Aloitimme rallimme Vuotungin suunnalta Laajusjärveltä, koska siellä oli nähty vastikään alli. Kohdelaji ei tärpännyt, mutta saimme lähialueelta heti ihan mukavasti peruslajeja ja ensimmäisenä parempana lajina merikotkan. Vuotungin lintutornille siirryttyämme yritimme ensin paikalla laulanutta pikkusirkkua (jota etsiessämme ohitsemme lensi metsähanhi) ja siirryimme sitten tornille, josta näkyi mm. useita pilkkasiipiä – joskin rallin aikana yllätyin siitä, miten yleinen ko. laji on Kuusamon järvillä. Jyrkin lähdettyä hakemaan autoa lähemmäksi tornia näki Tarmo lyhyesti tuulihaukan lennossa – ja kohta Jyrki soitti kuulleensa pikkusirkun kertaalleen. Alun mäherrys muuttui kuitenkin kohta tehokkuudeksi, kun pojat lähtivät hoitamaan lähistöllä pesivää helmipöllöä samaan aikaan kun itse jäin paikalle paikkaamaan äskeisiä puutteita. Ja kohta tuulihaukka nousikin näkösälle samaan aikaan kun pikkusirkku lauloi taas muutaman säkeen. (Toim. huom. Pinnaralleissahan lajista saa pisteen vasta, kun esim. kolmen hengen joukkueessa kaksi jäsentä tai neljän hengen joukkueessa kolme jäsentä havaitsee ja tunnistaa ko. linnun).
Muutamaa pinnaa (siis myös helmipöllöä) rikkaampina jatkoimme perkaamaan lähialueen peltoja. Kiurun, töyhtöhyypän, kapustarinnan ym. jälkeen jatkoimme Jyrkänkoskelle, josta löytyi koskikara. Määttälänvaaran puolella lajilistamme karttui puolestaan mm. hiirihaukalla ja Jyrkin pohjustamalla pesivällä mustarastaalla. Ensimmäiset lehtokurpatkin nähtiin jo täällä. Lehdosta ja sen lähiympäristöstä löysimme piekanan, mehiläishaukan, pari sinisuohaukkaa ja jälleen tuulihaukan, joten Itä-Kuusamon petolintutilanne näytti varsin hyvältä. Kaakkurin kävimme katsomassa Jyrkin tuntemalta pesimälammelta.
Seuraava kohteemme oli itärajalla sijaitseva Riekki, jossa pojat kuulivat hernekertun, ja Kurattijärvellä lajilistamme kasvoi mm. pikkulokilla ja sääksellä. Kuusamoa lähestyessämme alkoi vesistöissä näkyä härkälintuja ja Kulaslahdella eteemme osui myös omituinen isokokoinen sotka, joka muistutti lapasotkakoirasta, mutta jonka pää oli sävyltään punaruskea, ja jonka päälaella oli olevinaan niskatöyhdön aihe. Ihan hauska havaintohan se oli, mutta valitettavasti rallin kannalta pinnakelvoton. Samassa paikassa saimme riesaksemme paikallisen isännän, joka rauhoittui vasta pitkällisen lauseenvaihdon jälkeen. Sen sijaan seuraavassa etapissamme Kuusamojärven rannalla kimppuumme hyökkäsi jo niin vauhko pariskunta, että vaikka emme ehtineet oikeastaan liikahtaa autolta vielä mihinkään, ehti emäntä soittaa jo poliisillekin. Näköjään kuusamolaisilla on aika omalaatuinen käsitys jokamiehenoikeuksista (joita olimme mielestämme kyllä koko ajan noudattaneet) ja luontomatkailusta ylipäänsä – vaikka kyseessä oli jo 28. kerta kun kunnassa järjestettiin Lintumaraton…
Aika tuntui hupenevan turhankin nopeasti, ja oli jo ilta kun viimein pääsimme kaupunkiin asti. Kuusamojärven ja Torankijärven sinnikäs kiikarointi ei tuottanut meille oikeastaan mitään tylliä kummempaa, mutta joitakin kulttuurilajeja (kuten pulu) sentään saatiin. Pitkästä aikaa tuulettamisen arvoinen siivekäs löytyi Tolpanniemestä, sillä sukelsimme rivitaloasutuksen sekaan etsimään siellä edellispäivänä havaittua pikkuvarpusta, ja kohta löysinkin Tarmon kanssa linnun erään pihamaan varpusten seasta. Kuusamossa teimme vielä niinkin rohkean siirron, että kävimme pikaisesti Jyrkin naisystävän luona (siis sisätiloissa) kahvilla ja hirvenlihapizzalla, joiden voimin rallia oli tosin taas hyvä jatkaa.
Pienellä riskillä - eli vaikka aikataulumme alkoi tuntua varsin tiukalta – päätimme käydä seuraavaksi Ahvenlahdella. Pitkään reissu tuntui turhalta, sillä vaikka lintuja oli varsin paljon, oli lajivalikoima jälleen sitä samaa mitä muuallakin – eli pilkkasiipiä, tukkasotkia ja perussorsia ja -kahlaajia. Itse jäin puoliväliin järveä kiikaroimaan kun pojat menivät pohjukkaan – ja onneksemme löysivät sieltä ensin soidintavan jänkäkurpan ja lopulta myös nukkuvan vesipääskyn, joten keikkamme ei jäänyt turhaksi. Läheisellä Palojärvellä luimme myös yhden kaularengastetun laulujoutsenen.
Ahvenlahden kiepauksen jälkeen pääsimme viimein suunnittelemalle yölaulajaretkelle Kemilän ja Lämsänkylän suuntaan. Haukiniemessä jo pidempään laulellut viitakerttunen oli iloksemme nytkin komeasti äänessä ja bonuksena saimme paikalta myös suopöllön. Vuorokauden viimeinen etappi oli Kemilä, jossa sirisi niin ikään jo etukäteen tiedossa ollut pensassirkkalintu.
