmäiset kapustarinnat, mutta muuten aamupäivä menikin sitten koulutuksen merkeissä.

Iltapäivällä ajelin ensin Harjulammen tornille, jonka edustalla näkyi mm. 2 tylliä, 5 liroa, valkoviklo ja metsäviklo. Ainakin yhdellä lammen sadoista naurulokeista näkyi olevan valkoinen lukurengas jalassaan, mutta lintu ehti harmittavasti kadota ennen kuin pääsin lukuetäisyydelle. Seuraavaksi lähdin kohti Niskanperää, mutta Kuolajokisuussa oli pakko pysähtyä kiikaroimaan tien varressa näkyviä siivekkäitä, joita edustivat mm. 3 jouhisorsaa, 16 liroa, 10 valkovikloa ja metsäviklo.

Niskanperällä oli yllättävän hiljaista, mutta miniläppärin avulla Tiirassa pistäytyminen sai minut pian jatkamaan retkeä kohti Jängislahtea, jossa oli taas aamulla havaittu tunturikiuruja. Niskanperän kierrokselta jäi muistoksi vain tien varresta pompannut lehtokurppa, ja kohta komppasinkin jo niin ikään yllättävän tyhjää Aronperän kenttää. Tunturikiurut eivät taaskaan suostuneet näyttäytymään, mutta muita havaintoja alkoi tihkua pikkuhiljaa. Ensin ohitseni muutti 17 liroa, ja kohta löysin taivaalta törmäpääskyn ja ruskosuohaukan. Ruonakosken Antti saapui parahiksi paikalle kuittaamaan nuo lentelijät, ja Antin kanssa staijaillessani löysimme vielä mm. pikkutyllin, 2 suopöllöä, piekanan ja ampuhaukan. Tehdessäni jo lähtöä saapui paikalle Hamarin Allan, joka oli menossa Kilpisjärvelle, ja aikoi siellä osallistua Tornien taistoon Saanan rinteessä olevalla näköalalavalla! Itse lähdin pikkuhiljaa palailemaan kohti Kemijärveä, ja päivän viimeiseksi kirjatuksi havainnoksi jäi Apukassa laulanut metsäkirvinen. (103)

6.5.2010

Aamulla kävelin koululle Kuumalammen kautta. Lampi oli vielä jäässä, mutta mm. peipot, järripeipot ja punakylkirastaat lauloivat ahkerasti, ja näkyipä reitillä joku pajusirkku ja niittykirvinenkin. Koulupäivän jälkeen Jyvälänpuiston päiväkodin pihan yllä lenteli pari valkovikloa, ja kotipihassa kuhisi järrejä ja keittiön ikkunan takana pomppi vuoden ensimmäinen laulurastas. Illalla vasta klo 20 jälkeen ehdin taas pikaisesti ulkoilemaan. Pöyliöjärven sulalta laskin nyt 105 kalalokkia ja neljä selkälokkia. Uitonniemen sula oli lähes tyhjä, ja ainoastaan uivelopari päätyi muistiinpanoihini asti. Myös Pitkänsillan sulalla oli sen kokoon nähden hämmästyttävän vähän lintuja, mutta kaukaa järveltä löytyi sentään yksi kaakkuri ja jostain kuului valkoviklo. Viimeisessä etapissani eli jätevesijärvellä näkyi sielläkin kaksi valkovikloa, taivaanvuohi sekä jokunen tavi ja tukkasotka, ja täytemaakasoilla istuskeli piekana. (95)

4.5.2010

Tiistai-iltana ehdin taas retkelle ja kävin ajelemassa mutkat Kalkonniemessä ja entisellä Sellulla. Kemijärven kevät oli edennyt huimasti muutaman päivän aikana! Jo kotipihaan kuului jatkuva järripeippojen ryystäminen ja kala- ja naurulokitkin olivat ilmaantuneet katukuvaan. Kalkonniemen sula oli venynyt loputtoman pitkän näköiseksi, ja jostain sulan perältä löytyikin sukelteleva kuikka. Imposenniemen peltojen uudet tulokkaat olivat pikkukuovi ja kahdeksan lapinsirkun parvi, ja Karsimustien alussa istahti tolpan nokkaan suopöllö, jota pääsin myös kuvaamaan. Myös jätevesijärvelle oli syntynyt sulaa, ja mm. kahden taviparin ohella sulan reunalta löytyi metsäviklo. Pitkänsillan alapuolelle oli ilokseni revennyt laaja railo, jonka reunoilla istui lukuisia kala- ja naurulokkeja ja sulassa ui sinisorsia, telkkiä ja isokoskeloita. Täältäkin löytyi kymmenkunta tavia ja istuskelipa jäällä viisi metsähanheakin. Viimeisestä etapistani eli Pöyliöjärven sulalta laskin vielä pikaisesti (tasan) sata kalalokkia ja yhden selkälokin. Päivän negatiivinen lintu-uutinen oli puolestaan se, kun naapuri kävi näyttämässä pihaltaan löytämiään naakan jäännöksiä. Yksi naakoistamme oli näköjään päätynyt jonkin petolinnun saaliiksi. (91)

2.5.2010

Kiireisen sunnuntain (kokeen korjausta, Tuukan synttärit ym.) keskeytti Raution Ilkan puhelu - Rovaniemen Niskanperältä oli löytynyt mustapäätasku! Koskapa olin jo suunnitellut iltapuolelle "pikaista" linturetkeä, päätin tehdä sen Niskanperälle. Saavuttuani paikalle tuli Karlinin Olli-Pekka vastaan muikeasti hymyillen, ja kertoi linnun antaneen kuvata itseään vain muutamasta metristä. Käveltyäni peltotietä pienen niemen nokkaan, jossa lintu oli päivän viettänyt, se löytyikin pian hyönteispynnistä rantaniityltä. Tämä oli vasta toinen kerta kuin näin itäisen maurus -alalajin mustapäätaskun (edellinen havaintoni oli Hailuodosta keväältä 1991, jolloin näimme lajin legendaarisessa PPLY:n pinnarallissa, jossa näimme myös mm. avosetin, punapäänarskun ja lampiviklon, ja josta Timosen Sami kirjoitti jutun Aureolaankin). Läntisen alalajin taskun olin puolestaan nähnyt BirdLifen hallituksen kokousreissulla Helsingin Viikissä 1996. Eli kauan oli jo siitä, kun olin viimeksi päässyt mustapäätaskua ihmettelemään. No - tämä lintu oli paitsi aktiivinen, myös varsin peloton - ja vähän väliä se piipahteli vain muutaman metrin päässä minusta, joten myös oma kamerani raksutti tukun ruutuja tuosta itäisestä vieraasta. Jonkin aikaa lintua seurailtuani polki Ruonakosken Antti paikalle ekopinnaa hakemaan, ja hänen jälkeensä saapui Kreivin Ismo tyttärensä kanssa, joten yksinään ei sentään kovin pitkään tarvinnut paikalla olla. Niskanperältä ajoin vielä mutkan O-P:n luona, jonne jätin nipun Tiira -lehtiä ja otin mukaani yhdistyksemme uunituoreen Kokko -lehden. Kotimatkan ainoan pysähdyksen tein Apukan peltojen kohdalla, jossa näkyi tuulihaukka ja 20 hyyppää. Jossakin Hyypiön ja Ketolan välillä jouduin jarruttamaan kolmen teerikanan juoksennellessa ajotiellä. (85)

1.5.2010

Vapunpäivän retkisuunnitelma alkoi muotoutua mielessä jo edellisenä iltana, kun Mäkisen Anssi hehkutti LLY:n sähköpostilistalla bonganneensa Kreivin Ismon löytämän hempon aluepinnaksi Rovaniemen Tavivaarasta, ja säätiedotuksen luvatessa jatkuvaa sadetta... Niinpä kun aamu valkeni odotetun harmaana, starttasin noin klo 6:30 kohti Rovaniemeä. Kahdeksan maissa olinkin sitten Tavivaarassa tuijottamassa kappelin vieressä olevaa ruokintaa, jossa kirjaimellisesti kuhisi pikkulintuja (peippoja, järrejä, punatulkkuja, vihervarpusia ym.), ja kohta odotus palkittiin. Tuoreella renkaalla varustettu hempponaaras putkahti muiden siivekkäiden sekaan, ja kaivattu LLY -pinna (n:o 233) oli plakkarissa!

Onnistuneen bongausreissun jälkeen oli aamua mukava jatkaa sponderetkeilyn merkeissä, ja hurautin ensin Hirvaalle ja sieltä Niskanperälle, mutta hiljaista oli. Retkihaluja oli kuitenkin sen verran, että päätin jatkaa kotia kohti Kemijokivartta seuraillen, jotta Vanttauskosken, Juujärven ja Luusuan sulat tulisi samalla tarkistettua. Ensimmäinen varsinainen havainto tuli jo Oikaraisessa, jossa huomasin tienvarsipellolla istuskelevan haukan. Peruuttaessani pellon reunalle haukka (Buteo) lähti lentoon ja paljasti hämmästyttävän punaruskean pyrstönsä. Peljästyin ensin suuresti, että mikä ihmeen arohiirihaukka siinä oikein meni, mutta päädyin kuitenkin määrityksessäni vulpinus -hiirihaukkaan. Rankkasateen jatkuessa lintua oli turha kovin kauaa etsiä, joten jatkoin Vanttauskoskelle. Ajomatkan varrella sain tiedon että Severinkankaan Juha oli nähnyt Juujärvellä Päiväjokisuussa kaksi todennäköistä harmaahaikaraa - mikä oli hyvä uutinen, sillä siihen suuntaanhan olin juuri menossa. Vanttauskoskella oli jonkin verran lokkeja, joukossaan peräti neljä merilokkia, ja kohta olinkin jo Päiväjoen ylittävällä sillalla, mutta haikaroita ei enää näkynyt. Ajoin seuraavaksi Juujärven pohjoispäähän, mutta sieltäkään ei mitään pitkäkoipia löytynyt - kevään ensimmäinen uivelopari sentään lämmitti jonkin verran mieltä. Juujärven pelloille palatessani pysähdyin taas Päiväjoen sillalla, johon saapui myös Peunan Kari samoissa merkeissä. Jatkoimme yhdessä Juujärvelle, missä ihmettelimme hetken aikaa sateessa istuvaa sinisuohaukkanaarasta, jonka jälkeen lähdin ajelemaan kohti Kemijärveä. Päiväjoella kohdalla kohtasin nyt Severinkankaan Juhan, jonka perässä ajelin vielä mutkin Päiväjoen pelloilla - saaliina piekana. Pikapiipahdus Luusuan Kulmunginniemessä tuotti enää tuulta ja sadetta, mutta loppupätkällä Luusuasta Kemijärvelle näkyi tien varressa vielä neljä märkää koppeloa.

Lintuhavaintojen teko ei suinkaan keskeytynyt kotiuduttuani, sillä myös pihallamme kuhisi! Kokeenkorjauksen ym. lomassa kirjasin pihaltamme mm. mustarastaan, 7 punakylkirastasta, 2 rautiaista, 5 järripeippoa, 160 urpiaista, 4 tundraurpiaista, 5 vihervarpusta sekä parhaana havaintona pihatuomeemme ilmaantuneen pikkuvarpusen - joka oli vasta toinen havaintoni lajista Kemijärven keskusta-alueelta. Iltasella pyörähdin vielä lähisulilla ja Isokylän pelloilla. Lokkeja ja vesilintuja oli nyt parhaiten Pöyliöjärven puolella, jossa näkyivät kevään ensimmäiset tavit (2 paria), 50 nauru- ja 51 kalalokkia sekä joutsenpari ja jokunen telkkä. Imposenniemen tienvarsipelloilla laidunsi 12 joutsenta, ja Kärppäläntien varressa 13 kuovia ja 11 hyyppää. Sadepäivä päättyi sumuisissa merkeissä, mutta ihan hyvä lintupäivä siitä oli tullut - kelistä huolimatta. (84)

30.4.2010

Vapunaaton iltapäiväretken tekaisin Isokylän suuntaan ja kaupungin sulille. Kotipihalla tosin näkyi jo lähtiessä kolme tilheä ja tutut neljä naakkaa, ja ensimmäiset 30 räkättirastasta ruokailivat heti Latokummuntien varressa. Isokylän sulille ei ollut tullut mitään haapanapariskuntaa kummempaa, mutta Kärppäläntien varressa oli pelloilla jo kuhinaa mm. 30 kuovin, 13 hyypän, 43 räkätin ja parin kottaraisen muodossa. Keskustan venesataman edustalle revenneen railon reunalla patsasteli puolestaan 65 kalalokkia.