Puoliltapäivin suuntasin Jannen ja Hannan kanssa päivän ensimmäiselle retkelle Siikalahdelle. Päivä oli aurinkoinen ja helteinen ja hiirenkorvat kasvoivat puissa kovaa kyytiä. Vuodelle uusia lajeja tuli kohisten. Ensimmäinen pysäkkimme Härskiinmutka tarjosi jo mm. härkälintuja ja pensaskertun. Siikalahteen tutustuminen alkoi juhlavasti rummuttelevalla valkoselkätikkakoiraalla ja monin paikoin lepattelevilla sitruunaperhosilla. Vesilinnustoa edustivat mm. mustakurkku-uikut, lapasorsat, punasotkat, pikkulokit ja kalatiirat, ja pikkulinnuista tervapääsky, harmaasieppo, sirittäjä, pensastasku ja ruokokerttunen olivat niin ikään vuodelle uusia. Staijailimme pitkään Patotien tornilla, josta näimme mm. useita ruskosuohaukkoja, 4 nuolihaukkaa, sääksen, varpus- ja tuulihaukan, pikkukuovin ja yllättävän ison noin 60 käpylinnun parven. Helteessä hikoiltuamme kävimme syömässä Särkisalmen ABC:lla ja siirryimme viettämään siestaa, tosin ennen sisälle pääsemistämme havikseen tarttui vielä pihalla lentänyt palokärki.
Iltasella menin Jannen kanssa uudelleen Siikalahdelle, jossa näyttäytyivät nyt mm. harmaasorsa- ja heinätavikoiraat ja lähipellolla laidunsi joukko metsä- ja tundrahanhia. Lähdettyämme tornilta tuli viesti, että Pohjanrannan uuden tornin edustalta oli löytynyt punakaulahanhi. Ajelimme paikalle, ja sielläpä lintu laidunteli noin 250 valkoposkihanhen parvessa. Tyvenessä illassa muutti mm. alleja ja taustalla kukkui käki. Illan hämärtyessä kävimme vielä laskemassa Siikalahden hanhet - 105 metsä-, 60 tundra- ja 14 valkoposkihanhea - ja Jannen haettua kotoaan äänitysvehkeet jatkoimme saman tien yölaulajaretkelle.
Retki alkoikin mukavasti siilillä ja kahdella surisevalla kehrääjällä, ja Siikalahden äänimaailma oli jälleen huumaava: kaulushaikaroita, härkälintuja, nokikanoja, 6 luhtakanaa, 2 luhtahuittia, satakieliä - ja kaiken päälle lukematon määrä pulputtavia viitasammakoita. Jossakin vaiheessa kuulimme muutamaan otteeseen myös varsin omituisen kuuloista sirkkalinnun siritystä, joka siirtyili paikasta toiseen ja katosi pian kokonaan. Eniten ääni muistutti kuitenkin pensassirkkalintua. Sirkkalintua jahdatessamme ylitsemme muutti mustalintuja ja metsäviklo, ja vielä retkemme lopuksi kuuntelimme Jannen pihassa ylitsemme lentäneiden mustalintuparvien tunnelmallista viheltelyä. (144)
