31.7.2010

Aamun ensisijainen retkikohde oli vähän retkeilty Kuusivaaran ja Palojärven atlasruutu, jonka lisäksi atlastelin lyhyesti myös parilla muullakin harmaalla ruudulla. Maastossa oli jo melko hiljaista, mutta kahden ruudun status kuitenkin parani aamuretkeni ansiosta. Aamun parhaat havainnot tulivat Kuusivaaran pohjoispuolelta, sillä Ahvenlammen luona istui tienvarsimännyssä nuori nuolihaukka sen emon varoitellessa kiivaasti ympäristössä, ja Jokilammella uiskenteli uivelopoikue. Vuoden teemalajeja eli kuikkia löysin läheiseltä Särkijärveltä, Palojärveltä ja naapuriruudusta Alajärveltä. Kotimatkalla näkyi hiirihaukka Narkiperän risteyksessä.

29.7.2010

Keskiviikko meni pääosin kotioloissa - tosin kun olin pihaterassilla käymässä läpi parin viikon sanomalehtiä, havahduin tiiran varoitteluun. Vilkaisin äänen aiheuttajaa kohti ja huomasin taivaalla lentävän tiiran vieressä haukan. Muuttohaukkahan se siinä paineli juuri siihen suuntaan, missä tiesin lähimmän reviirin sijaitsevan. Iltapuolella patsasteli pihanurmikolla lehtokurppa.

Torstaiaamun teemana piti olla yhden muuttohaukkasuon tarkastaminen, mutta vesisade sai minut suuntaamaan ensin jätevesijärvelle tarkistamaan paikan kahlaajatilannetta. Tyllejä oli nyt 14, liroja 10, suokukkoja 5, rantasipejä 4, kuoveja 2 ja valkovikloja 1. Lisäksi altaalla lensi kuuden pikkukuovin parvi. Kävin välillä kotona tankkaamassa jo toiset aamukahvit, ja jatkoin sitten haukkasuolle. Vanhoilla pesimämättäillä oli hiljaista, mutta kolme surisevaa jänkäsirriäistä piristi kuitenkin tunnelmaa. Sitten alkoi kuulua haukkaemon varoittelua, ja samasta suunnasta josta näin emon lähestyvän minua, näin toisen haukan lentävän matalalla metsän sisälle. Kohta emolintu palasi samaan metsikköön puun latvaan istumaan ja huomasin äsken näkemäni nuoren linnun istuvan kannon nokassa emon istumapuun alla. Lähdin pikku hiljaa lähestymään nuorukaista, ja niinhän siinä sitten kävi, että pikainen spurtti linnun yrittäessä lentoon kannatti, ja sain kiinni tuon komean nuoren naaraan. Rengastettuani linnun kävin etsimässä suolta tämänvuotisen pesimäpaikan emon varoitellessa edelleen ympärilläni. Varoittelun syy selvisi kohta, sillä emon lennettyä seuraavaan metsänreunaan, istui siellä noin 10 metrin korkeudella männyssä toinen nuori haukka.

Haukkatilanteen selvitettyäni jatkoin vielä jonkin aikaa retkeilyä atlaksen merkeissä, ja mentyäni erään pikkulammen rantaan kiikaroimaan löytyisikö sieltä kuikkia, kuulin yhtäkkiä takaani sihinää. Ensimmäinen ajatus oli, että siellä on käärme (vaikka en muista olenko koskaan käärmeen sihinää edes kuullut) – ja näinhän se oli; takanani oli kyy! Singahdin saman tien autolle hakemaan kameraa, mutta vaikka en ollut poissa kuin parikymmentä sekuntia, ehti kärmes kadota. Etsiessäni sitä varvikosta, juolahti jossakin vaiheessa mieleeni, että pelkät sandaalit jalassa tämä ei ehkä olekaan mitään maailman fiksuinta hommaa… No, kärmes tosiaan katosi ja jäi kuvaamatta, mutta oli minulle ensimmäinen kyyhavainto Lapista! Retken lopuksi kolusin mm. Ketolassa olevaa sorakuoppaa, jossa oli ihan komea törmäpääsky-yhdyskunta. Eräällä lähilammella lenteli myös törmäpääskyjä, jotka hakivat vedestä jotain syötävää niin, että vesi oikein loiskui niiden käydessä pinnassa.

27.7.2010

Piipahdin pikaisesti jätevesijärvellä, jossa oli melkoisen hiljaista. Sulkasatoparven 2 tiibetinhanhea ja 2 risteymälintua olivat toki edelleen paikalla, mutta muita vesilintuja oli niukasti. Kahlaajia ynnäsin 12 tylliä, 10 liroa, 4 suokukkoa sekä yhden lapinsirrin ja rantasipin.

26.7.2010

Sunnuntaina jatkoimme Hirvensalmelta Ristiinaan mummini epävirallisille 90 -vuotispäiville. Lintuhavainnoilta ei vältytty täälläkään, sillä juhlapaikan ohitti illan mittaan 5 harmaahaikaraa, ja näkyipä sinnekin muutama kuikkakin. Iltakävely hotelli Heimarin lähistöllä ei tuottanut mitään kummempaa, mutta kun aamulla menin kaukoputkeni kanssa lähilaiturille, löysin läheisen Päähkeensaareen rantaruovikon edustalta rantakivellä patsastelevan kaulushaikaran! Rannassa vilisteli myös haapanapoikue ja järvellä uiskenteli 30 silkkiuikkua ja 12 kuikkaa.

Vaikka auton lämpömittari näytti ajoittain jopa 35 astetta lähdimme iltapäivällä ajelemaan pikkuhiljaa kohti pohjoista. Ristiinan ja Mikkelin maisemista tuli vielä jokunen perhoshavainto (mm. suruvaippa ja neitoperhonen), mutta ajomatkan ainoa mieleen jäänyt havainto oli Kuusamossa tien poskessa vasansa kanssa juossut hirviemo, jolla oli panta kaulassa – tosin pimeyden (ja säikähdyksen?) takia pannan numerot jäivät lukematta ja otuksen identiteetti varmistamatta.

24.7.2010

Perjantaina lähdimme puolilta päivin ajamaan yöpymispaikastamme Riihimäeltä kohti Hirvensalmea. Ajomatkan ainoaksi havaintomerkinnäksi tuli Kärkölässä lentänyt tuulihaukka. Hirvensalmen Tuukkalan edustalta jatkoimme enoni veneellä läheiseen Panninsaareen, jossa vietimme pari vuorokautta etupäässä sukulaisia tapailemalla. Jo ensimmäisenä iltana näkyi saaren edustalla härkälintu ja pari selkälokkia. Ilta oli tuulinen, ja kolea sää jatkui myös lauantaina (ollen lomareissumme ainoa viileä päivä, jolloin ei tarjennut pelkillä shortseilla ja t-paidalla!). Lauantaiaamuna heräsin kuitenkin aamuviideltä kokeilemaan menisikö järvellä muuttoa. Jo ennen rantaan pääsyäni kuulin taivaalta kuovin ääntä, mutta kun tuntiin ei sitten mitään muuta mennytkään painuin jo kuudelta jatkamaan unia. Lyhyen aamustaijin muita havaintoja olivat paikallinen mustalintukoiras, mantereen edustalla kalastellut sääksi, viisi tukkakoskeloa ja järveltä laskemani 65 kalatiiraa. Päivän mittaan näkyi mökkirantaan myös 12 kuikkaa ja mummoni entisen kotitalon taustalta löytyi varoitteleva peukaloinen.

22.7.2010

Viimeisinä päivinä, jotka Siuntion mökillä vietimme, en tehnyt varsinaisia linturetkiä, mutta joitakin havaintoja tuli kuitenkin muun liikkumisen ohessa. Tiistaina kävimme mm. Korkeasaaressa, jossa häkkilintujen ohella näkyi mm. 200 naakan parvi ja lukurengastettu selkälokki. Lisäksi siellä täällä vilisteli valkoposkihanhia, joista useilla olivat poikasetkin matkassa, ja noita hanhipoikueita pääsi parhaimmillaan katsomaan kosketusetäisyydeltä. Keskiviikkona kiertelimme Inkoossa, jonne mennessä näkyi jo mökkitiellä valkohäntäkauris. Mainittavia lintuhavaintoja ei hellesää tarjonnut, vaikka puitteet esim. Fagerviikin ruukilla olivat ihan lupaavat. Torstaina vaihdoimme sitten maisemaa, ja vietimme ison osan päivästä Janakkalassa Puuhamaassa. Autoa pakkaillessani olivat mökkipihan mustapääkerttu ja kuusitiainen jälleen äänessä, mutta yllättäen alkoi lähimetsästä kuulua outoa surinaa, joka kuulosti siltä kuin kehrääjä aloittelisi lauluaan. Kohta surina muuttui kuitenkin raakkumiseksi, ja singahdettuani metsään löysin sieltä sen mitä odotinkin, eli pähkinähakin. Siuntion Tupalan kohdalla jo aikaisemmin näkemällämme joutsenparilla osoittautuikin olevan kuusi poikasta. Puuhamaan ainoaksi mieleen jääneeksi lintuhavainnoksi jäi puolestaan poikasiaan ruokkinut pikkuvarpunen. (PS: tarkistuslaskennan jälkeen hakki osoittautui vuodariksi n:o 215)

19.7.2010

Aamulla herätyskello soi jo viideltä ja lähdin taas yhteen nostalgiseen retkikohteeseeni, eli Espoon Laajalahdelle (jonka rannalla on otettu jopa ensimmäiset minua esittävät valokuvat kesällä 1969 ;-). Tosin Laajuski ei ollut kouluaikoinanikaan 80-luvulla lähellekään niin hyvä kohde kuin millaiseksi se on nykyään kunnostettu. Maarin tornin edustalla olikin taas melkoinen kuhina, ja viihdyin paikalla kolmisen tuntia lintupaljoutta ihmetellen ja laskien. Ja laskettavaa tosiaan riitti. Tornin edustalle kerääntyi aamun aikana kahdeksan harmaahaikaraa ja rannassa laidunsi ja lepäili laskujeni mukaan 215 tavia ja 77 kanadanhanhea. Kauempaa lahdelta laskin puolestaan mm. 110 haapanaa, 20 nokikanaa ja 19 lapasorsaa. Lisäksi avovedessä näkyi poikasia ainakin kyhmyjoutsenilla, silkkiuikuilla ja tukkasotkilla.

Ranta-alueen seuratuimpia lintuja olivat kuitenkin kahlaajat, joita ynnäsin seuraavasti: töyhtöhyyppä 120, liro 50, suosirri 17, rantasipi 8, suokukko 7, pikkutylli 6, kuovisirri 6, mustaviklo 5, metsäviklo 3, valkoviklo 3, meriharakka 2, taivaanvuohi 2, punajalkaviklo 1 ja lapinsirri 1. Muita mainitsemisen arvoisia olivat rannassa lepäilleet kaksi räyskää ja jossakin vaiheessa lahdella kalastanut sääksi. Lisäksi tornin juurella näkyi rytikerttunen ja rannassa pyöri ainakin 12 kottaraista. Erikoisin näytelmä koettiin rannassa siinä vaiheessa kun kettu jolkutteli kaikessa rauhassa lintupaljouden sekaan, kellahti välillä kyljelleenkin, ja jatkoi tyytyväisen näköisenä kulkuaan saaden varsinkin kanadanhanhet ja monet muutkin siivekkäät seurailemaan tekemisiään valppaan näköisinä.

Laajalahdelta jatkoin taas Finnålle (eli siis Suomenojalle), joskin aamu oli jo muuttunut sen verran helteiseksi, että linnut olivat varsin passiivisia ja retkeily itsessäänkin alkoi taas olla varsin hikistä hommaa. Rastaskerttunen raksutti altaalla edelleen, ja Jannen antamien nuottien avulla osasin haeskella paikalta luhtakerttusta, joka intoutuikin lurauttamaan muutaman säkeen. Vanhoja harmaasorsia näkyi nyt enemmän kuin edellisellä käynnilläni, mutta poikueet olivat piilossa. Samoin liejukanoja oli nyt muutama enemmän näytillä ja äänessä. Lenkin lopuksi kuulin myös varoittelevan satakielen, joka jäikin retken viimeiseksi lintuhavainnoksi.

Siuntion puolella päivän havainnot jäivät oikeastaan vain aamulla näkemääni uuttukyyhkyyn ja niin ikään sähkölinjoilla istuskelleeseen puolensadan naakan parveen, mökin pihassa laulaneeseen kuusitiaiseen ja iltasella ikkunan takana jälleen lentäneeseen harmaahaikaraan. (212)

18.7.2010

Tämän päivän retkikohde oli toinen kouluaikojen suosikkipaikoistani, eli Kirkkonummen Porkkala. Automatkalla näkyi jo Lillkanskogin kohdalla hiirihaukka, ja Porkkalan kärjessä lajisto oli sitä mihin nykyään on totuttu, eli merimetsoja, valkoposkihanhia, kyhmyjoutsenia, haahkoja, meriharakoita jne. Tosin näistä kaksi ensinmainittua lajia eivät todellakaan olleet tavallisia 80 -luvun lopulla, jolloin kärki tuli minulle erityisen tutuksi. Välikärjen edustalla pyörähtänyt kuovi ja kärjestä näkynyt alli olivat itse asiassa ainoat havainnot, jotka vihkooni paikalta raapustin. Kummallisin havainto oli puolestaan kaksi valkohäntäkaurista, jota uivat merellä saaresta toiseen (eli Träskön edustan saaresta B ensin eräälle pienelle luodolle ja sieltä saareen C. Porkkalan staijarit tietävät kyllä mistä saarista on kyse...). Palatessamme Siuntioon kävimme ensin kaupoissa ja sitten Pikkalassa uimassa, jonka yhteydessä vilkaisin putkella Pikkalanlahdelle ja laskin sieltä 35 merihanhea. Siuntion tien varressa näkyneet kolme uuttukyyhkyä olivat retken viimeinen kirjattu lintuhavainto.

17.7.2010

Aamulla heräsin ennen kahdeksaa heittämään Hannaa juna-asemalle. (Janne oli puolestaan lähtenyt jo aamuneljän aikoihin kohti Hankoa ja siellä mahdollisesti edelleen pyöriviä riuttatiiroja). Siuntion asemalla lauloi pensaskerttu ja langalla istui pari pikkuvarpusta. Palatessani kohti mökkiämme pysähdyin Tjusträskin kohdalla tien varressa, johon näkyi pikkulepinkäispoikue ja kuului taas pensaskerttu. Piipahdin myös Tjusträskin lintutornilla, jonka juurelta ponnahti lentoon pari metsävikloa ja johon näin mm. kaksi ruskosuohaukkaa ja punavarpusen ja kuulin rytikerttusen raksutusta. Tornilta autolle kävellessäni kuulin taas pari pensaskerttua, joten nepä tuntuvat olevan edelleen hyvin äänessä.

Puoliltapäivin siirryimme Lohjan Vivamoon noutamaan osaa jälkikasvustamme leiriltä (matkan varrella näkyi tien varressa joutsenpoikue), ja uiskentelun lomassa laskeskelin Lohjajärvellä kelluvia silkkiuikkuja ja huomasin yksinäisen meriharakan patsastelevan järven selällä olevalla pienellä luodolla. Päivän viimeinen havaintomerkintä tuli sekin uimareissun yhteydessä (jatkuva helle kun suosii uimista), sillä mökkimme viereisessä jokivarressa pyörähti iltasella nokkavarpunen.

16.7.2010

Seuraavan päivän retkikohteeksi valikoitui Hanko, jossa yhdistimme jouhevasti rantalomailun ja bongauksen, eli ajoimme Neljän tuulen tuvan viereiselle hiekkarannalle uimaan ja staijailin samalla, jos vaikka muutamana lähipäivänä alueella havaitut riuttatiirat olisivat paikalla. Riuttiksia ei valitettavasti tälläkään kertaa löytynyt, mutta merialueen peruslajeja näkyi toki - ja laskin paikalta mm. 50 merimetsoa, 26 valkoposkihanhea, 7 kyhmyjoutsenta ja 2 merihanhea. Rannassa juoksenteli myös meriharakkapoikue ja rannan edustalla kanniskeli isokoskelonaaras poikasiaan, joita mahtui näköjään enimmillään neljä kerrallaan emonsa selkään.

Ruokailtuamme kaupungilla siirryimme keskustan erinomaiselle leikkikentälle, josta näki myös merelle. Täältäkin näkyi mm. valkoposkia, ja merellä lensi neljä todennäköistä suosirriä.
Pikapiipahdus Vedagrundetilla ei tuottanut mitään uutta, mutta viimeinen etappimme Högholmen osoittautui ihan mukavaksi kohteeksi. Vaikka oli aurinkoinen hellepäivä näkyi Svanvikin suunnalla rantalietteillä jonkin verran kahlaajia, eli 5 töyhtöhyyppää, 3 suosirriä, meriharakka, suokukko, punajalkaviklo, liro ja kuovisirri. Samassa paikassa kahlaajien kanssa istuskeli myös 3 räyskää ja tepasteli 25 kanadanhanhea. Kahlaajatarjontaa lisäsi myös ylitsemme lentänyt kuuden valkoviklon parvi.

Palatessamme Siuntioon olivat Janne ja Hanna saapuneet myös maisemiin, ja heidän oli tarkoitus yöpyä seuraava yö mökissämme. Janne mainitsi puhelimessa Siuntion tienhaarassa näkemästään pikkulepinkäisestä, jonka kohdalla toki hidastin - olihan kyseessä vuodenpinna - ja totesin paikalla olevan ainakin kolme lajin edustajaa. Iltasella istuskellessamme mökissämme näimme iltayhdentoista jälkeen harmaahaikaran lentävän muutamaan otteeseen jokivarressa yötaivasta vasten. Illan lopuksi käväisimme vielä kuuntelemassa tienhaarassa sirisevää pensassirkkalintua. (211)

15.7.2010

Torstaiaamuna löysimme itsemme kouluaikaiselta suosikkikohteeltani eli Espoon Suomenojalta. Linturetkikohteena Finnåviken on edelleen aivan omaa luokkaansa; lintuja on paljon - varsinkin näin poikasaikaan - ja ne ovat lähellä! Itälahden lintutornin edustalla uiskenteli mm. kaksi suurta harmaasorsapoikuetta, joista toisessa oli naaraan matkassa 17 ja toisessa jopa 24 pienokaista! Toista altaiden tunnuslajia eli liejukanaa havaitsimme keskipäivän helteessä yhden vanhan ja puolenkymmenen nuoren linnun verran. Mukavaa peruslajistoa edustivat myös mm. useat mustakurkku-uikut, punasotkat ja nokikanat. Altaan äänimaailmasta ilahduttavin korvaan tarttunut ääni oli rastaskerttusen raksutus. Monet alueella kasvavat ruderaattikasvit näyttivät suorastaan komeilta, esim. takiaiset olivat vaikuttavia, ja hyönteismaailmaa edustivat mm. sitruunaperhoset ja amiraali.

Tovin Espoon puolella shoppailtuamme haimme matkatavaramme vanhempieni asunnosta Kirkkonummelta ja siirryimme vuokraamaamme mökkiin Siuntion Purnukseen. Netin avulla löytynyt mökki vaikutti olevan varsin mukavalla paikalla, sillä illan mittaan kuulin mökin pihaan mm. mustarastaan, mustapääkertun, kuusitiaisen ja tiklin laulua. Puoliltaöin tein vielä nopean yölaulajaretken lähiympäristöön, ja löysin pensassirkkalinnun sirisemästä Siuntion kirkon lähistöltä. (208)

14.7.2010

Keskiviikkoaamuna jatkoimme Jyväskylästä Lohjan Vivamon kautta Kirkkonummelle, mutta ainoaksi mainitsemisen arvoiseksi havainnoksi jäi Kuhmoisten puolella lennellyt hiirihaukka. Illalla kävin sentään pienellä yölaulajaretkellä Saltfjärdenin ympäristössä. Hiljaista oli edelleen - vain Vårnäsin sillalla lentäneet kaksi lehtokurppaa ja ruovikossa laulanut rytikerttunen tuli merkittyä havikseen asti. (206)

13.7.2010

Tiistaiaamuna lähdimme lomareissulle kohti Etelä-Suomea. Ensimmäinen kahvitauko pidettiin kuitenkin jo anoppilassa Simojärvellä, jossa retkihavikseen kertyi pihassa tiksuttanut pohjansirkkupoikue. Ranuan puolella näkyi myös yksinäinen tuulihaukka. Päivä oli helteinen, joten pulahdimme uimaan Pyhäjärven Emolahdessa ja sieltä havikseen päätyi nuori pikkulokki. Saarijärvellä pysähdyimme vähän pidemmäksi aikaa kyläilemään ja uimaan, ja yöksi painelimme Jyväskylään, mutta sen kummempia lintuhavaintoja ei helteinen ajo tuottanut.

12.7.2010

Maanantaina päätin käydä tarkistamassa muutaman muuttohaukkareviirin. Aamuksi Kemijärvelle yltänyt saderintama kuitenkin muutti suunnitelmiani sen verran, että ajelin ensin reviirille, jonka lähelle (noin 400 metrin päähän perinteisestä pesäpaikasta) pääsi autolla. Päästyäni perille oli sade jo tauonnut, mutta paikalla oli valitettavan hiljaista, ja vain muutama kurki huusi suolla. Kolusin tovin suota ja tarkistin vanhat pesäkummut, mutta haukkoja ei näkynyt eikä kuulunut.

Iltapäivällä lähdin sitten kauemmalle - myös viime vuosina varsin hyvin asuttuna olleelle - reviirille, jonne oli autolta noin kolmen kilometrin kävely. Matkan varrelta löysin mm. metson lentopoikueen, tilhipoikueen ja pari lapintiaista, ja saavuttuani suon reunaan aloittivat haukkaemot lähes välittömästi aktiivisen varoittelun. Suureksi harmikseni linnut eivät kuitenkaan pesineet nyt viime eivätkä edes toissavuotisessa paikassa, vaan olivat vaihtaneet pesäpaikkansa keskelle aivan vihoviimeistä ruopparimmikkoa. Lähes pohjattomien suonsilmäkkeiden ylittäminen olisi vaatinut vähintään kumiveneen tai jonkin muun menopelin, joten vaikka sainkin pesinnän varmistettua, jäivät poikaset nyt ilman kauniinpunaisia vuosirenkaita. Etsiessäni mahdollista reittiä rimmikon keskelle löysin useita haukkojen syönnöspaikkoja, joiden mukaan poikaset olivat saaneet ravinnokseen ainakin variksia, naurulokin ja sepelkyyhkyn. Räpsin ympärilläni lennelleistä emolinnuista myös tukun kuvia, joista pystyi näkemään että molemmat olivat rengastettuja, mutta kummallakaan ei ollut vuosirengasta nilkassaan. Muuta lajistoa suolla edustivat mm. joutsen ja harmaalokki.

11.7.2010

Lauantaipäivä meni sukuloidessa eli ensin kävimme serkkuni tyttären rippijuhlissa Rovaniemellä ja iltapäivästä yöhön kului vaimon suvun (Sääskilahtien) serkkutapaamisessa Simojärvellä. Serkkutapaaminen jatkui Kaukomaassa vielä sunnuntaiaamunakin, mutta aamupalan jälkeen hyppäsin juhlapaikan laiturilta Allun veneeseen, ja lähdin Allun, Topin ja Alaluusuan Teijan kanssa tarkistamaan Pajuselän selkälokkitilannetta. Keli oli upea ja lokkisaarten ympärillä lenteli lupaavasti kymmenkunta vanhaa selkälokkia, mutta saarten komppaaminen tuotti tulokseksi vain yhden rengastuskypsän selkälokin poikasen. Sen sijaan harmaalokkeja saimme kolme renkaisiin. Saattoi olla juuri harmaalokkien vika, että selkälokkien pesimätulos oli nyt huomattavasti kahta aikaisempaa vuotta heikompi? Lokkireissun jälkeen rantauduimme erääseen saareen makkaranpaistoon ja nautimme Allun tarjoamista eväistä (harrivoileipiä, kakkua, keksejä, kahvia, väinönputkiteetä...) eli mukavaa kuitenkin oli, vaikka rengastussaalis jäikin odotettua laihemmaksi.

Iltapäivällä piipahdin pikaisesti Topin tornissa, josta näkyi nyt peräti 17 nuorta harmaalokkia, joista osa oli jo lentokykyisiä, eli olivat saattaneet saapua lammille jostakin kauempaakin? Kotimatkalla juoksin vielä Luusuan Autiosaaressa kiinni ja renkaisiin kaksi tienvarsipellolla tepastellutta pikkukuovinpoikasta.

9.7.2010

Olin suunnitellut päivän ainoaksi retkeksi piipahdusta Kalavaisen Topin Simojärven Hanhilammille rakentamassa lintutornissa. Tarkoitukseni oli tarkistaa löytyisikö suolammilta viime kesän tapaan rengastettavia harmaalokinpoikasia. Sovin Hamarin Allun kanssa treffit tornin lähistölle, ja kävimme vielä hakemassa lähitalossa asustelevan Topinkin mukaan reissuun. Allu ja Topi ovat kuitenkin sen verran toiminnan miehiä, että kävimme tornissa vain lyhyen mutkan ja kohta olimmekin jo Allun kanssa soutelemassa Topin veneellä ympäri lampia Topin tähystäessä tornista lokinpoikasten liikkeitä. Olimme torniin nähneet vain kolme lähes lentokykyistä lokinpoikasta, mutta soutelemalla - ja Topin poimiessa talteen muutaman suolle juosseen linnun - saimme lopulta rengastettua peräti kahdeksan harmaalokkia, jotka kaikki saivat teräsrenkaan lisäksi toiseen jalkaansa muovisen lukurenkaan. Positiivisia yllätyksiä olivat myös retken oheistuotteet; kaksi kalalokin ja neljä kalatiiran poikasta, jotka nekin toki saivat omat renkaansa. Soutamisen ja rengastamisen ohessa ehdimme välillä kahvitella tornin vieressä olevalla laavulla, mutta muu havainnointi jäi tuossa tohinassa varsin vähiin. Mutta ainakin lähisuolla varoitteleva kapustarinta ja lammella uineet tavit, telkät, laulujoutsen, uivelonaaras ja tukkasotkapoikue jäivät mieleen.

8.7.2010

Aamukuudelta olin taas liikenteessä, nyt ajelemassa Luusuan suuntaan, sillä tarkoitukseni oli omistaa aamu Lintuatlakselle ja muutamalle heikohkosti kartoitetuille Kemijärven eteläosan ruudulle. Aloitin atlasretken Luusuan ruudusta, josta alkoikin heti löytyä mukavasti pesimälintuja. Itärannantien alussa tepasteli pikkukuovin poikanen ja kohta löysin lähialueelta myös kuovi- ja pikkutyllipoikueet, siipirikkoa näyttelevän tylliemon ja varoittelevan rantasipin. Myös sekä kala- että lapintiiran poikasia näkyi - joten jossakin vaiheessa ehdin jo harmitella sitäkin, etten ollut hoksannut ottaa renkaita mukaan reissuun. Aloitusruudun mukavia havaintoja olivat myös mm. Kulmunginniemen tyvellä sumussa seisoskellut metsäkauris ja Itärannassa tiellä istuskellut lehtokurppa, jota pääsin tsiigailemaan autosta vain parin metrin päästä.

Luusuasta lähdin ajamaan Paikanselän ja Peräposiontien suuntaan käydäkseni muutamalla vielä vaaleanharmaaksi merkityllä atlasruudulla. Ensimmäinen 10 x 10 kilometrin ruutu vaikuttikin tosi tylsältä ja vähälintuiselta, tosin Ailanganjärvelle vievän tieuran päässä oli sentään kerralla vähän enemmän lintuja, ainakin leppälintupoikue, pari tilheä, pohjansirkku ja punatulkku, mutta suurin osa noin kilometrin välein tekemistäni pysähdyksistä oli hyvin hiljaisia. Päivän yllättävin havainto tuli kuitenkin jo hetkeä myöhemmin, sillä ajellessani takaisinpäin tuota pistotietä, kuului auton avoimesta ikkunasta tiaisten ääntä. Pysähdyin tarkistaakseni mistä lajista oli kyse, ja samalla hetkellä lähipuista kuuluikin jo töyhtötiaisen tuttua kutsuääntä. Lähipuuhun ilmestyi hetkeksi yksi tiainen, jota epäilin ulkonäön perusteella nuoreksi, mutta joka pian katosi lähimetsään. Nappasin kuitenkin autosta atrappivehkeet ja soitin hetken töyhtötiaisen ääntä, jolloin lähipuihin lensi kauempaa metsästä kaksi selvästi vanhaa lintua samalla kuin syvemmältä metsästä kuului edelleen ainakin yhden linnun ääntä. Siis lentopoikue - joka alueellisesti oli tosi mielenkiintoinen havainto, ja samalla itselleni kuntapinna ja ensimmäinen spondehavainto lajista Lapissa! Eli aikaisemmin olin havainnut töyhtötiaisia Lapissa vain Rovaniemen Ounasvaaran ruokinnalla, jossa lajia tavataan tunnetusti joka talvi.

Seuraava ruutu alkoi heti iloisissa merkeissä, sillä eräällä hakkuaukealla huusi kelopuun latvassa käenpiika, joka oli itselleni jopa vuodari! Päästyäni viimein Peräposiontien varteen kävin kiikaroimassa Ala-Askanjärvelle, jossa lenteli selkälokki. Tein Posion rajalta vielä piston Saunavaaran suuntaan, mutta sillä pätkällä havainnot jäivät jo hyvin vähiin. Ajellessani viimein kohti pohjoista löysin Petäjäselän kupeessa olevasta sorakuopasta pienen törmäpääsky-yhdyskunnan, joka jäikin reissun viimeiseksi "paremmaksi" atlashavainnoksi. Lehtolassa näkyi vielä kaakkuri ja Rytilahden kylällä kirjasin vielä atlasta varten mm. niinkin eksoottisen lajin, kuin harakan, mutta kaikenkaikkiaan aamun atlasretki onnistui erittäin hyvin.

Iltapuolella ajelimme Simojärvelle, joskin kävin matkan varrella kihlaamassa Luusuasta pikkutyllin. Illan hämärtyessä kierteli tyynellä järvellä komea selkälokki, järvellä huusi kuikka ja mökin ympärillä risteili muutamia haarapääskyjä verottamassa suhteellisen runsasta hyönteistarjontaa.

7.7.2010

Starttasin jo vähän aamuneljän jälkeen kesän viimeiselle kotkareissulle, koska aamuksi oli luvattu sadetta. Puomisotkujen takia jouduin kehittämään uuden, huomattavasti tavallista pidemmän reitin kotkareviirille, ja niinpä reippailin aamun lämmössä noin viiden kilometrin lenkuran ylös alas vaarojen rinteitä tuloksena vain sitä samaa mitä edellisilläkin pesillä - eli pesää oli koristeltu, mutta pesintä oli keskeytynyt. Muutenkin aamu oli ankea, koskapa ympärilläni pörräävää sääski- ja mäkäräpilvi esti melkoisen tehokkaasti laulavien lintujen kuuntelun, ja vaikka olin varustautunut jopa hyttyshatulla, onnistuivat höntiäiset pistelemään korvalehteni sellaiseen kuntoon, ettei kuumotus helpottanut vielä illallakaan. Tämä kotkanpesämetsä oli Kemijärven mittakaavassa harvinaisen hieno, mutta kuvienkin ottaminen tyssäsi siihen, että linssin edessä oli välittömästi - ei linssiluteita vaan - noita edellä mainittuja verenimijöitä. Aamun havaintosaldo oli maisemiin nähden aika vaatimaton. Kuukkeli sentään naukui jossakin ja tien varsilta löytyivät mm. tuulihaukka ja pohjansirkku. Atlashavaintoja kertyi jokunen, mutta jotenkin arvattavasti myös matkan varrella tarkistamani kolme kanahaukanpesää olivat tyhjiä. (Kanahaukoillakin kun on ollut pesinnän suhteen hyvin heikko vuosi isossa osassa Suomea). Kotimatkalla kävin kiikaroimassa Särkikankaan vesitorniin asettuneita tervapääskyjä, ja näinkin muutaman linnun kiertelevän tornin ympärillä.

Kotiin päästyäni alkoikin kohta sataa, ja päivä kului pitkälti atlashavaintoja koneelle naputellessa. Iltasella käväisin jätevesijärvellä, jossa hanhinelikko oli jo selvästi aloittanut sulkimisen. Vesilintumäärät olivat yllättäen vähentyneet, ja laskin vain 90 tavia ja neljä haapanaa sekä yhden jouhisorsan. Lisäksi paikalla uiskenteli yksi haapanapoikue. Suurin osa harmaalokeista näytti hautovan edelleen, joten niiden ensimmäinen pesintäyritys oli epäilemättä epäonnistunut. Kahlaajia edustivat nyt 12 liroa, 5 tylliä, 3 pikkutylliä, 2 töyhtöhyyppää, 2 rantasipiä, suokukko ja lapinsirri. Oikeastaan ainoat vähänkään yllättävät havainnot olivat jossakin näkymättömissä sirissyt tilhi ja pääskyihin kauhua kylvänyt varpushaukka.

5.7.2010

Aamusella oli tarkoitus tehdä kesän viimeinen kotkareissu, mutta koko homma kaatui siihen, että Javaruksen tiekunnan huoltokunta oli paria päivää aikaisemmin vaihtanut lukon metsäautotien alussa olevaan puomiin. Ketutti rankasti, sillä minulla olisi kyllä ollut avain vanhaan lukkoon, ja toisaalta - en ymmärrä yleensäkään millä oikeudella paikalliset "hoitokunnat" sulkevat kesäaikaan teitä, jotka vievät valtion maille!

Iltapäivä menikin sitten valtuuston merkeissä, kun valitsimme uutta kaupunginjohtajaa. Illalla kävin kuitenkin viemässä autolastillisen muksuja mummolaan Simojärvelle. Paluumatkalla yritin parhaani mukaan etsiä/kuunnella yölaulajia, mutta ainoita "yölaulajia" Simojärven ja Kemijärven välillä (n. klo 23-01:30) tuntuivat olevan punarinnat ja muita yölintuja lehtokurpat, joita näkyi Auttissa, Pikkukylällä ja Juujärvellä. Rieskaniemessä patsasteli tien pielessä ukkometso, Luusuan Itärannantien tienhaarassa varoitteli pikkukuovi ja Oilunganniemen edustalta löysin kalatiirayhdyskunnan, jossa näkyi kymmenkunta paria ja puolenkymmentä poikasta. Kävin myös Juottaan tekoaltaalla, jossa ei näkynyt mitään yksinäistä kuikkaa kummempaa. Luusuantien varressa Seitalammella oli kaakkuriparilla sen sijaan jo kaksi yllättävän kookasta poikasta. Hiljaista kuitenkin oli!

4.7.2010

Kotkanpesäreissu Sallan puolelle tuotti taas laihan tuloksen – koristeltu pesä ja yksi emolinnun rintahöyhen, mutta ei pesintää täälläkään! Sama tilanne kuuluu kyllä vallitsevan myös muualla, eli onnistuneita pesintöjä on havaittu erittäin vähän. Matkan varrelta löytyi sentään jotakin – esim. Mooseksenkurussa pysähdyin kiikaroimaan tien yli lentänyttä kuukkelia, ja löysin paikalta lapintiaispoikueen. Myös tilhipoikue oli ihan mukava atlashavainto. Kotimatkalla atlastelin jonkin aikaa Suomutunturin ympäristössä. Suomun hotellin edustalta löytyivät pesivinä tai ainakin pesivän oloisina kaikki kolme peruspääskyä, Räisälässä näkyi sinitiaispoikue ja Räisälän lossin luona oli lapintiirallakin jo poikanen. Soppelassa Kaisanlahdella lenteli kaksi kaakkuria ja Pitkänsillan edustalla uiskenteli 46 haapanaa.

3.7.2010

Kävin aamusella tarkistamassa kaksi kotkanpesää – toisen Kemijärven ja toisen Sallan puolella. Tyhjiä olivat valitettavasti molemmat, ja muutenkin havainnot lajista jäivät vain yhteen pesän alta löytyneeseen sulkaan. Ajomatkojen varreltakaan ei ihmeitä löytynyt – jokunen atlashavainto kuitenkin (mm. metso- ja pensastaskupoikueet).

1.7.2010

Aamusella kävin tarkistamassa kesän ensimmäisen kotkanpesän täällä Kemijärvellä. Pesä oli kyllä koristeltu, mutta asumaton, joten Piisilän Petrin edellispäivänä lainaamille kiipeilyvehkeille ei ainakaan vielä tullut käyttöä. Pesämetsässä lauloi kuitenkin hippiäinen ja kohta löysin sieltä myös ruokailevan taviokuurnaparin, joten jokunen mukava havainto sentään reissusta kertyi. Myös tilhiä tuli aamun aikana vastaan muutamassakin paikassa, ja käpylintujen kutsuääniä kuului tuon tuostakin.

Iltapäivällä ennen päivän ensimmäistä ukkosmyräkkää lensi pihamme yli puolenkymmentä tervapääskyä ja pikkukuovi. Kirjosiepon poikaset pitivät puolestaan meteliä pihapöntössämme. Iltasella lähdin tarkistamaan toista kotkanpesää, mutta hillitön ukkosrintama pakotti minut luovuttamaan, kun pesälle olisi ollut enää vajaa kilometri matkaa. Lohdutukseksi ajelin kiikaroimaan jätevesijärven lintuja. Tiibetinhanhet ja hanhiristeymät uiskentelivat nyt yhtenä parvena keskellä järveä. Punavarpunen lauloi reunametsässä, ja vesilinnuista laskin vähintään 150 tavia, 23 tukkasotkaa, 15 haapana, samat 6 lapasorsaa ja jouhisorsan kuin edellisellä kerrallakin sekä yhden telkän. Rantalietteillä lennähteli puolenkymmentä liroa ja kaksi suokukkoa, jotka mahtoivat olla jo muuttomatkallaan.