Sunnuntai alkoi mukavissa merkeissä Raahen Aittalahdella (tai oikeammin Paskalahdella, jona itse ainakin olen oppinut ko. lutakon tuntemaan). Kaulushaikara ja luhtahuitti huusivat, satakieli lauloi ja muuta lajistoa edustivat mm. pilkkasiipi, nokikana, mustapääkerttu ja tiltaltti (tosin osa näistä lajeista kirjattiin vasta toisella käynnillämme paikalla myöhemmin aamulla). Lapaluoto oli luottamuksen arvoinen, sillä hetkellisesti varsin sumuttomalla merellä uiskenteli pari kyhmyjoutsenta. Ristiretkemme Pyhäjoen suuntaan jäi sen sijaan sumun takia varsin vähälintuiseksi, ja oikeastaan ainoat aamuyön mainittavat havainnot olivat Heinikarin- ja Hietakarinlahdella huudelleet luhtahuitit.
Suunnittelemamme aamustaiji Pyhäjoen niemennokissa oli kelin takia pakko hylätä, ja vasta palattuamme Siikajoelle alkoi lajeja taas tippua – tosin edelleenkin valitettavan nihkeästi. Pojat kuulivat Kaasalla kaipaamamme käenpiian ja itse paikkasin vuodaritililleni Hietasaaressa nuijaamani pikkutikan. Merikylänlahdella, Varessäikässä ja Karinkannassa parhaat havainnot olivat taas tyyliä kyhmyjoutsen, ristisorsa, uuttukyyhky, suopöllö ja peltosirkku – joskin kottarainen sentään lisäsi taas lajilistaamme pykälällä. Savilahden pelloilla luuhasi 65 laulujoutsenta ja peltotiellä juoksenteli pari peltopyytä eikä Säärestäkään irronnut mitään uiveloa (ja merikihuja) kummempaa. Myös Varjakka petti pahoin ja vain varpushaukkaa rikkaampana aloimme valmistautua ralliajan loppumiseen. Viimeinen puristus tehtiin yllättäen jälleen Alhonmäellä, jossa yritimme staijata lajilistaltamme puuttuvia petolintuja - joskin laihoin tuloksin. Vain kangaskiurut piristivät aamupäivän staijituokiota ennen kuin aika loppui ja totesimme lajimäärämme jääneen 139 lajiin.
Rallin loputtua ajoimme Rikulle, josta nappasimme kamppeemme matkaan ja jatkoimme purkupaikkaan eli Vihiluotoon. Morjenstimme paikalle jo saapuneet ralliporukat, ja jätimme Harryn ja Antin edustamaan joukkuettamme Jannen lähtiessä ajelemaan koti Parikkalaa ja itse suuntasin auton keulan kohti Kemijärveä. Takaraivossa kun painoi se, että seuraavana päivänä oli annettava numerot 160 oppilaalle! Ihan heti en kuitenkaan Oulun seudulta poistunut, vaan kävin Teppolassa yrittämässä siellä laulanutta valkotäpläsinirintaa. Lintu löytyikin juuri siitä paikasta, josta yritimme sitä jo rallissa löytää, ja paitsi lauloi hienosti, myös näyttäytyi komeasti kruunaten hyvin sujuneen retken! Kotimatkalla kirjasin vielä palokärjen Simosta, sinisuohaukkakoiraan Tervolasta ja koppelon Kemijärven puolelta, ennen kuin pääsin kotosalle arvostelukirjan kimppuun. Jossakin vaiheessa kotimatkaa sain korviini rallin lopputuloksetkin. Joukkueemme ”Harry ja Antti Aaltojen armoilla” jäi kovatasoisessa kisassa harmittavalle seitsemännelle sijalle, mutta mitäpä tuosta – pääasia että oli mukavaa!
