Maanantaina päätin käydä tarkistamassa muutaman muuttohaukkareviirin. Aamuksi Kemijärvelle yltänyt saderintama kuitenkin muutti suunnitelmiani sen verran, että ajelin ensin reviirille, jonka lähelle (noin 400 metrin päähän perinteisestä pesäpaikasta) pääsi autolla. Päästyäni perille oli sade jo tauonnut, mutta paikalla oli valitettavan hiljaista, ja vain muutama kurki huusi suolla. Kolusin tovin suota ja tarkistin vanhat pesäkummut, mutta haukkoja ei näkynyt eikä kuulunut.
Iltapäivällä lähdin sitten kauemmalle - myös viime vuosina varsin hyvin asuttuna olleelle - reviirille, jonne oli autolta noin kolmen kilometrin kävely. Matkan varrelta löysin mm. metson lentopoikueen, tilhipoikueen ja pari lapintiaista, ja saavuttuani suon reunaan aloittivat haukkaemot lähes välittömästi aktiivisen varoittelun. Suureksi harmikseni linnut eivät kuitenkaan pesineet nyt viime eivätkä edes toissavuotisessa paikassa, vaan olivat vaihtaneet pesäpaikkansa keskelle aivan vihoviimeistä ruopparimmikkoa. Lähes pohjattomien suonsilmäkkeiden ylittäminen olisi vaatinut vähintään kumiveneen tai jonkin muun menopelin, joten vaikka sainkin pesinnän varmistettua, jäivät poikaset nyt ilman kauniinpunaisia vuosirenkaita. Etsiessäni mahdollista reittiä rimmikon keskelle löysin useita haukkojen syönnöspaikkoja, joiden mukaan poikaset olivat saaneet ravinnokseen ainakin variksia, naurulokin ja sepelkyyhkyn. Räpsin ympärilläni lennelleistä emolinnuista myös tukun kuvia, joista pystyi näkemään että molemmat olivat rengastettuja, mutta kummallakaan ei ollut vuosirengasta nilkassaan. Muuta lajistoa suolla edustivat mm. joutsen ja harmaalokki.
