Aamusella olimme valmiina Oulun Pateniemen venesatamassa odottamassa hyvää lajia, jolla käynnistäisimme 24 tunnin rallin. Kello 10:55 ohitsemme lentänyt neljän jänkäsirriäisen parvi vaikutti hyvältä vaihtoehdolta, ja siitä se sitten alkoi! Muutto olikin aamulla varsin mukavaa, ja lajeja listatessamme näimme jo aloituspaikaltamme mm. parisataa Gaviaa, satakunta allia, 12 mustalintua, saman verran pilkkasiipiä, härkälinnun ja merikihun. Seuraava kohteemme oli Jätäri, josta hoitui karikukko, ja jostain lähitienoolta nappasimme jo pikkuvarpusenkin. Toppilan mylly tuotti ensimmäiset kunnon tuuletukset, kun etsimämme mustaleppälintukoiras löytyi istuskelemasta rakennuksen katolta. Hietasaaressa useamman päivän laulanut kultarinta teki puolestaan meille oharit, mutta lohdutukseksi lajilista karttui kuitenkin ensin sirittäjällä ja lintutornista näkemillämme räyskällä, pikkutiiralla ja ulapalla kelluneella vesipääskyllä. Mustapääkertun ja pikkutikan jälkeen siirryimme keskustan (josta hoitui mm. mustavaris) läpi Oritkariin. Syväsataman reunamilla ei ihmeitä näkynyt, mutta ajellessamme jo Äimärautiota kohti hoksasin Jannen kanssa yhtä aikaa pari outoa patsastelijaa tienvarsinurmikolla. Äkkijarrutuksen ja pikaisen peruuttamisen jälkeen huomasimme tuijottavamme kahta peltopyytä!
Seuraavaksi siirryimme Kempeleenlahden puolelle, ja Kiviniemen lintutornista näimme mm. kolme pikkutiiraa, merimetson ja merihanhien joukossa nukkuvan lyhytnokkahanhen. Tornin edustalla lauloi puolestaan pensaskerttu. Vihiluodon puolelta näimme lisäksi 18 lapasorsakoirasta ja harmaasorsakoiraan, ja aloituspaikkamme ohella myös täällä oli fasaani.
Seuraava kohteemme oli Kempeleen Teppola, jonka lajistoa edustivat kolme mustapyrstökuiria, soidintava ruisrääkkä, metsäviklo, pari pensaskerttua, 6 uuttukyyhkyä ja taivaanrannassa kaarrellut noin 150 kurjen parvi. Iinatin kasalta hoidimme vielä pikkutyllin ja tiltaltin, ennen kuin poistuimme kaupunkiympyröistä etsiskelemään metsäisempää lajistoa. Oulun puolelta (Turkansaaaren ja Sanginjoen maisemista) saimme vielä mm. sinisuohaukan, pyyn, peltosirkun ja kulorastaan, ja pohjustuksista hoidimme pois viirupöllön (poikaset ääntelivät pöntössä), helmipöllön (hautova emo näkyi pöntön suuaukolla) ja varpuspöllön (niin ikään emo pöntössä). Samalla ihastelimme lähietäisyydeltä poikien pohjustusreissulla löytämää kaarnanraossa hautovaa puukiipijää!
Metsäkeikan jälkeen pääsimme viimein aloittamaan spontaanin eli täysin pohjustamattoman ralliosuuden. Limingassa asustavat turkinkyyhkyt teettivät aluksi töitä, ennen kuin yksi niistä suvaitsi näyttäytyä meille Lumijoentien varressa. Iltastaiji Virkkulan tornista tuotti suopöllön, pari merikotkaa, muutaman nokikanan, heinätaviparin ja illan ensimmäisen lehtokurpan. Sannanlahden tornin paras havainto löytyi kaukaa Lamukarilta, jossa kovassa väreilyssä erottui lintumassan seasta muutama valkoposkihanhi, ja mielenkiintoinen lisä päivän havaintoihin olivat myös kaksi Pitkänokan päällä lennellyttä merikihua.
Vielä Liminganlahdella sää oli erinomainen, mutta ajellessamme kohti Tauvoa törmäsimme kohta sakeaan sumuseinään, joka muutti yllättäen koko loppurallin luonteen. Alhonmäen kangaskiurut löytyivät tosin vielä hämmästyttävän helposti heti päätien varresta (ja minäkin pääsin juhlimaan retken ensimmäistä PPLY -pinnaani). Sen sijaan Tauvon Munahiedalla totesimme olevamme totaalisessa sumussa, ja hietikoiden komppaaminen kulutti aikaa ja energiaa masentavan paljon. Varsinkin kun kahlaajapuolella olivat edustettuna vain jo aikaisemmin hoitamamme lajit, kuten jänkäsirriäinen ja lapinsirri. Ristisorsa sentään näyttäytyi sumun seassa heti rantaan saavuttuamme ja paikan äänimaailmaan kuului vahvana pikkutiirojen rähinä.
Munahiedalta poistuttuamme saimme tiedon, että Peltomäen Jari oli löytänyt Lumijoen Karista laulavan viitasirkkalinnun. Sumun takia alkuperäinen reittisuunnitelmamme alkoi huolestuttaa sen verran, että päätimme jatkaa Raahen suuntaan Lumijoen ja sisämaan kautta. Viitasirkkeli sirisikin iloisesti paikalle päästyämme (PPLY -pinna n:o 2), ja Lumijoen puolelta löytyi myös retkemme toinen turkinkyyhky. Liminganlahden ympäristössä sumu oli paljon vähäisempää kuin etelämpänä, mutta Raahea lähestyessämme sukelsimme jälleen sakeaan sumuverhoon.
