Aamuneljältä olin taas hereillä ja lähdin kävelemään rantatielle. Kohta sinne ilmaantui Jannekin, ja kuulosteltuamme jonkin aikaa jostain kaukaa kantautuvaa kaulushaikaraa, päätimme siirtyä noin 30 kilometrin päähän Lapinjärvelle katsomaan, olisiko siellä viihtynyt amerikantukkasotka paikalla. Komea sotkakoiras löytyi varsin nopeasti uiskentelemasta keskeltä järveä – ja se olikin siis jo kolmas vuorokauden sisällä havaitsemamme amerikanvieras! Sotka alkoi kuitenkin lähes heti sen nähtyämme nukkua, ja tsekattuamme läpi järven lukuisat naurulokit, punasotkat ja nokikanat jne. päätimme jatkaa matkaamme – nyt tosin niin, että minä lähdin ajamaan kohti Ranuaa ja Janne Parikkalaa.
Matkan varrelta kirjasin fasaanin vuodariksi Laukaalta ja Viitasaarella ja Pihtiputaalla pysähdyin laskeskelemaan kurkia ja/tai joutsenia. Pyhäjärvellä huomasin yllättäen tien varressa haukan jäniksenraadolla. Äkkijarrutus, U-käännös ja lähdin kamera valmiina ajamaan kohti petoa. Yllätyksekseni haarahaukaksi veikkaamani lintu osoittautuikin ruskosuohaukaksi, mutta pettymys ei ollut kovin suuri, kun huomasin päässeeni autolla varsin hyvälle kuvausetäisyydelle. Räpsin avoimesta ikkunasta tukun kuvia, kunnes lähes linnun päälle ajanut auto hätisti sen tiehensä.
Jatkoin taas kohti pohjoista, joskin Jannen innostamana päätin käydä vilkaisemassa hyvänä lintupaikkana tunnettua Kärsämäen Nurmesjärveä. Staijailin tornissa tapaamani Heikkilän Vesan kanssa toista tuntia, ja kirjasin paikalta mm. 270 pikkulokkia, 5 härkälintua, 5 mustakurkku-uikkua ja heinätavin, sekä ruskosuo-, varpus- ja nuolihaukan. Oulun seudun ohitin pysähtymällä vain Tupoksen ABC:lla nappaamassa sämpylän ja kahvin matkaan, ja viimein saavuin Ranualle. Kesä oli tullut tännekin, ja Toivakassa laskin puolenkymmentä keltavästäräkkiä ja kuulin pensastaskun, ja Sääskilahden rannassa piipitti rantasipikin. Iltasella kotia ajellessamme havaintoja ei enää kertynyt, mutta johan niitä oli muutamaan päivään ihan riittävästi mahtunutkin. (167)
