Käväisin lähes viikon tauon jälkeen jätevesijärvellä tarkistamassa hanhitilanteen. Tiibetinhanhikaksikko oli edelleen paikalla, mutta mitään merkkiä lajin mahdollisesta pesimisestä en havainnut, vaikka yksi edellisviikolla Kallaanvaaran puolelta altaalle tähystellyt bongariporukka oli ollut sitä mieltä, että lintupari olisi ollut pesimätouhuissa. Toisaalta keli oli nyt hyvin kylmä ja tuulinen, joten kovin kauaa en tarjennut lintujen touhuja seurata. Myös tutut risteymälinnut olivat saapuneet taas altaalle – siis ne samat tiibetinhanhi x joku muu hanhi -risteymät, jotka on havaittu paikalla nyt jo kymmenenä kesänä! Ja Tiiran mukaan linnut havaittiin tänäkin vuonna ensin Utsjoella ennen kuin ne saapuivat tänne Kemijärvelle!
Myös muita vesilintuja oli edelleen paljon ja monipuolisesti. Altaalla uiskenteli peräti kuuden lapasorsakoiraan parvi ja laskin sieltä 68 haapanaa, joiden joukossa oli iloisena yllätyksenä myös harmaasorsanaaras, ja olipa paikalla yksi jouhisorsakoiraskin. Taveja en tällä kertaa laskenut, koska linnut olivat tuulen takia maastoutuneet rantakasvillisuuden suojiin, mutta paljon niitä näytti edelleen olevan. Eli vaikka jätevesijärvellä näyttäisi olevan tänä vuonna varsin vähän pesimälintuja, on se näköjään edelleen yksi koko Lapin parhaita vesilintujen kerääntymisalueita, ja ansaitsisi kyllä lintutornin tai jonkin muun ”virallisen” tarkkailupisteen, josta myös ns. suuri yleisö voisi käydä kiikaroimassa altaalle.
maanantai 28. kesäkuuta 2010
sunnuntai 27. kesäkuuta 2010
27.6.2010
Sunnuntaiaamuna herätys oli (puolille öin kestäneen jalkapallo-ottelun takia) vasta puoli neljältä. Ajelimme ensin Iso-Syötteen suunnalle, mutta tuolla puolella rinnemetsät eivät vaikuttaneet kovinkaan lupaavilta, joten muutimme retkisuunnitelmiamme ja päätimme kiertää uudestaan Vattukurun luontopolun. Aamuinen kierros tuotti yllätykseksemme kuitenkin vain kaksi idänuunilintua ja peukaloisen – vaikkakin polulla oli muuten mukavaa. Yllättäen alkoi taas sataa vettä ja Syötteiden laet peittyivät pilviverhoon. Päätimme mennä jatkamaan unia, mutta koska sade kuitenkin hetkeksi taukosi, käännyimme kuitenkin taas Kurutielle ja kävimme nopeasti tutkailemassa Aurinkokallion rinteitä. Noustuamme autolta jonkin matkaa rinnettä ylös kuulimme kolme idänuunilintua, mutta mitään muuta mainittavaa ei paikalta löytynyt, joten puoli seitsemän maissa olimme taas mökillä nukkumassa.
Mökin luovutus oli klo 12, jonka jälkeen vietimme jonkun tunnin Rikun mökillä ja lähdimme sitten ajelemaan kukin omalle tahollemme. Meidän pesue lähti ajamaan Simojärven kautta Kemijärvelle, joskin reitin varteen osuneella Pudasjärven Ihmelammen lintutornilla piti toki piipahtaa. Tornin edustalta löytyi pesivä joutsenpari, kurkipari, kaksi kalatiiraa, kymmenkunta tukkasotkaa ja kuovi sekä mielenkiintoisimpina haviksina silkkiuikku ja härkälintu. Simojärvellä pysähdyimme anoppilassa mm. katsomassa Saksa – Englanti -jalkapallo-ottelun, jonka jälkeen jatkoimme Kemijärvelle. Loppumatkan ainoa mainittava havainto oli jälleen joutsenpoikue – nyt Itärannantien altailla. Kotipihalle päästyämme kuului taivaalta pikkukuovin pylinää, ja yksinäinen pikkukuovi painalsi talomme yli kohti etelää viestittäen siitä, että oikeastaan kesä olikin jo aika pitkällä.
Mökin luovutus oli klo 12, jonka jälkeen vietimme jonkun tunnin Rikun mökillä ja lähdimme sitten ajelemaan kukin omalle tahollemme. Meidän pesue lähti ajamaan Simojärven kautta Kemijärvelle, joskin reitin varteen osuneella Pudasjärven Ihmelammen lintutornilla piti toki piipahtaa. Tornin edustalta löytyi pesivä joutsenpari, kurkipari, kaksi kalatiiraa, kymmenkunta tukkasotkaa ja kuovi sekä mielenkiintoisimpina haviksina silkkiuikku ja härkälintu. Simojärvellä pysähdyimme anoppilassa mm. katsomassa Saksa – Englanti -jalkapallo-ottelun, jonka jälkeen jatkoimme Kemijärvelle. Loppumatkan ainoa mainittava havainto oli jälleen joutsenpoikue – nyt Itärannantien altailla. Kotipihalle päästyämme kuului taivaalta pikkukuovin pylinää, ja yksinäinen pikkukuovi painalsi talomme yli kohti etelää viestittäen siitä, että oikeastaan kesä olikin jo aika pitkällä.
26.6.2010
Juhannuspäivän aamun aloitimme reippaina aamuretkellä, eli lähdin Jannen ja Hannan kanssa liikenteeseen jo aamukolmelta, vaikka juuri silloin alkoi harmittavasti tihuttaa vettä. Tarkoituksemme oli kuulostella, jos lähialueilta alkukesän aikana Tiiraan ilmoitettuja sinipyrstöjä olisi vielä paikalla ja äänessä, ja toki toiveemme oli löytää itsekin jotakin mielenkiintoista. Heti ensimmäinen täsmäkohteemme tärppäsi, eli Maaselässä tien varteen merkityllä Pudasjärven ja Taivalkosken rajalla, tosin reilusti Pudasjärven puolella, lauloi sinipyrstö. Ja ajettuamme Taivalkoskelle vievää tietä pari kilometriä seuraavaan kohteeseen Luokanvaaraan lauloi siellä tien molemmin puolin sinipyrstöt! Jannen haave saada lajista hyvä äänitys kariutui sateen ropinaan, mutta äänitystä yrittäessään Janne onnistui määrittää lähimpänä laulaneen, varsin tehokkaasti piiloitelleen linnun 2kv koiraaksi.
Palatessamme takaisin Pudasjärven puolelle kuulimme vielä Särkiperän kohdalla peukaloisen. Sää huononi koko ajan, mutta piipahdimme vielä yhdessä lähialueella sijaitsevassa mahdollisessa sinipyrstöpaikassa, eli aivan mökkiemme lähellä sijaitsevan Aurinkokallion reunalla. Sinne vievän Kurutien päässä nousimme sen verran autosta, että kuulimme sateen seasta yhden idänuunilinnun, jonka jälkeen painuimme noin klo 5 jatkamaan unia rankkasateen rummuttaessa mökkimme peltikattoa. Päivän ohjelmaa olivatkin sitten mm. yhdistetyt 3 ja 5 v synttärit, joskin iltapuolella teimme vielä isolla porukalla makkaranpaistoretken läheisen Myllykosken laavulle, mutta mitään rautiaista kummempaa ei sillä reissulla havaittu.
Palatessamme takaisin Pudasjärven puolelle kuulimme vielä Särkiperän kohdalla peukaloisen. Sää huononi koko ajan, mutta piipahdimme vielä yhdessä lähialueella sijaitsevassa mahdollisessa sinipyrstöpaikassa, eli aivan mökkiemme lähellä sijaitsevan Aurinkokallion reunalla. Sinne vievän Kurutien päässä nousimme sen verran autosta, että kuulimme sateen seasta yhden idänuunilinnun, jonka jälkeen painuimme noin klo 5 jatkamaan unia rankkasateen rummuttaessa mökkimme peltikattoa. Päivän ohjelmaa olivatkin sitten mm. yhdistetyt 3 ja 5 v synttärit, joskin iltapuolella teimme vielä isolla porukalla makkaranpaistoretken läheisen Myllykosken laavulle, mutta mitään rautiaista kummempaa ei sillä reissulla havaittu.
25.6.2010
Torstai-iltapäivänä ajelimme Posion kautta Syötteelle juhannuksen viettoon. Ainoa mainittava havainto matkan varrelta oli Posion Niirokummussa suota ylittänyt joutsenperhe. Perillä Kelosyötteellä majoituimme vuokramökkiin, jonka kuistilla(!) olevassa pöntössä hautoi leppälintu. Muutaman talon päässä olevan veljeni Rikun mökin pihalla puolestaan ruokki jo kirjosieppo poikasiaan, ja paikalla varoitteli yksi BirdLifen mökkibongauksen teemalajeista eli rantasipi. Aamukahdelta myös Janne ja Hanna majoittuivat mökkiimme, jolloin koko lähisuku olikin sitten koossa.
Perjantain maastoretki tehtiin läheiseen Vattukuruun. Me tosin kiersimme perheellä vain 2,1 km:n pituisen luontopolun muun porukan kävellessä lähes 8 kilometrin lenkin. Kaikki parhaat havikset kirjattiin kuitenkin luontopolulta, sillä jo kuruun laskeutuessamme kuulimme laulavan taviokuurnan, ja kurun pohjalla pienellä alueella lauloi peräti kolme idänuunilintua. Iduleiden laulua olikin todistamassa ennätyksellinen peräti 14 Aallon retkiseurue!
Iltapuolella löysin meidän ja Rikun mökin välistä tien varresta viisi vieri vieressä männyn oksalla kyhjöttävää tilhinuorukaista, joista sain Hannan kanssa hyviä kuviakin. Juhannusaaton ilta menikin sitten pitkälti ja pitkään herkuttelun ja saunomisen merkeissä.
Perjantain maastoretki tehtiin läheiseen Vattukuruun. Me tosin kiersimme perheellä vain 2,1 km:n pituisen luontopolun muun porukan kävellessä lähes 8 kilometrin lenkin. Kaikki parhaat havikset kirjattiin kuitenkin luontopolulta, sillä jo kuruun laskeutuessamme kuulimme laulavan taviokuurnan, ja kurun pohjalla pienellä alueella lauloi peräti kolme idänuunilintua. Iduleiden laulua olikin todistamassa ennätyksellinen peräti 14 Aallon retkiseurue!
Iltapuolella löysin meidän ja Rikun mökin välistä tien varresta viisi vieri vieressä männyn oksalla kyhjöttävää tilhinuorukaista, joista sain Hannan kanssa hyviä kuviakin. Juhannusaaton ilta menikin sitten pitkälti ja pitkään herkuttelun ja saunomisen merkeissä.
keskiviikko 23. kesäkuuta 2010
22.6.2010
Kesän viimeisenä laskentana laskin Misin eteläpuolella Ala-Pirttilammen ympäristössä kulkevan seurantalinjan. Saman linjan jonne onnistuin v. 2007 jättämään osan etuhampaastani yrittäessäni löytää tietä linjalle osuvan ojan yli. Nyt, kuten silloinkin, oli vain nöyrryttävä ja ylitettävä oja uimalla. Reitin toisessa päässä sama joki oli kuitenkin onneksi ylitettävissä sen päälle kaatunutta puunrunkoa pitkin. Tämä ylitys tapahtuikin jo Rovaniemen puolella, jossa reilun 6 km:n linjasta oli peräti 350 metriä.
Heti alkumatkasta Ala-Pirttilammen kohdalla osui linjan pääsaralle laulujoutsenen pesä, jossa piipitti juuri kuoriutunut untuvikko. Erään suon reunalla ajoi isolepinkäispari takaa kahta varista ja suolla varoitteli komea mustaviklo. Pohjansirkkuja löytyi täältäkin – kahden reviirin verran. Iltasella piipahdin jätevesijärvellä, jossa mm. tiibetinhanhet ja lapasorsat olivat edelleen näytillä.
Heti alkumatkasta Ala-Pirttilammen kohdalla osui linjan pääsaralle laulujoutsenen pesä, jossa piipitti juuri kuoriutunut untuvikko. Erään suon reunalla ajoi isolepinkäispari takaa kahta varista ja suolla varoitteli komea mustaviklo. Pohjansirkkuja löytyi täältäkin – kahden reviirin verran. Iltasella piipahdin jätevesijärvellä, jossa mm. tiibetinhanhet ja lapasorsat olivat edelleen näytillä.
21.6.2010
Laskin uusintana Luusuantien varresta lähtevän Käyräjärven ympäristössä kulkeva seurantalinjan. Reitin kohokohta oli riekko, joka oli itselleni vasta toinen havainto lajista koko vuonna! Laji näyttäisikin olevan järkyttävän vähissä koko Pohjois-Suomessa. Housulammella näkyi joutsenpari ja varoitteleva isolepinkäinen ja Hangaslammessa kuikkapari. Pohjansirkku löytyi tältäkin linjalta.
19.6.2010
Kävin aamupäivällä vetämässä Kemijärven Luonnon linturetken Pelkosenniemen suuntaan. Reissu tehtiin kimppakyydeillä henkilöautoilla, ja omaan kyytiini hyppäsivät sallalaiset Olli ja Sanna Teukku ja toisessa autokunnassa olivat Kelloniemen Ritva, Taavon Päivi ja Antilan Sari. Kohteiksemme valikoituivat (sääennusteidenkin perusteella, jotka lupasivat myös sadetta) Sokanaavan, Arvosjoen ja Myllykummun lintutornit. Oikeastaan mitään kovin ihmeellistä ei reissussa näkynyt, mutta retkeläiset vaikuttivat ihan tyytyväisiltä. Havaintopuolella itseäni lämmitti etenkin se, että näimme kaikilla torneilla tervapääskyjä. Kirjasimme jokaiselta tornilta kaikki havainnot ylös (ja Tiiraan), ja Sokanaavalta löysimme 20, Arvosjoelta 16 ja Myllykummulta 17 lajia. Reissun yhteislajimääräksi kertyi 39 lajia, eli seuraavat: laulujoutsen, haapana, sinisorsa, tukkasotka, telkkä, kuikka, tuulihaukka, kurki, kuovi, valkoviklo, liro, kalalokki, harmaalokki, lapintiira, käki, tervapääsky, käpytikka, törmäpääsky, haarapääsky, niittykirvinen, keltavästäräkki, västäräkki, tilhi, leppälintu, räkättirastas, laulurastas, punakylkirastas, pajulintu, harmaasieppo, kirjosieppo, hömötiainen, harakka, varis, korppi, peippo, järripeippo, vihervarpunen, iso-/pikkukäpylintu ja pajusirkku.
Iltapäivällä näin lähileikkikentältä peräti kolmen lehtokurpan ”parven”, ja iltasella kävin (muka pikaisesti) tehdasalueella katsomassa joko paikalla näkyisi tiibetinhanhia – ja näkyihän niitä! Retki venyi turhankin pitkäksi kun jouduin odottelemaan, että altaalla uiskennelleet kaksi hanhea nousivat maalle ja paljastivat (valitettavasti) renkaattomat nilkkansa. Tavimäärä oli kasvanut entisestään ja laskin altaalta peräti 350 tavia (joukossaan vain vajaa kymmenen naarasta) ja 50 haapanaa. Kokosukeltajia oli edelleen yllättävän vähän. Telkkiä oli vain 9 ja tukkasotkia neljä, ja poikkeuksellisia vierailijoita olivat puolestaan tukkakoskelokoiras ja uivelopari. Lapasorsakoiraita oli nyt kaksi, ja kahlaajia edustivat vain töyhtöhyyppä, tylli, valkoviklo ja liro.
Iltapäivällä näin lähileikkikentältä peräti kolmen lehtokurpan ”parven”, ja iltasella kävin (muka pikaisesti) tehdasalueella katsomassa joko paikalla näkyisi tiibetinhanhia – ja näkyihän niitä! Retki venyi turhankin pitkäksi kun jouduin odottelemaan, että altaalla uiskennelleet kaksi hanhea nousivat maalle ja paljastivat (valitettavasti) renkaattomat nilkkansa. Tavimäärä oli kasvanut entisestään ja laskin altaalta peräti 350 tavia (joukossaan vain vajaa kymmenen naarasta) ja 50 haapanaa. Kokosukeltajia oli edelleen yllättävän vähän. Telkkiä oli vain 9 ja tukkasotkia neljä, ja poikkeuksellisia vierailijoita olivat puolestaan tukkakoskelokoiras ja uivelopari. Lapasorsakoiraita oli nyt kaksi, ja kahlaajia edustivat vain töyhtöhyyppä, tylli, valkoviklo ja liro.
18.6.2010
Laskin uusintana Javaruksentien varresta Ahomaan kohdalta kulkevan 6 km:n seurantalinjan, joka kulki suurelta osaltaan valitettavan tyypillisessä kemijärveläisessä biotoopissa, eli ojitetuille soille istutetuissa ”metsissä”. Reitillä oli varsin tylsää, ja ainoat mainittavuudet olivat metsäviklo, koppelo, kuukkeli ja pohjansirkkupari. Linjalle osui myös yksi rautiainen ja peräti 7 punarintaa.
17.6.2010
Alkuviikko tuntui taas melkein työltä, kun ohjelmassa olivat valtuuston kokous, ehtolaiskuulustelut ja kaupunginjohtajaehdokkaiden haastattelut. Torstaina tein aamusella kuitenkin kesän ensimmäisen linjalaskentani, eli laskin Väisäsen Riston Kemijärven keskustaan suunnitteleman Pynnösen Jyrkin jo vuonna 2005 laskeman 5,8 km:n seurantalinjan. Linja oli sikäli hauska, että se todellakin pyöri keskustassa alkaen venesatamasta ja jatkaen kirkon ja Koivuniemen kautta Luusuantielle, sieltä Urheilukadulla, Jatulinkadulle, Halosentielle, Latokummuntielle, Seinäläntielle ja takaisin venesatamaan.
Räkättirastas näyttäisi olevan selvästi Kemppa Cityn tunnuslaji, ja muuta keskusta-alueen lajistoa edustivat seuraavat linnut: laulujoutsen, sinisorsa, telkkä, lehtokurppa, kuovi, valkoviklo, kalalokki, kesykyyhky, käki, tervapääsky, västäräkki, räkättirastas, laulurastas, punakylkirastas, lehtokerttu, pajulintu, hömötiainen, sinitiainen, talitiainen, harmaasieppo, kirjosieppo, harakka, varis, korppi, varpunen, peippo, viherpeippo, vihervarpunen, urpiainen, isokäpylintu ja keltasirkku. Näistä tervapääsky oli suurin yllätys, sillä harvemmin niitä täällä kaupunkialueella näkyy. Havaitsemani käpylinnut olivat puolestaan vaeltavia lintuja. (204)
Räkättirastas näyttäisi olevan selvästi Kemppa Cityn tunnuslaji, ja muuta keskusta-alueen lajistoa edustivat seuraavat linnut: laulujoutsen, sinisorsa, telkkä, lehtokurppa, kuovi, valkoviklo, kalalokki, kesykyyhky, käki, tervapääsky, västäräkki, räkättirastas, laulurastas, punakylkirastas, lehtokerttu, pajulintu, hömötiainen, sinitiainen, talitiainen, harmaasieppo, kirjosieppo, harakka, varis, korppi, varpunen, peippo, viherpeippo, vihervarpunen, urpiainen, isokäpylintu ja keltasirkku. Näistä tervapääsky oli suurin yllätys, sillä harvemmin niitä täällä kaupunkialueella näkyy. Havaitsemani käpylinnut olivat puolestaan vaeltavia lintuja. (204)
13.6.2010
Piipahdin Jätevesijärvellä etsimässä kurvia, sillä Pakasen Veli-Mattia olisi kiinnostanut tulla Oulusta rengastamaan se, mutta lintua ei näkynyt eikä kuulunut. Sen sijaan vesilintuja oli tarjolla mukavasti – itse asiassa reilusti paremmin kuin yhdelläkään Kuusamon järvellä! Ynnäsin altaalta 119 tavia (115 koirasta), 46 haapanaa (44 koirasta), 17 tukkasotkakoirasta, 7 sinisorsakoirasta, 2 telkkäkoirasta, lapasorsakoiraan, heinätavikoiraan ja jouhisorsanaaraan. Muita päivän havaintoja olivat Kalkonniemestä uintireissulla näkemäni piekana ja kotipihassa edelleen laulava rautiainen.
12.6.2010
Uuden vuorokauden ensimmäinen tavoite oli kottarainen, joka löytyikin pesänsä vierustalta Lämsänkylästä. Läheisen suon komppaus tuotti pojille jänkäsirriäisen, jonka jälkeen lähdimme palailemaan kovaa kyytiä kohti keskustaa. Kylältä saimme ensin sinitiaisen (pöntöstä), ja jatkoimme sitten kaatopaikalle, josta ei kuitenkaan mitään uutta irronnut. Selkälokinkin olivat pojat hoitaneet jo Kemilästä samalla kun itse koetin etsiä pusikoista uusia laululintuja.
Kaatopaikalta palatessamme päätimme vielä kertaalleen pyörähtää Vihtasalmella, jos siellä olisi edes jokin parempi vesiäinen paikalla, vaikka illalla sielläkin oli ollut hiljaista. Tarmon tosin jätimme matkan varrelle komppaamaan potentiaalista pohjansirkkumetsää. Vihtasalmen tornilta löysimme kuin löysimmekin piilottelevan heinätavikoiraan, ja palatessamme oli Tarmo juuri löytänyt tiksuttavan pohjansirkun, jonka nähtyämme jatkoimme viimein kohti pohjoista.
Keskustan ja Rukan välimaastossa näimme ensin kuukkelipoikueen Nissinvaarassa ja kohta myös lapintiainen hoitui pesänsä suulta. Komppaillessani joitakin lupaavan näköisiä pusikoita kävivät pojat hoitamassa kanahaukan ja löysivät tienvarresta ukkometsonkin. Sen sijaan hetkeä myöhemmin tienvarteen jääneen Tarmon kuulemaa närheä emme valitettavasti onnistuneet paikkaamaan, joten laji jäi saamatta.
Omalta osaltani kaikkein kiinnostavimman kohteen eli Valtavaaran ja Rukan alueen hoidimme loppujen lopuksi varsin nopeasti. Syynä oli kiusallisen kovaksi noussut tuuli, joka hankaloitti suuresti äänten kuulumista. Kävelimme ensin lyhyen lenkin Valtavaaran eteläosassa, jossa – vaaran suojapuolella – lauloivat niin peukaloinen kuin tiltalttikin. Sitten ajoimme lähelle Konttaisen parkkipaikkaa, jossa kuului Jyrkin pohjustama idänuunilintu, ja parkkipaikalle kantautui jo sinipyrstönkin laulu. Seuraava kohteemme, Jyrkin pari päivää aikaisemmin löytämä pensaskerttu, ei sen sijaan löytynyt, ja myös Rukan rinteiden komppaus kivitaskun toivossa osoittautui jo lähes myrskyisiksi muodostuneissa oloissa turhaksi. Hyvä retkipinna sen sijaan oli muutamaa päivää aikaisemmin Lintutiedotukseen tulleiden nuottien perusteella Rukan Saarualta bongaamamme virtavästäräkki, jonka laulunsäe kuului muutamaan otteeseen lähikoivikosta. Seuraava kohteemme, muuttohaukka, sen sijaan petti, sillä rinteessä pesivät haukat pysyivät kovassa tuulessa visusti piilossa.
Ralliajan lähestyessä loppua jatkoimme edelleen pohjoiseen, josta yritimme hakea meiltä vielä puuttuvia vesilintuja ja hoidimme mustakurkku-uikun joltakin edellisvuotiselta esiintymispaikalta. Viimeiset kolme varttia ajelimme epämääräisiä metsäautoteitä ja löysimme yhden sääksenpesänkin, mutta lisälajeja ei enää herunut. Tunnelma oli kuitenkin olosuhteisiin nähden varsin hyvä, sillä vaikka lajit tuntuivat olleen kiusallisen tiukassa, oli meillä ollut ajoittain tuuriakin niiden suhteen. Lajimäärämme 114 ei tosin ollut kauhean korkea, mutta veikkasimme muillakin olleen nihkeää vesilintujen ja kahlaajien vähyyden ja aamuna nousseen tuulen takia.
Olin jo ralliin ilmoittautuessani sanonut, etten jäisi vasta klo 17 alkavaan purkuun, sillä tämä oli jo kolmas pinnarallini parin viikon sisällä, ja olin siis ollut turhankin paljon poissa kotosalta. Myös Tarmolla oli joku meno, joten jouduimme jättämään ”Taigametsän tarmokkaat” joukkueen edustamisen Jyrkin harteille. Vielä kotimatkalla kohdalleni osui yksi hyvä laji – ja itse asiassa jo vuodenpinna n:o 203 - sillä havahduin lähellä Posion kuntarajaa kaarrelleeseen petoon. Pysähtyessäni tien sivuun ja linnun muutettua kaartelemisen syöksyilyksi tajusin kohta katselevani vanhaa soidintavaa maakotkaa! Iltasella kuulin joukkueemme sijoittuneen järkyttävän tasaisessa kisassa sijalle 10, vaikka jopa kakkossija jäi meiltä vain kolmen lajin päähän!! Sen verran noin tiukasta tuloksesta jäi kyllä hampaankoloon, että voi olla, että Taigametsän tarmokkaat nähdään Kuusamossa tulevinakin vuosina!? (203)
Kaatopaikalta palatessamme päätimme vielä kertaalleen pyörähtää Vihtasalmella, jos siellä olisi edes jokin parempi vesiäinen paikalla, vaikka illalla sielläkin oli ollut hiljaista. Tarmon tosin jätimme matkan varrelle komppaamaan potentiaalista pohjansirkkumetsää. Vihtasalmen tornilta löysimme kuin löysimmekin piilottelevan heinätavikoiraan, ja palatessamme oli Tarmo juuri löytänyt tiksuttavan pohjansirkun, jonka nähtyämme jatkoimme viimein kohti pohjoista.
Keskustan ja Rukan välimaastossa näimme ensin kuukkelipoikueen Nissinvaarassa ja kohta myös lapintiainen hoitui pesänsä suulta. Komppaillessani joitakin lupaavan näköisiä pusikoita kävivät pojat hoitamassa kanahaukan ja löysivät tienvarresta ukkometsonkin. Sen sijaan hetkeä myöhemmin tienvarteen jääneen Tarmon kuulemaa närheä emme valitettavasti onnistuneet paikkaamaan, joten laji jäi saamatta.
Omalta osaltani kaikkein kiinnostavimman kohteen eli Valtavaaran ja Rukan alueen hoidimme loppujen lopuksi varsin nopeasti. Syynä oli kiusallisen kovaksi noussut tuuli, joka hankaloitti suuresti äänten kuulumista. Kävelimme ensin lyhyen lenkin Valtavaaran eteläosassa, jossa – vaaran suojapuolella – lauloivat niin peukaloinen kuin tiltalttikin. Sitten ajoimme lähelle Konttaisen parkkipaikkaa, jossa kuului Jyrkin pohjustama idänuunilintu, ja parkkipaikalle kantautui jo sinipyrstönkin laulu. Seuraava kohteemme, Jyrkin pari päivää aikaisemmin löytämä pensaskerttu, ei sen sijaan löytynyt, ja myös Rukan rinteiden komppaus kivitaskun toivossa osoittautui jo lähes myrskyisiksi muodostuneissa oloissa turhaksi. Hyvä retkipinna sen sijaan oli muutamaa päivää aikaisemmin Lintutiedotukseen tulleiden nuottien perusteella Rukan Saarualta bongaamamme virtavästäräkki, jonka laulunsäe kuului muutamaan otteeseen lähikoivikosta. Seuraava kohteemme, muuttohaukka, sen sijaan petti, sillä rinteessä pesivät haukat pysyivät kovassa tuulessa visusti piilossa.
Ralliajan lähestyessä loppua jatkoimme edelleen pohjoiseen, josta yritimme hakea meiltä vielä puuttuvia vesilintuja ja hoidimme mustakurkku-uikun joltakin edellisvuotiselta esiintymispaikalta. Viimeiset kolme varttia ajelimme epämääräisiä metsäautoteitä ja löysimme yhden sääksenpesänkin, mutta lisälajeja ei enää herunut. Tunnelma oli kuitenkin olosuhteisiin nähden varsin hyvä, sillä vaikka lajit tuntuivat olleen kiusallisen tiukassa, oli meillä ollut ajoittain tuuriakin niiden suhteen. Lajimäärämme 114 ei tosin ollut kauhean korkea, mutta veikkasimme muillakin olleen nihkeää vesilintujen ja kahlaajien vähyyden ja aamuna nousseen tuulen takia.
Olin jo ralliin ilmoittautuessani sanonut, etten jäisi vasta klo 17 alkavaan purkuun, sillä tämä oli jo kolmas pinnarallini parin viikon sisällä, ja olin siis ollut turhankin paljon poissa kotosalta. Myös Tarmolla oli joku meno, joten jouduimme jättämään ”Taigametsän tarmokkaat” joukkueen edustamisen Jyrkin harteille. Vielä kotimatkalla kohdalleni osui yksi hyvä laji – ja itse asiassa jo vuodenpinna n:o 203 - sillä havahduin lähellä Posion kuntarajaa kaarrelleeseen petoon. Pysähtyessäni tien sivuun ja linnun muutettua kaartelemisen syöksyilyksi tajusin kohta katselevani vanhaa soidintavaa maakotkaa! Iltasella kuulin joukkueemme sijoittuneen järkyttävän tasaisessa kisassa sijalle 10, vaikka jopa kakkossija jäi meiltä vain kolmen lajin päähän!! Sen verran noin tiukasta tuloksesta jäi kyllä hampaankoloon, että voi olla, että Taigametsän tarmokkaat nähdään Kuusamossa tulevinakin vuosina!? (203)
11.6.2010
Aloitimme rallimme Vuotungin suunnalta Laajusjärveltä, koska siellä oli nähty vastikään alli. Kohdelaji ei tärpännyt, mutta saimme lähialueelta heti ihan mukavasti peruslajeja ja ensimmäisenä parempana lajina merikotkan. Vuotungin lintutornille siirryttyämme yritimme ensin paikalla laulanutta pikkusirkkua (jota etsiessämme ohitsemme lensi metsähanhi) ja siirryimme sitten tornille, josta näkyi mm. useita pilkkasiipiä – joskin rallin aikana yllätyin siitä, miten yleinen ko. laji on Kuusamon järvillä. Jyrkin lähdettyä hakemaan autoa lähemmäksi tornia näki Tarmo lyhyesti tuulihaukan lennossa – ja kohta Jyrki soitti kuulleensa pikkusirkun kertaalleen. Alun mäherrys muuttui kuitenkin kohta tehokkuudeksi, kun pojat lähtivät hoitamaan lähistöllä pesivää helmipöllöä samaan aikaan kun itse jäin paikalle paikkaamaan äskeisiä puutteita. Ja kohta tuulihaukka nousikin näkösälle samaan aikaan kun pikkusirkku lauloi taas muutaman säkeen. (Toim. huom. Pinnaralleissahan lajista saa pisteen vasta, kun esim. kolmen hengen joukkueessa kaksi jäsentä tai neljän hengen joukkueessa kolme jäsentä havaitsee ja tunnistaa ko. linnun).
Muutamaa pinnaa (siis myös helmipöllöä) rikkaampina jatkoimme perkaamaan lähialueen peltoja. Kiurun, töyhtöhyypän, kapustarinnan ym. jälkeen jatkoimme Jyrkänkoskelle, josta löytyi koskikara. Määttälänvaaran puolella lajilistamme karttui puolestaan mm. hiirihaukalla ja Jyrkin pohjustamalla pesivällä mustarastaalla. Ensimmäiset lehtokurpatkin nähtiin jo täällä. Lehdosta ja sen lähiympäristöstä löysimme piekanan, mehiläishaukan, pari sinisuohaukkaa ja jälleen tuulihaukan, joten Itä-Kuusamon petolintutilanne näytti varsin hyvältä. Kaakkurin kävimme katsomassa Jyrkin tuntemalta pesimälammelta.
Seuraava kohteemme oli itärajalla sijaitseva Riekki, jossa pojat kuulivat hernekertun, ja Kurattijärvellä lajilistamme kasvoi mm. pikkulokilla ja sääksellä. Kuusamoa lähestyessämme alkoi vesistöissä näkyä härkälintuja ja Kulaslahdella eteemme osui myös omituinen isokokoinen sotka, joka muistutti lapasotkakoirasta, mutta jonka pää oli sävyltään punaruskea, ja jonka päälaella oli olevinaan niskatöyhdön aihe. Ihan hauska havaintohan se oli, mutta valitettavasti rallin kannalta pinnakelvoton. Samassa paikassa saimme riesaksemme paikallisen isännän, joka rauhoittui vasta pitkällisen lauseenvaihdon jälkeen. Sen sijaan seuraavassa etapissamme Kuusamojärven rannalla kimppuumme hyökkäsi jo niin vauhko pariskunta, että vaikka emme ehtineet oikeastaan liikahtaa autolta vielä mihinkään, ehti emäntä soittaa jo poliisillekin. Näköjään kuusamolaisilla on aika omalaatuinen käsitys jokamiehenoikeuksista (joita olimme mielestämme kyllä koko ajan noudattaneet) ja luontomatkailusta ylipäänsä – vaikka kyseessä oli jo 28. kerta kun kunnassa järjestettiin Lintumaraton…
Aika tuntui hupenevan turhankin nopeasti, ja oli jo ilta kun viimein pääsimme kaupunkiin asti. Kuusamojärven ja Torankijärven sinnikäs kiikarointi ei tuottanut meille oikeastaan mitään tylliä kummempaa, mutta joitakin kulttuurilajeja (kuten pulu) sentään saatiin. Pitkästä aikaa tuulettamisen arvoinen siivekäs löytyi Tolpanniemestä, sillä sukelsimme rivitaloasutuksen sekaan etsimään siellä edellispäivänä havaittua pikkuvarpusta, ja kohta löysinkin Tarmon kanssa linnun erään pihamaan varpusten seasta. Kuusamossa teimme vielä niinkin rohkean siirron, että kävimme pikaisesti Jyrkin naisystävän luona (siis sisätiloissa) kahvilla ja hirvenlihapizzalla, joiden voimin rallia oli tosin taas hyvä jatkaa.
Pienellä riskillä - eli vaikka aikataulumme alkoi tuntua varsin tiukalta – päätimme käydä seuraavaksi Ahvenlahdella. Pitkään reissu tuntui turhalta, sillä vaikka lintuja oli varsin paljon, oli lajivalikoima jälleen sitä samaa mitä muuallakin – eli pilkkasiipiä, tukkasotkia ja perussorsia ja -kahlaajia. Itse jäin puoliväliin järveä kiikaroimaan kun pojat menivät pohjukkaan – ja onneksemme löysivät sieltä ensin soidintavan jänkäkurpan ja lopulta myös nukkuvan vesipääskyn, joten keikkamme ei jäänyt turhaksi. Läheisellä Palojärvellä luimme myös yhden kaularengastetun laulujoutsenen.
Ahvenlahden kiepauksen jälkeen pääsimme viimein suunnittelemalle yölaulajaretkelle Kemilän ja Lämsänkylän suuntaan. Haukiniemessä jo pidempään laulellut viitakerttunen oli iloksemme nytkin komeasti äänessä ja bonuksena saimme paikalta myös suopöllön. Vuorokauden viimeinen etappi oli Kemilä, jossa sirisi niin ikään jo etukäteen tiedossa ollut pensassirkkalintu.
Muutamaa pinnaa (siis myös helmipöllöä) rikkaampina jatkoimme perkaamaan lähialueen peltoja. Kiurun, töyhtöhyypän, kapustarinnan ym. jälkeen jatkoimme Jyrkänkoskelle, josta löytyi koskikara. Määttälänvaaran puolella lajilistamme karttui puolestaan mm. hiirihaukalla ja Jyrkin pohjustamalla pesivällä mustarastaalla. Ensimmäiset lehtokurpatkin nähtiin jo täällä. Lehdosta ja sen lähiympäristöstä löysimme piekanan, mehiläishaukan, pari sinisuohaukkaa ja jälleen tuulihaukan, joten Itä-Kuusamon petolintutilanne näytti varsin hyvältä. Kaakkurin kävimme katsomassa Jyrkin tuntemalta pesimälammelta.
Seuraava kohteemme oli itärajalla sijaitseva Riekki, jossa pojat kuulivat hernekertun, ja Kurattijärvellä lajilistamme kasvoi mm. pikkulokilla ja sääksellä. Kuusamoa lähestyessämme alkoi vesistöissä näkyä härkälintuja ja Kulaslahdella eteemme osui myös omituinen isokokoinen sotka, joka muistutti lapasotkakoirasta, mutta jonka pää oli sävyltään punaruskea, ja jonka päälaella oli olevinaan niskatöyhdön aihe. Ihan hauska havaintohan se oli, mutta valitettavasti rallin kannalta pinnakelvoton. Samassa paikassa saimme riesaksemme paikallisen isännän, joka rauhoittui vasta pitkällisen lauseenvaihdon jälkeen. Sen sijaan seuraavassa etapissamme Kuusamojärven rannalla kimppuumme hyökkäsi jo niin vauhko pariskunta, että vaikka emme ehtineet oikeastaan liikahtaa autolta vielä mihinkään, ehti emäntä soittaa jo poliisillekin. Näköjään kuusamolaisilla on aika omalaatuinen käsitys jokamiehenoikeuksista (joita olimme mielestämme kyllä koko ajan noudattaneet) ja luontomatkailusta ylipäänsä – vaikka kyseessä oli jo 28. kerta kun kunnassa järjestettiin Lintumaraton…
Aika tuntui hupenevan turhankin nopeasti, ja oli jo ilta kun viimein pääsimme kaupunkiin asti. Kuusamojärven ja Torankijärven sinnikäs kiikarointi ei tuottanut meille oikeastaan mitään tylliä kummempaa, mutta joitakin kulttuurilajeja (kuten pulu) sentään saatiin. Pitkästä aikaa tuulettamisen arvoinen siivekäs löytyi Tolpanniemestä, sillä sukelsimme rivitaloasutuksen sekaan etsimään siellä edellispäivänä havaittua pikkuvarpusta, ja kohta löysinkin Tarmon kanssa linnun erään pihamaan varpusten seasta. Kuusamossa teimme vielä niinkin rohkean siirron, että kävimme pikaisesti Jyrkin naisystävän luona (siis sisätiloissa) kahvilla ja hirvenlihapizzalla, joiden voimin rallia oli tosin taas hyvä jatkaa.
Pienellä riskillä - eli vaikka aikataulumme alkoi tuntua varsin tiukalta – päätimme käydä seuraavaksi Ahvenlahdella. Pitkään reissu tuntui turhalta, sillä vaikka lintuja oli varsin paljon, oli lajivalikoima jälleen sitä samaa mitä muuallakin – eli pilkkasiipiä, tukkasotkia ja perussorsia ja -kahlaajia. Itse jäin puoliväliin järveä kiikaroimaan kun pojat menivät pohjukkaan – ja onneksemme löysivät sieltä ensin soidintavan jänkäkurpan ja lopulta myös nukkuvan vesipääskyn, joten keikkamme ei jäänyt turhaksi. Läheisellä Palojärvellä luimme myös yhden kaularengastetun laulujoutsenen.
Ahvenlahden kiepauksen jälkeen pääsimme viimein suunnittelemalle yölaulajaretkelle Kemilän ja Lämsänkylän suuntaan. Haukiniemessä jo pidempään laulellut viitakerttunen oli iloksemme nytkin komeasti äänessä ja bonuksena saimme paikalta myös suopöllön. Vuorokauden viimeinen etappi oli Kemilä, jossa sirisi niin ikään jo etukäteen tiedossa ollut pensassirkkalintu.
10.6.2010
Pari päivää meni lähinnä rallista toipumiseen, mutta torstaina olin jälleen liikkeellä – omaksi yllätykseksenikin kohti Kuusamoa! Mäkelän Jyrki soitti keskiviikkona ja kysyi, olisinko halukas lähtemään kaveriksi Kuusamon lintumaratoniin! Ja koskapa minulla oli jo hyvä ralliputki päällä, ajattelin että mikä ettei… Muutaman puhelun jälkeen homma alkoi varmistua, varsinkin kun joukkueeseemme lupautui kolmanneksi Moilasen Tarmo Taivalkoskelta. Niinpä ajelin iltasella Jyrkin luo valmistautumaan aamuyhdeksältä käynnistyvään ralliin. Matkan varrella näkyi sentään Isokylällä hiirihaukka ja Kuusamon puolella Varpasalmessa härkälintu. Nissinvaaran Kokkoperässä pysähdyin niin ikään laskemassa järvellä uiskentelevat 60 laulujoutsenta.
7.6.2010
Maanantain ensimmäinen pysähdys tehtiin keväisellä lapinpöllöpaikalla Pelkosenniemen Aapajärvellä, josta saimme lajilistallemme lehtokertun ja keltasirkun. Kairalassa taas jahtasimme tovin outoa laulajaa, joka todennäköisimmin oli kuitenkin vain sinirinta – vaikka jäikin vähän harmittamaan. Piipahdus Sokanaavan tornilla tuotti puolestaan nukkuvan harmaasiepon ja teerten pulinaa. Siirryttyämme Kemijoen itäpuolelle istuskeli tien varressa kohta koppelo, ja Lintuniemessä näimme retkemme ensimmäiset töyhtöhyypät ja lehtokurpan.
Päästyämme Kemijärven puolelle saimme ensimmäiseksi uudeksi lajiksi Oinaalla laulaneen sinitiaisen. Ensimmäinen varsinainen kohteemme oli entisen sellutehtaan alue ja rantakurvi. Koskapa tehdasalue on virallisesti kulkukiellossa, emme voineet sinne rallissa mennä, joten kävelimme Kallaanvaaraan verkkoaidan taakse kuuntelemaan, jos kurvi sattuisi soimaan. Jätevesijärvellä oli hiljaista, mutta metsätaival toi listoillemme parven pikkukäpylintuja ja pyyn, joten tämäkin siirto kannatti tehdä.
Seuraavat hoidot Kemijärvellä olivatkin pitkälti edellisviikonloppuisella pyöräretkellä saatuja pohjustuksia. Ensin haimme Kallaanvaaran venesatamasta härkälinnun ja sitten Jousilammelta kalatiiran. Seuraavaksi ajoimme Imposenniemeen etsimään kottaraisia, ja löysimmekin paitsi langalla istuvan kottaraisen, myös samaan putkenkuvaan änkeytyneen yllätyslajin – vanhan mustavariksen! Ja ennen poistumistamme Imposenniemestä kuulimme jo muutamia kiurujakin. Pieni kiertely keskustassa ei kuitenkaan antanut meille toivomiamme puluja, ja myös pihamme puna- ja vihervarpuset ja sairaalan naakat olivat kateissa, joten päätimme jatkaa matkaa ja hoitaa nuo lajit jostain muualta. Yksi rasti saatiin listaan täältäkin, sillä pihassamme laulanut peippo oli meille retkipinna.
Luusuaan päästyämme alkoikin punavarpusia löytyä, ja muutaman seuraavan tunnin aikana kuulimme ainakin puolenkymmentä punavarpusta. Lisäksi Itärannantien altailla uiskenteli lapasorsapariskunta. Ensimmäiset vihervarpuset löytyivät puolestaan Juujärveltä, jossa näimme myös suopöllön ja kuulimme suureksi yllätykseksemme useaan kertaan fasaanikoiraan ääntä!
Siirtymätaipaleella Juujärveltä Vanttaukselle näimme vain pikkulokin, mutta kohta alkoi pinnoja taas irrota, kun kävimme kuuntelemassa Allun Vanttauskosken Puurosenrannantien varteen pohjustamat sirittäjän ja tiltaltin – ja vasta nyt saimme metsäkirvisenkin listoillemme. Vanttauskoskella näkyi lisää pikkulokkeja ja iloksemme myös sääksi, joka ansiosta päätimme jättää Simojärven kiepauksen kokonaan väliin (sääksihän olisi ollut varma lajin Allun pihasta). Ranuan puolelta yritimme vielä selkälokkia Piittisjärveltä, ja lähdimme sitten kohti viimeistä kohdettamme Rovaniemeä.
Ralliajan huvetessa uhkaavaa vauhtia löysimme itsemme ensin Kivitaipaleen Kivijärveltä, josta lajilistallemme saatiin (vasta nyt) räystäspääsky sekä (jo nyt) silkkiuikku. Salmijärveltä etsiskelimme siellä vastikään nähtyä nokikanaa, mutta uudeksi lajina kuittasimme vain ruokokerttusen. Keskustan läpiajo tuotti kaipaamamme pulun, mutta Harjulammella oleillut pikkulepinkäinen ei sen sijaan löytynyt, eikä paikalla hautova silkkiuikkukaan ollut enää pinnan arvoinen. Nyt meillä alkoi olla jo tosi kiire, ja hyviä kohteita olisi varmasti ollut vielä useita. Täsmäisku Etelärantaan kuitenkin kannatti – pikkuvarpuset löytyivät samasta pihasta jossa näin niitä Allun kanssa lokakuussakin. Kuolajokisuun ja Niskanperän ajoimme läpi vain pikaisesti pysähdellen, ja noin varttia ennen ralliajan loppua saavuimme Allun suunnittelemaan lopetuspaikkaan Tuomilammelle. Allulla oli täältä tuore havainto punasotkasta, mutta – kuten vähän pelkäsimmekin – lintu ei ollut enää paikalla. Jonkinlaisena lohtuna löysin lammikolta mustakurkku-uikun, joka ei enää lajimääräämme lisännyt, mutta oli ihan hyvä havainto kuitenkin. Ja sitten ralliaika (klo 8:30) loppui.
Väsyneinä mutta varsin tyytyväisinä painelimme lähimmälle huoltoasemalle aamiaiselle, ja laskin samalla havaitsemamme lajit, joita kertyi mukavat 114. Eli hyvinhän meillä oli mennyt, sillä jäimme vain lajin päähän Aves Lapponian ennätyksestä. Aamiaisen jälkeen Allu ja Topi heittivät minut vielä Kemijärvelle, mutta osaltani päivän retket eivät kuitenkaan vielä loppuneet…
Iltasella sain Rytilahdesta puhelun, että mandariinisorsat olivat taas löytyneet. Veikka lähti retkikaveriksi kun starttasin saman tien liikkeelle. Ajoimme nuottien mukaiseen pihaan, jossa muutama kyläläinen meitä jo odottikin. Kävelimme miesten johdolla pihasta rantaan, ja sielläpä nuo koreat sorsakoiraat könysivätkin – ensin rannassa, josta ne tepsuttelivat kohta lähipeltoon ruokailemaan. Linnut olivat varsin kesyjä eivätkä paljoa piitanneet vaikka Veikka juoksi kohta niiden ohi rantaan heittelemään kiviä ja piti muutenkin melkoista meteliä. Itse hain kameran autosta ja kuvasin lintuja lähietäisyydeltä jonkin aikaa. Valitettavasti ilta oli jo sen verran pitkällä, että valo alkoi vähetä, ja kuvat eivät tulleet ihan skarpeiksi. Kaivattu LLY -pinna kuitenkin hoitui komeasti, joten lintumielessä kesäloman alku (hyvä ralli + onnistunut bongaus) oli ollut lähes paras mahdollinen!
Päästyämme Kemijärven puolelle saimme ensimmäiseksi uudeksi lajiksi Oinaalla laulaneen sinitiaisen. Ensimmäinen varsinainen kohteemme oli entisen sellutehtaan alue ja rantakurvi. Koskapa tehdasalue on virallisesti kulkukiellossa, emme voineet sinne rallissa mennä, joten kävelimme Kallaanvaaraan verkkoaidan taakse kuuntelemaan, jos kurvi sattuisi soimaan. Jätevesijärvellä oli hiljaista, mutta metsätaival toi listoillemme parven pikkukäpylintuja ja pyyn, joten tämäkin siirto kannatti tehdä.
Seuraavat hoidot Kemijärvellä olivatkin pitkälti edellisviikonloppuisella pyöräretkellä saatuja pohjustuksia. Ensin haimme Kallaanvaaran venesatamasta härkälinnun ja sitten Jousilammelta kalatiiran. Seuraavaksi ajoimme Imposenniemeen etsimään kottaraisia, ja löysimmekin paitsi langalla istuvan kottaraisen, myös samaan putkenkuvaan änkeytyneen yllätyslajin – vanhan mustavariksen! Ja ennen poistumistamme Imposenniemestä kuulimme jo muutamia kiurujakin. Pieni kiertely keskustassa ei kuitenkaan antanut meille toivomiamme puluja, ja myös pihamme puna- ja vihervarpuset ja sairaalan naakat olivat kateissa, joten päätimme jatkaa matkaa ja hoitaa nuo lajit jostain muualta. Yksi rasti saatiin listaan täältäkin, sillä pihassamme laulanut peippo oli meille retkipinna.
Luusuaan päästyämme alkoikin punavarpusia löytyä, ja muutaman seuraavan tunnin aikana kuulimme ainakin puolenkymmentä punavarpusta. Lisäksi Itärannantien altailla uiskenteli lapasorsapariskunta. Ensimmäiset vihervarpuset löytyivät puolestaan Juujärveltä, jossa näimme myös suopöllön ja kuulimme suureksi yllätykseksemme useaan kertaan fasaanikoiraan ääntä!
Siirtymätaipaleella Juujärveltä Vanttaukselle näimme vain pikkulokin, mutta kohta alkoi pinnoja taas irrota, kun kävimme kuuntelemassa Allun Vanttauskosken Puurosenrannantien varteen pohjustamat sirittäjän ja tiltaltin – ja vasta nyt saimme metsäkirvisenkin listoillemme. Vanttauskoskella näkyi lisää pikkulokkeja ja iloksemme myös sääksi, joka ansiosta päätimme jättää Simojärven kiepauksen kokonaan väliin (sääksihän olisi ollut varma lajin Allun pihasta). Ranuan puolelta yritimme vielä selkälokkia Piittisjärveltä, ja lähdimme sitten kohti viimeistä kohdettamme Rovaniemeä.
Ralliajan huvetessa uhkaavaa vauhtia löysimme itsemme ensin Kivitaipaleen Kivijärveltä, josta lajilistallemme saatiin (vasta nyt) räystäspääsky sekä (jo nyt) silkkiuikku. Salmijärveltä etsiskelimme siellä vastikään nähtyä nokikanaa, mutta uudeksi lajina kuittasimme vain ruokokerttusen. Keskustan läpiajo tuotti kaipaamamme pulun, mutta Harjulammella oleillut pikkulepinkäinen ei sen sijaan löytynyt, eikä paikalla hautova silkkiuikkukaan ollut enää pinnan arvoinen. Nyt meillä alkoi olla jo tosi kiire, ja hyviä kohteita olisi varmasti ollut vielä useita. Täsmäisku Etelärantaan kuitenkin kannatti – pikkuvarpuset löytyivät samasta pihasta jossa näin niitä Allun kanssa lokakuussakin. Kuolajokisuun ja Niskanperän ajoimme läpi vain pikaisesti pysähdellen, ja noin varttia ennen ralliajan loppua saavuimme Allun suunnittelemaan lopetuspaikkaan Tuomilammelle. Allulla oli täältä tuore havainto punasotkasta, mutta – kuten vähän pelkäsimmekin – lintu ei ollut enää paikalla. Jonkinlaisena lohtuna löysin lammikolta mustakurkku-uikun, joka ei enää lajimääräämme lisännyt, mutta oli ihan hyvä havainto kuitenkin. Ja sitten ralliaika (klo 8:30) loppui.
Väsyneinä mutta varsin tyytyväisinä painelimme lähimmälle huoltoasemalle aamiaiselle, ja laskin samalla havaitsemamme lajit, joita kertyi mukavat 114. Eli hyvinhän meillä oli mennyt, sillä jäimme vain lajin päähän Aves Lapponian ennätyksestä. Aamiaisen jälkeen Allu ja Topi heittivät minut vielä Kemijärvelle, mutta osaltani päivän retket eivät kuitenkaan vielä loppuneet…
Iltasella sain Rytilahdesta puhelun, että mandariinisorsat olivat taas löytyneet. Veikka lähti retkikaveriksi kun starttasin saman tien liikkeelle. Ajoimme nuottien mukaiseen pihaan, jossa muutama kyläläinen meitä jo odottikin. Kävelimme miesten johdolla pihasta rantaan, ja sielläpä nuo koreat sorsakoiraat könysivätkin – ensin rannassa, josta ne tepsuttelivat kohta lähipeltoon ruokailemaan. Linnut olivat varsin kesyjä eivätkä paljoa piitanneet vaikka Veikka juoksi kohta niiden ohi rantaan heittelemään kiviä ja piti muutenkin melkoista meteliä. Itse hain kameran autosta ja kuvasin lintuja lähietäisyydeltä jonkin aikaa. Valitettavasti ilta oli jo sen verran pitkällä, että valo alkoi vähetä, ja kuvat eivät tulleet ihan skarpeiksi. Kaivattu LLY -pinna kuitenkin hoitui komeasti, joten lintumielessä kesäloman alku (hyvä ralli + onnistunut bongaus) oli ollut lähes paras mahdollinen!
sunnuntai 20. kesäkuuta 2010
6.6.2010
Aamu valkeni edelleen tuulisena ja päätimme lykätä lähtöä tunturiin tunnilla. Kuitenkin aamukahdeksan maissa olimme jo aloitusasemissa Pulmankijärven eteläpäässä. Kun juuri mitään korppia kummempaa ei aluksi näkynyt, lähdimme ajelemaan järven rantaa seuraillen kohti pohjoista. Ensimmäinen pysähdyspaikkamme, josta näki järven eteläpään, oli jo sen verran hyvä, että siinä vaiheessa kun vastarannalle ilmaantui seitsemän tunturikihun parvi (klo 8:30), totesimme rallin alkaneen. Samoilta jalansijoilta kuittasimme molemmat tavalliset kuikkalinnut, haapanan, telkän, tukkakoskelon, kalalokin, lapintiiran, pajulinnun ja urpiaisen, ja yllätykseksemme myös kaksi pohjoista kohti lentänyttä kurkea. Valuessamme taas pohjoista kohti saimme järven rannoilta listoillemme myös piekanan, tyllin, rantasipin, västäräkin, niittykirvisen, leppälinnun, punakylkirastaan, järripeipon ja pajusirkun, ja tunturiylängölle noustuamme kapustarinnan, sinirinnan ja lapinsirkun, ja näimme taas yhden tunturikihunkin. Laskeutuessamme kohti Nuorgamia näkyi Tenovarressa paljon lintuja, ja kylälle päästyämme olivat myös sinisorsa, haapana, tavi, suokukko, liro, varis ja harakkakin listattu.
Pikainen kiertely Suomen pohjoisimmassa kylässä tarjosi vielä räkättirastaan ja varpusen, jonka jälkeen lähdimme kohti Utsjokea. Tenovarressa näkyi lähinnä tukkakoskeloita, mutta jo Alakönkäältä löytyi parvi harmaalokkeja sekä rautiainen ja tundraurpiainen. Matkan edetessä löysimme jokivarresta myös mm. kolme kaakkuria, kolme punajalkavikloa, kaksi ampuhaukkaa ja piekanan. Käynti Ailigaksen huipulla tuotti vain parven kivitaskuja (4 kpl) ja kohta löysimme itsemme Utsjoen kirkonkylältä kahvipöydästä Westerlundin Karin luota. Toki arvokasta ralliaikaa ei pitäisi käyttää sisätiloissa istumiseen, mutta koskapa ikkunan takana olevalla ruokinnalla piipahti viherpeippojen, punatulkkujen ja urpiaispoikueen lisäksi myös lapintiainen, oli riski ottamisen arvoinen.
Seuraavat etappimme löytyivät Nuvvuksen - Dalvadaksen alueelta, jossa ensin yritimme kuulostella sepelrastasta, ja sitten hakea Teppanansaaresta jotain parempia vesiäisiä – mutta ainoaksi uudeksi lajiksi saimme vain jouhisorsan. Vasta Piesjängällä alkoi taas tosissaan tapahtua. Jo poroerotuspaikalla näkyi mm. korppeja ja useita (>20) tunturikihuja. Jätimme jalkavaivaisen Topin päivystämään poroaidalle ja jatkoin Allun kanssa jängälle. Komppaus tuulessa ja räntätuiskussa kannatti, sillä palatessamme parin tunnin päästä takaisin olimme löytäneet mm. 6 pilkkasiipeä, 4 mustalintua, 2 allia, useita tukkasotkia, pari pikkukuovia, mustaviklon, jänkäsirriäisen, 6 vesipääskyä ja useita keltavästäräkkejä. Yksi toivelajimme eli punakuiri tuntui olevan tiukassa, ja vasta palatessamme jängältä kuulimme kertaalleen lajin äänen. Saavuttuamme poroaidalle yksinäinen kuiri kuitenkin ponkaisi iloksemme lentoon aivan polun vierestä. Aidan viereisestä lammikosta löysimme vielä lapinsirrin ja kuittasimme erään ladon seinustalla värjöttelevän Topin löytämän tuulihaukan.
Matka jatkui nyt kohti Inaria, ja Aksujärveltä löysimme joutsenparin ja uivelon, ja Kaamasen lintutorniin näkyi noita jälkimmäisiä muutama lisää, ja lisäksi sinne kuului taivaanvuohen kitkutusta. Kahvitauko Neljän tuulen tuvalla ei kuitenkaan tuottanut kaipaamiamme taviokuurnia. Ensimmäinen kunnon yllärilaji saatiin vasta Inarin venesatamasta, sillä sataman edustalla erään pienen saaren rannassa patsasteli valkoposkihanhi! Muut paikalta saamamme retkipinnat olivat naurulokki ja tilhi. Ivalo tarjosi myös muutaman hyvän lajin, sillä täsmäiskumme Pikku-Petsamoon tuotti laulavan pikkusirkun sekä puolenkymmentä tervapääskyä. Pellon reunassa hirvilavan päällä istuskellut piekana ei sen sijaan enää säväyttänyt – sen verran monta lajin edustajaa olimme jo päivän aikana havainneet.
Seuraava kohteemme oli Kaunispää ja pienen komppaamisen jälkeen Allu huusi jo keräkurmitsan löytyneen. Topin löytö oli sen sijaan ikävämpi, sillä huipulle nousevan hiihtohissin vaijerin alta löytyi kuollut keräkurmitsa (jonka otimme toki mukaamme ilahduttaaksemme sillä joko Helsingin tai Oulun eläinmuseon konservaattoreita). Eläväisempi kurmitsa näyttäytyi kuitenkin todella hienosti, sillä lähtiessämme alas huipulta se ilmaantui aivan tien viereen, jolloin Topi sai siitä hyviä kuviakin. Nyt meillä oli jo kohtuullinen kiire kohti etelää, joskin Porttipahdan kalasatamassa ehdimme lyhyesti kahvitella ja ihmetellä paikalla luuhannutta tylliä ja punajalkavikloa. Käynti Porttipahdan padolla yllätti puolestaan peräti kahdella hyvällä rallilajilla. Padon vierustalla istuskeli vanha merilokki ja sen alapuolella Kylmäsuvannossa uiskenteli kahden tukkakoskelon seuraan lyöttäytynyt mustakurkku-uikku! Padon edustalla oli myös puolensataa isokoskeloa.
Ilta alkoi olla jo pitkällä lähestyessämme Sodankylää. Peurasuvannon tornista emme löytäneet mitään mustavikloa ihmeellisempää, mutta Ilmakkiaavalla lajilistamme sai taas täydennystä kuovin ja käen sekä haara- ja törmäpääskyn muodossa. Tornin edustalta löysimme myös pari mustalintua ja vesipääskyä. Pohjois-Lapin muututtua Keski-Lapiksi myös lajikirjo laajeni, ja retkipinnoja tippui tasaisesti. Matarakoskelta saimme sepelkyyhkyn, Kersilöstä suopöllön ja Sattasesta laulurastaan ja Allun pohjustaman lapasorsan. Vasta iltayhdentoista aikaan olimme Siurunmaassa jalohaikarapaikalla, joskin pikainen silmäys jokivarteen näytti huonolta. Onneksemme lähitalon emäntä huomasi ja tunnisti meidät ja ohjasi meidät talonsa pihaan, josta jokivarressa kalastellut haikara näkyi upeasti. Myös lähipellolla jo viime käynnillämme näyttäytyneet metsähanhet olivat edelleen paikalla, ja kun paikalta saimme vielä valkoviklon ja punarinnan alkoi rallimme kulku tuntua jo erittäin hyvältä!
Siirtyessämme Siurunmaasta kohti Sodankylää soitti Allu jo autosta paikalliseen grilliin, josta otimme lennosta hampurilaiset matkaan ja siirryimme evästämään Jätevedenpuhdistamon portille. Ruokatauon jälkeen komppasimme jätärin, jossa pääsimme ensin seuraamaan suopöllön ja sinisuohaukkanaaraan kisailua, ja kohta löysimme joltakin lutakolta tylliparven, joka sisälsi viisi tavallista ja yhden pikkutyllin. Sodankylä oli nyt nähty ja pikaisen neuvonpidon jälkeen päätimme muuttaa alkuperäistä retkisuunnitelmaamme niin, että jatkaisimmekin kohti Pelkosenniemeä ja Kemijärveä, ja jättäisimme ajan puutteen vuoksi Savukosken ja Sallan kokonaan väliin. Vuorokauden vaihtuessa olimmekin sitten jo hyvää kyytiä matkalla kohti Pelkosenniemeä.
Pikainen kiertely Suomen pohjoisimmassa kylässä tarjosi vielä räkättirastaan ja varpusen, jonka jälkeen lähdimme kohti Utsjokea. Tenovarressa näkyi lähinnä tukkakoskeloita, mutta jo Alakönkäältä löytyi parvi harmaalokkeja sekä rautiainen ja tundraurpiainen. Matkan edetessä löysimme jokivarresta myös mm. kolme kaakkuria, kolme punajalkavikloa, kaksi ampuhaukkaa ja piekanan. Käynti Ailigaksen huipulla tuotti vain parven kivitaskuja (4 kpl) ja kohta löysimme itsemme Utsjoen kirkonkylältä kahvipöydästä Westerlundin Karin luota. Toki arvokasta ralliaikaa ei pitäisi käyttää sisätiloissa istumiseen, mutta koskapa ikkunan takana olevalla ruokinnalla piipahti viherpeippojen, punatulkkujen ja urpiaispoikueen lisäksi myös lapintiainen, oli riski ottamisen arvoinen.
Seuraavat etappimme löytyivät Nuvvuksen - Dalvadaksen alueelta, jossa ensin yritimme kuulostella sepelrastasta, ja sitten hakea Teppanansaaresta jotain parempia vesiäisiä – mutta ainoaksi uudeksi lajiksi saimme vain jouhisorsan. Vasta Piesjängällä alkoi taas tosissaan tapahtua. Jo poroerotuspaikalla näkyi mm. korppeja ja useita (>20) tunturikihuja. Jätimme jalkavaivaisen Topin päivystämään poroaidalle ja jatkoin Allun kanssa jängälle. Komppaus tuulessa ja räntätuiskussa kannatti, sillä palatessamme parin tunnin päästä takaisin olimme löytäneet mm. 6 pilkkasiipeä, 4 mustalintua, 2 allia, useita tukkasotkia, pari pikkukuovia, mustaviklon, jänkäsirriäisen, 6 vesipääskyä ja useita keltavästäräkkejä. Yksi toivelajimme eli punakuiri tuntui olevan tiukassa, ja vasta palatessamme jängältä kuulimme kertaalleen lajin äänen. Saavuttuamme poroaidalle yksinäinen kuiri kuitenkin ponkaisi iloksemme lentoon aivan polun vierestä. Aidan viereisestä lammikosta löysimme vielä lapinsirrin ja kuittasimme erään ladon seinustalla värjöttelevän Topin löytämän tuulihaukan.
Matka jatkui nyt kohti Inaria, ja Aksujärveltä löysimme joutsenparin ja uivelon, ja Kaamasen lintutorniin näkyi noita jälkimmäisiä muutama lisää, ja lisäksi sinne kuului taivaanvuohen kitkutusta. Kahvitauko Neljän tuulen tuvalla ei kuitenkaan tuottanut kaipaamiamme taviokuurnia. Ensimmäinen kunnon yllärilaji saatiin vasta Inarin venesatamasta, sillä sataman edustalla erään pienen saaren rannassa patsasteli valkoposkihanhi! Muut paikalta saamamme retkipinnat olivat naurulokki ja tilhi. Ivalo tarjosi myös muutaman hyvän lajin, sillä täsmäiskumme Pikku-Petsamoon tuotti laulavan pikkusirkun sekä puolenkymmentä tervapääskyä. Pellon reunassa hirvilavan päällä istuskellut piekana ei sen sijaan enää säväyttänyt – sen verran monta lajin edustajaa olimme jo päivän aikana havainneet.
Seuraava kohteemme oli Kaunispää ja pienen komppaamisen jälkeen Allu huusi jo keräkurmitsan löytyneen. Topin löytö oli sen sijaan ikävämpi, sillä huipulle nousevan hiihtohissin vaijerin alta löytyi kuollut keräkurmitsa (jonka otimme toki mukaamme ilahduttaaksemme sillä joko Helsingin tai Oulun eläinmuseon konservaattoreita). Eläväisempi kurmitsa näyttäytyi kuitenkin todella hienosti, sillä lähtiessämme alas huipulta se ilmaantui aivan tien viereen, jolloin Topi sai siitä hyviä kuviakin. Nyt meillä oli jo kohtuullinen kiire kohti etelää, joskin Porttipahdan kalasatamassa ehdimme lyhyesti kahvitella ja ihmetellä paikalla luuhannutta tylliä ja punajalkavikloa. Käynti Porttipahdan padolla yllätti puolestaan peräti kahdella hyvällä rallilajilla. Padon vierustalla istuskeli vanha merilokki ja sen alapuolella Kylmäsuvannossa uiskenteli kahden tukkakoskelon seuraan lyöttäytynyt mustakurkku-uikku! Padon edustalla oli myös puolensataa isokoskeloa.
Ilta alkoi olla jo pitkällä lähestyessämme Sodankylää. Peurasuvannon tornista emme löytäneet mitään mustavikloa ihmeellisempää, mutta Ilmakkiaavalla lajilistamme sai taas täydennystä kuovin ja käen sekä haara- ja törmäpääskyn muodossa. Tornin edustalta löysimme myös pari mustalintua ja vesipääskyä. Pohjois-Lapin muututtua Keski-Lapiksi myös lajikirjo laajeni, ja retkipinnoja tippui tasaisesti. Matarakoskelta saimme sepelkyyhkyn, Kersilöstä suopöllön ja Sattasesta laulurastaan ja Allun pohjustaman lapasorsan. Vasta iltayhdentoista aikaan olimme Siurunmaassa jalohaikarapaikalla, joskin pikainen silmäys jokivarteen näytti huonolta. Onneksemme lähitalon emäntä huomasi ja tunnisti meidät ja ohjasi meidät talonsa pihaan, josta jokivarressa kalastellut haikara näkyi upeasti. Myös lähipellolla jo viime käynnillämme näyttäytyneet metsähanhet olivat edelleen paikalla, ja kun paikalta saimme vielä valkoviklon ja punarinnan alkoi rallimme kulku tuntua jo erittäin hyvältä!
Siirtyessämme Siurunmaasta kohti Sodankylää soitti Allu jo autosta paikalliseen grilliin, josta otimme lennosta hampurilaiset matkaan ja siirryimme evästämään Jätevedenpuhdistamon portille. Ruokatauon jälkeen komppasimme jätärin, jossa pääsimme ensin seuraamaan suopöllön ja sinisuohaukkanaaraan kisailua, ja kohta löysimme joltakin lutakolta tylliparven, joka sisälsi viisi tavallista ja yhden pikkutyllin. Sodankylä oli nyt nähty ja pikaisen neuvonpidon jälkeen päätimme muuttaa alkuperäistä retkisuunnitelmaamme niin, että jatkaisimmekin kohti Pelkosenniemeä ja Kemijärveä, ja jättäisimme ajan puutteen vuoksi Savukosken ja Sallan kokonaan väliin. Vuorokauden vaihtuessa olimmekin sitten jo hyvää kyytiä matkalla kohti Pelkosenniemeä.
5.6.2010
Kevään viimeinen kouluviikko oli loppuun asti melkoista rumbaa. Perjantain ainoa lintuhavainto oli kotipihan vierestä lennähtänyt nuolihaukka, mutta lauantaina alkoi viimein kesäloma! Kevätjuhlan ja parien lakkiaisten jälkeen hyppäsin Hamarin Allun ja Kalavaisen Topin kyytiin ja aloitimme matkan kohti Utsjokea, sillä tarkoituksemme oli osallistua Aves Lapponiaan - LLY:n alueen 24 tunnin linturalliin, ja Allun ja Topin huima reittisuunnitelma oli aloittaa kisa sunnuntai-aamuna Pulmankijärveltä ja lopettaa se vuorokauden päästä Rovaniemelle. Kouluasiat nollautuivat mielestä välittömästi kun matka kohti pohjoista alkoi. Matkan varrella jäivät havainnot varsin vähiin - vain muutama kuikkapari tuli kirjattua ylös Inarin ja Utsjoen pikkulammilta. Saariselällä kävin sentään Allun kanssa yrittämässä Iisakkipäällä laulaneita sinipyrstöjä, mutta kova tuuli ja räntäsade hyydyttivät laulajat, ja havainnot jäivät oikeastaan vain muutamaan laulurastaaseen. Mielialaa sekoitti myös saamani tieto siitä, että Kemijärven Rytilahdessa oli juuri nähty pari mandariinisorsaa - mutta ainahan ei voi olla joka paikassa. Eli nyt oli keskityttävä tähän reissuun, ja toivottava, että sorsat olisivat paikalla pidempäänkin. Iltayöstä saavuimme yöpymispaikkaamme Utsjoen Mantojärven eteläpäässä sijaitsevaan Pohjan Tuleen, ja painuimme nukkumaan - tosin hieman huolestuneina siitä, että ulkona pauhasi edelleen melkoisen kova tuuli.
3.6.2010
Alkuviikko meni taas pitkälti koulutyön merkeissä, mutta torstaina päätin viimein käydä pikaisesti retkellä ja suuntasin jätevesijärvelle. Vaikka keli oli sateinen, kuulin heti autosta noustessani tuttua ääntä; rantakurvin haikeaa soidinhuutoa, ja kohta löysinkin kurvin hiippailemasta järven turvelautoilla. Vesi oli edelleen korkealla ja linnut vähissä, ja ainoastaan ohi lentänyt sääksi tuli kirjattua kurvin kaveriksi. Kotiuduttuani puhelin soi, ja toisessa päässä oli hätääntyneen kuuloinen Hamarin Allan. Hän kertoi juuri löytäneensä jalohaikaran Sodankylän Siurunmaasta! Tilanne oli sen verran houkutteleva, että jo muutaman minuutin päästä olin itsekin matkalla kohti Sodankylää ja kauan kaipaamaani LLY -pinnaa. Hoidin hälytykset Lintutiedotukseen ja sodankyläläisille lintuharrastajille matkan aikana, ja ilokseni Allu lupasi jäädä paikalle tai ainakin odottaa että joku tulisi paikalle, jotta lintu olisi hallinnassa mahdollisimman pitkään. Menomatkalla näin vain pari lehtokurppaa, ja saapuessani paikalle samaan aikaan Salmen Markuksen kanssa oli Allu siellä edelleen! Lintu tosin oli tilapäisesti kateissa, mutta sen sijainti oli aika tarkkaan tiedossa. Ja juuri kun lähdimme kävelemään pellon reunaa hakeaksemme paremman havainnointipaikan, jalohaikara nosti ensin pitkän kaulansa esiin jokivarresta ja kohta se käveli esiin rantapajujen takaa. Paikalle alkoi pikkuhiljaa kerääntyä väkeä (Paarmanin Pekka, Niemisen Erkki ja Inkeri ja koko joukko kyläläisiä), joiden kanssa ihailimme lintua tovin, ja jatkoin sitten Allun kanssa Sodankylään pinnakahveille. Kotimatkalla pysähdyimme Sokanaavan reunalla, jossa ei kuitenkaan näkynyt mitään kuikkaparia ja uiveloita kummempaa.
30.5.2010
Sunnuntai alkoi mukavissa merkeissä Raahen Aittalahdella (tai oikeammin Paskalahdella, jona itse ainakin olen oppinut ko. lutakon tuntemaan). Kaulushaikara ja luhtahuitti huusivat, satakieli lauloi ja muuta lajistoa edustivat mm. pilkkasiipi, nokikana, mustapääkerttu ja tiltaltti (tosin osa näistä lajeista kirjattiin vasta toisella käynnillämme paikalla myöhemmin aamulla). Lapaluoto oli luottamuksen arvoinen, sillä hetkellisesti varsin sumuttomalla merellä uiskenteli pari kyhmyjoutsenta. Ristiretkemme Pyhäjoen suuntaan jäi sen sijaan sumun takia varsin vähälintuiseksi, ja oikeastaan ainoat aamuyön mainittavat havainnot olivat Heinikarin- ja Hietakarinlahdella huudelleet luhtahuitit.
Suunnittelemamme aamustaiji Pyhäjoen niemennokissa oli kelin takia pakko hylätä, ja vasta palattuamme Siikajoelle alkoi lajeja taas tippua – tosin edelleenkin valitettavan nihkeästi. Pojat kuulivat Kaasalla kaipaamamme käenpiian ja itse paikkasin vuodaritililleni Hietasaaressa nuijaamani pikkutikan. Merikylänlahdella, Varessäikässä ja Karinkannassa parhaat havainnot olivat taas tyyliä kyhmyjoutsen, ristisorsa, uuttukyyhky, suopöllö ja peltosirkku – joskin kottarainen sentään lisäsi taas lajilistaamme pykälällä. Savilahden pelloilla luuhasi 65 laulujoutsenta ja peltotiellä juoksenteli pari peltopyytä eikä Säärestäkään irronnut mitään uiveloa (ja merikihuja) kummempaa. Myös Varjakka petti pahoin ja vain varpushaukkaa rikkaampana aloimme valmistautua ralliajan loppumiseen. Viimeinen puristus tehtiin yllättäen jälleen Alhonmäellä, jossa yritimme staijata lajilistaltamme puuttuvia petolintuja - joskin laihoin tuloksin. Vain kangaskiurut piristivät aamupäivän staijituokiota ennen kuin aika loppui ja totesimme lajimäärämme jääneen 139 lajiin.
Rallin loputtua ajoimme Rikulle, josta nappasimme kamppeemme matkaan ja jatkoimme purkupaikkaan eli Vihiluotoon. Morjenstimme paikalle jo saapuneet ralliporukat, ja jätimme Harryn ja Antin edustamaan joukkuettamme Jannen lähtiessä ajelemaan koti Parikkalaa ja itse suuntasin auton keulan kohti Kemijärveä. Takaraivossa kun painoi se, että seuraavana päivänä oli annettava numerot 160 oppilaalle! Ihan heti en kuitenkaan Oulun seudulta poistunut, vaan kävin Teppolassa yrittämässä siellä laulanutta valkotäpläsinirintaa. Lintu löytyikin juuri siitä paikasta, josta yritimme sitä jo rallissa löytää, ja paitsi lauloi hienosti, myös näyttäytyi komeasti kruunaten hyvin sujuneen retken! Kotimatkalla kirjasin vielä palokärjen Simosta, sinisuohaukkakoiraan Tervolasta ja koppelon Kemijärven puolelta, ennen kuin pääsin kotosalle arvostelukirjan kimppuun. Jossakin vaiheessa kotimatkaa sain korviini rallin lopputuloksetkin. Joukkueemme ”Harry ja Antti Aaltojen armoilla” jäi kovatasoisessa kisassa harmittavalle seitsemännelle sijalle, mutta mitäpä tuosta – pääasia että oli mukavaa!
Suunnittelemamme aamustaiji Pyhäjoen niemennokissa oli kelin takia pakko hylätä, ja vasta palattuamme Siikajoelle alkoi lajeja taas tippua – tosin edelleenkin valitettavan nihkeästi. Pojat kuulivat Kaasalla kaipaamamme käenpiian ja itse paikkasin vuodaritililleni Hietasaaressa nuijaamani pikkutikan. Merikylänlahdella, Varessäikässä ja Karinkannassa parhaat havainnot olivat taas tyyliä kyhmyjoutsen, ristisorsa, uuttukyyhky, suopöllö ja peltosirkku – joskin kottarainen sentään lisäsi taas lajilistaamme pykälällä. Savilahden pelloilla luuhasi 65 laulujoutsenta ja peltotiellä juoksenteli pari peltopyytä eikä Säärestäkään irronnut mitään uiveloa (ja merikihuja) kummempaa. Myös Varjakka petti pahoin ja vain varpushaukkaa rikkaampana aloimme valmistautua ralliajan loppumiseen. Viimeinen puristus tehtiin yllättäen jälleen Alhonmäellä, jossa yritimme staijata lajilistaltamme puuttuvia petolintuja - joskin laihoin tuloksin. Vain kangaskiurut piristivät aamupäivän staijituokiota ennen kuin aika loppui ja totesimme lajimäärämme jääneen 139 lajiin.
Rallin loputtua ajoimme Rikulle, josta nappasimme kamppeemme matkaan ja jatkoimme purkupaikkaan eli Vihiluotoon. Morjenstimme paikalle jo saapuneet ralliporukat, ja jätimme Harryn ja Antin edustamaan joukkuettamme Jannen lähtiessä ajelemaan koti Parikkalaa ja itse suuntasin auton keulan kohti Kemijärveä. Takaraivossa kun painoi se, että seuraavana päivänä oli annettava numerot 160 oppilaalle! Ihan heti en kuitenkaan Oulun seudulta poistunut, vaan kävin Teppolassa yrittämässä siellä laulanutta valkotäpläsinirintaa. Lintu löytyikin juuri siitä paikasta, josta yritimme sitä jo rallissa löytää, ja paitsi lauloi hienosti, myös näyttäytyi komeasti kruunaten hyvin sujuneen retken! Kotimatkalla kirjasin vielä palokärjen Simosta, sinisuohaukkakoiraan Tervolasta ja koppelon Kemijärven puolelta, ennen kuin pääsin kotosalle arvostelukirjan kimppuun. Jossakin vaiheessa kotimatkaa sain korviini rallin lopputuloksetkin. Joukkueemme ”Harry ja Antti Aaltojen armoilla” jäi kovatasoisessa kisassa harmittavalle seitsemännelle sijalle, mutta mitäpä tuosta – pääasia että oli mukavaa!
29.5.2010
Aamusella olimme valmiina Oulun Pateniemen venesatamassa odottamassa hyvää lajia, jolla käynnistäisimme 24 tunnin rallin. Kello 10:55 ohitsemme lentänyt neljän jänkäsirriäisen parvi vaikutti hyvältä vaihtoehdolta, ja siitä se sitten alkoi! Muutto olikin aamulla varsin mukavaa, ja lajeja listatessamme näimme jo aloituspaikaltamme mm. parisataa Gaviaa, satakunta allia, 12 mustalintua, saman verran pilkkasiipiä, härkälinnun ja merikihun. Seuraava kohteemme oli Jätäri, josta hoitui karikukko, ja jostain lähitienoolta nappasimme jo pikkuvarpusenkin. Toppilan mylly tuotti ensimmäiset kunnon tuuletukset, kun etsimämme mustaleppälintukoiras löytyi istuskelemasta rakennuksen katolta. Hietasaaressa useamman päivän laulanut kultarinta teki puolestaan meille oharit, mutta lohdutukseksi lajilista karttui kuitenkin ensin sirittäjällä ja lintutornista näkemillämme räyskällä, pikkutiiralla ja ulapalla kelluneella vesipääskyllä. Mustapääkertun ja pikkutikan jälkeen siirryimme keskustan (josta hoitui mm. mustavaris) läpi Oritkariin. Syväsataman reunamilla ei ihmeitä näkynyt, mutta ajellessamme jo Äimärautiota kohti hoksasin Jannen kanssa yhtä aikaa pari outoa patsastelijaa tienvarsinurmikolla. Äkkijarrutuksen ja pikaisen peruuttamisen jälkeen huomasimme tuijottavamme kahta peltopyytä!
Seuraavaksi siirryimme Kempeleenlahden puolelle, ja Kiviniemen lintutornista näimme mm. kolme pikkutiiraa, merimetson ja merihanhien joukossa nukkuvan lyhytnokkahanhen. Tornin edustalla lauloi puolestaan pensaskerttu. Vihiluodon puolelta näimme lisäksi 18 lapasorsakoirasta ja harmaasorsakoiraan, ja aloituspaikkamme ohella myös täällä oli fasaani.
Seuraava kohteemme oli Kempeleen Teppola, jonka lajistoa edustivat kolme mustapyrstökuiria, soidintava ruisrääkkä, metsäviklo, pari pensaskerttua, 6 uuttukyyhkyä ja taivaanrannassa kaarrellut noin 150 kurjen parvi. Iinatin kasalta hoidimme vielä pikkutyllin ja tiltaltin, ennen kuin poistuimme kaupunkiympyröistä etsiskelemään metsäisempää lajistoa. Oulun puolelta (Turkansaaaren ja Sanginjoen maisemista) saimme vielä mm. sinisuohaukan, pyyn, peltosirkun ja kulorastaan, ja pohjustuksista hoidimme pois viirupöllön (poikaset ääntelivät pöntössä), helmipöllön (hautova emo näkyi pöntön suuaukolla) ja varpuspöllön (niin ikään emo pöntössä). Samalla ihastelimme lähietäisyydeltä poikien pohjustusreissulla löytämää kaarnanraossa hautovaa puukiipijää!
Metsäkeikan jälkeen pääsimme viimein aloittamaan spontaanin eli täysin pohjustamattoman ralliosuuden. Limingassa asustavat turkinkyyhkyt teettivät aluksi töitä, ennen kuin yksi niistä suvaitsi näyttäytyä meille Lumijoentien varressa. Iltastaiji Virkkulan tornista tuotti suopöllön, pari merikotkaa, muutaman nokikanan, heinätaviparin ja illan ensimmäisen lehtokurpan. Sannanlahden tornin paras havainto löytyi kaukaa Lamukarilta, jossa kovassa väreilyssä erottui lintumassan seasta muutama valkoposkihanhi, ja mielenkiintoinen lisä päivän havaintoihin olivat myös kaksi Pitkänokan päällä lennellyttä merikihua.
Vielä Liminganlahdella sää oli erinomainen, mutta ajellessamme kohti Tauvoa törmäsimme kohta sakeaan sumuseinään, joka muutti yllättäen koko loppurallin luonteen. Alhonmäen kangaskiurut löytyivät tosin vielä hämmästyttävän helposti heti päätien varresta (ja minäkin pääsin juhlimaan retken ensimmäistä PPLY -pinnaani). Sen sijaan Tauvon Munahiedalla totesimme olevamme totaalisessa sumussa, ja hietikoiden komppaaminen kulutti aikaa ja energiaa masentavan paljon. Varsinkin kun kahlaajapuolella olivat edustettuna vain jo aikaisemmin hoitamamme lajit, kuten jänkäsirriäinen ja lapinsirri. Ristisorsa sentään näyttäytyi sumun seassa heti rantaan saavuttuamme ja paikan äänimaailmaan kuului vahvana pikkutiirojen rähinä.
Munahiedalta poistuttuamme saimme tiedon, että Peltomäen Jari oli löytänyt Lumijoen Karista laulavan viitasirkkalinnun. Sumun takia alkuperäinen reittisuunnitelmamme alkoi huolestuttaa sen verran, että päätimme jatkaa Raahen suuntaan Lumijoen ja sisämaan kautta. Viitasirkkeli sirisikin iloisesti paikalle päästyämme (PPLY -pinna n:o 2), ja Lumijoen puolelta löytyi myös retkemme toinen turkinkyyhky. Liminganlahden ympäristössä sumu oli paljon vähäisempää kuin etelämpänä, mutta Raahea lähestyessämme sukelsimme jälleen sakeaan sumuverhoon.
Seuraavaksi siirryimme Kempeleenlahden puolelle, ja Kiviniemen lintutornista näimme mm. kolme pikkutiiraa, merimetson ja merihanhien joukossa nukkuvan lyhytnokkahanhen. Tornin edustalla lauloi puolestaan pensaskerttu. Vihiluodon puolelta näimme lisäksi 18 lapasorsakoirasta ja harmaasorsakoiraan, ja aloituspaikkamme ohella myös täällä oli fasaani.
Seuraava kohteemme oli Kempeleen Teppola, jonka lajistoa edustivat kolme mustapyrstökuiria, soidintava ruisrääkkä, metsäviklo, pari pensaskerttua, 6 uuttukyyhkyä ja taivaanrannassa kaarrellut noin 150 kurjen parvi. Iinatin kasalta hoidimme vielä pikkutyllin ja tiltaltin, ennen kuin poistuimme kaupunkiympyröistä etsiskelemään metsäisempää lajistoa. Oulun puolelta (Turkansaaaren ja Sanginjoen maisemista) saimme vielä mm. sinisuohaukan, pyyn, peltosirkun ja kulorastaan, ja pohjustuksista hoidimme pois viirupöllön (poikaset ääntelivät pöntössä), helmipöllön (hautova emo näkyi pöntön suuaukolla) ja varpuspöllön (niin ikään emo pöntössä). Samalla ihastelimme lähietäisyydeltä poikien pohjustusreissulla löytämää kaarnanraossa hautovaa puukiipijää!
Metsäkeikan jälkeen pääsimme viimein aloittamaan spontaanin eli täysin pohjustamattoman ralliosuuden. Limingassa asustavat turkinkyyhkyt teettivät aluksi töitä, ennen kuin yksi niistä suvaitsi näyttäytyä meille Lumijoentien varressa. Iltastaiji Virkkulan tornista tuotti suopöllön, pari merikotkaa, muutaman nokikanan, heinätaviparin ja illan ensimmäisen lehtokurpan. Sannanlahden tornin paras havainto löytyi kaukaa Lamukarilta, jossa kovassa väreilyssä erottui lintumassan seasta muutama valkoposkihanhi, ja mielenkiintoinen lisä päivän havaintoihin olivat myös kaksi Pitkänokan päällä lennellyttä merikihua.
Vielä Liminganlahdella sää oli erinomainen, mutta ajellessamme kohti Tauvoa törmäsimme kohta sakeaan sumuseinään, joka muutti yllättäen koko loppurallin luonteen. Alhonmäen kangaskiurut löytyivät tosin vielä hämmästyttävän helposti heti päätien varresta (ja minäkin pääsin juhlimaan retken ensimmäistä PPLY -pinnaani). Sen sijaan Tauvon Munahiedalla totesimme olevamme totaalisessa sumussa, ja hietikoiden komppaaminen kulutti aikaa ja energiaa masentavan paljon. Varsinkin kun kahlaajapuolella olivat edustettuna vain jo aikaisemmin hoitamamme lajit, kuten jänkäsirriäinen ja lapinsirri. Ristisorsa sentään näyttäytyi sumun seassa heti rantaan saavuttuamme ja paikan äänimaailmaan kuului vahvana pikkutiirojen rähinä.
Munahiedalta poistuttuamme saimme tiedon, että Peltomäen Jari oli löytänyt Lumijoen Karista laulavan viitasirkkalinnun. Sumun takia alkuperäinen reittisuunnitelmamme alkoi huolestuttaa sen verran, että päätimme jatkaa Raahen suuntaan Lumijoen ja sisämaan kautta. Viitasirkkeli sirisikin iloisesti paikalle päästyämme (PPLY -pinna n:o 2), ja Lumijoen puolelta löytyi myös retkemme toinen turkinkyyhky. Liminganlahden ympäristössä sumu oli paljon vähäisempää kuin etelämpänä, mutta Raahea lähestyessämme sukelsimme jälleen sakeaan sumuverhoon.
28.5.2010
Viikko vierähti kaikenlaisissa kiireissä (ja varsinkin kokeita korjatessa), ja vain muutama lintuhavainto piristi mieltä. Kotipihan ruokinnalla näyttäytyi tiistaina kaksi naaraspukuista punavarpusta, ja kun emäntä näki siellä myös koiraan, oli maisemissa ainakin kolme eri lintua. Päivän bongaus oli puolestaan Isokylän Jousilammelta löytyneiden kahdeksan meriharakan kuvauskeikka, ja samana päivänä kulttuurikämpän pihalla painalsi kaupungin yli vesisateessa kuikka(lintu)parvi, jossa oli pikaisesti arvioiden ainakin 40 lintua. Perjantaina otin sitten kohteekseni Oulun, jonne ajaessani kirjasin Luusuan Itärannantieltä lapasorsaparin ja Toivakan pelloilta seitsemän kapustarintaa, ja iltasella olinkin jo Nyströmin Harryn luona miettimässä Harryn, Jannen ja Vierimaan Antin kanssa strategiaamme seuraavana aamuna käynnistyvään PPLY:n pinnaralliin.
Tilaa:
Kommentit (Atom)