Seuraavan päivän retkikohteeksi valikoitui Hanko, jossa yhdistimme jouhevasti rantalomailun ja bongauksen, eli ajoimme Neljän tuulen tuvan viereiselle hiekkarannalle uimaan ja staijailin samalla, jos vaikka muutamana lähipäivänä alueella havaitut riuttatiirat olisivat paikalla. Riuttiksia ei valitettavasti tälläkään kertaa löytynyt, mutta merialueen peruslajeja näkyi toki - ja laskin paikalta mm. 50 merimetsoa, 26 valkoposkihanhea, 7 kyhmyjoutsenta ja 2 merihanhea. Rannassa juoksenteli myös meriharakkapoikue ja rannan edustalla kanniskeli isokoskelonaaras poikasiaan, joita mahtui näköjään enimmillään neljä kerrallaan emonsa selkään.
Ruokailtuamme kaupungilla siirryimme keskustan erinomaiselle leikkikentälle, josta näki myös merelle. Täältäkin näkyi mm. valkoposkia, ja merellä lensi neljä todennäköistä suosirriä.
Pikapiipahdus Vedagrundetilla ei tuottanut mitään uutta, mutta viimeinen etappimme Högholmen osoittautui ihan mukavaksi kohteeksi. Vaikka oli aurinkoinen hellepäivä näkyi Svanvikin suunnalla rantalietteillä jonkin verran kahlaajia, eli 5 töyhtöhyyppää, 3 suosirriä, meriharakka, suokukko, punajalkaviklo, liro ja kuovisirri. Samassa paikassa kahlaajien kanssa istuskeli myös 3 räyskää ja tepasteli 25 kanadanhanhea. Kahlaajatarjontaa lisäsi myös ylitsemme lentänyt kuuden valkoviklon parvi.
Palatessamme Siuntioon olivat Janne ja Hanna saapuneet myös maisemiin, ja heidän oli tarkoitus yöpyä seuraava yö mökissämme. Janne mainitsi puhelimessa Siuntion tienhaarassa näkemästään pikkulepinkäisestä, jonka kohdalla toki hidastin - olihan kyseessä vuodenpinna - ja totesin paikalla olevan ainakin kolme lajin edustajaa. Iltasella istuskellessamme mökissämme näimme iltayhdentoista jälkeen harmaahaikaran lentävän muutamaan otteeseen jokivarressa yötaivasta vasten. Illan lopuksi käväisimme vielä kuuntelemassa tienhaarassa sirisevää pensassirkkalintua. (211)
