Aamulla herätyskello soi jo viideltä ja lähdin taas yhteen nostalgiseen retkikohteeseeni, eli Espoon Laajalahdelle (jonka rannalla on otettu jopa ensimmäiset minua esittävät valokuvat kesällä 1969 ;-). Tosin Laajuski ei ollut kouluaikoinanikaan 80-luvulla lähellekään niin hyvä kohde kuin millaiseksi se on nykyään kunnostettu. Maarin tornin edustalla olikin taas melkoinen kuhina, ja viihdyin paikalla kolmisen tuntia lintupaljoutta ihmetellen ja laskien. Ja laskettavaa tosiaan riitti. Tornin edustalle kerääntyi aamun aikana kahdeksan harmaahaikaraa ja rannassa laidunsi ja lepäili laskujeni mukaan 215 tavia ja 77 kanadanhanhea. Kauempaa lahdelta laskin puolestaan mm. 110 haapanaa, 20 nokikanaa ja 19 lapasorsaa. Lisäksi avovedessä näkyi poikasia ainakin kyhmyjoutsenilla, silkkiuikuilla ja tukkasotkilla.
Ranta-alueen seuratuimpia lintuja olivat kuitenkin kahlaajat, joita ynnäsin seuraavasti: töyhtöhyyppä 120, liro 50, suosirri 17, rantasipi 8, suokukko 7, pikkutylli 6, kuovisirri 6, mustaviklo 5, metsäviklo 3, valkoviklo 3, meriharakka 2, taivaanvuohi 2, punajalkaviklo 1 ja lapinsirri 1. Muita mainitsemisen arvoisia olivat rannassa lepäilleet kaksi räyskää ja jossakin vaiheessa lahdella kalastanut sääksi. Lisäksi tornin juurella näkyi rytikerttunen ja rannassa pyöri ainakin 12 kottaraista. Erikoisin näytelmä koettiin rannassa siinä vaiheessa kun kettu jolkutteli kaikessa rauhassa lintupaljouden sekaan, kellahti välillä kyljelleenkin, ja jatkoi tyytyväisen näköisenä kulkuaan saaden varsinkin kanadanhanhet ja monet muutkin siivekkäät seurailemaan tekemisiään valppaan näköisinä.
Laajalahdelta jatkoin taas Finnålle (eli siis Suomenojalle), joskin aamu oli jo muuttunut sen verran helteiseksi, että linnut olivat varsin passiivisia ja retkeily itsessäänkin alkoi taas olla varsin hikistä hommaa. Rastaskerttunen raksutti altaalla edelleen, ja Jannen antamien nuottien avulla osasin haeskella paikalta luhtakerttusta, joka intoutuikin lurauttamaan muutaman säkeen. Vanhoja harmaasorsia näkyi nyt enemmän kuin edellisellä käynnilläni, mutta poikueet olivat piilossa. Samoin liejukanoja oli nyt muutama enemmän näytillä ja äänessä. Lenkin lopuksi kuulin myös varoittelevan satakielen, joka jäikin retken viimeiseksi lintuhavainnoksi.
Siuntion puolella päivän havainnot jäivät oikeastaan vain aamulla näkemääni uuttukyyhkyyn ja niin ikään sähkölinjoilla istuskelleeseen puolensadan naakan parveen, mökin pihassa laulaneeseen kuusitiaiseen ja iltasella ikkunan takana jälleen lentäneeseen harmaahaikaraan. (212)
