3.6.2010

Alkuviikko meni taas pitkälti koulutyön merkeissä, mutta torstaina päätin viimein käydä pikaisesti retkellä ja suuntasin jätevesijärvelle. Vaikka keli oli sateinen, kuulin heti autosta noustessani tuttua ääntä; rantakurvin haikeaa soidinhuutoa, ja kohta löysinkin kurvin hiippailemasta järven turvelautoilla. Vesi oli edelleen korkealla ja linnut vähissä, ja ainoastaan ohi lentänyt sääksi tuli kirjattua kurvin kaveriksi. Kotiuduttuani puhelin soi, ja toisessa päässä oli hätääntyneen kuuloinen Hamarin Allan. Hän kertoi juuri löytäneensä jalohaikaran Sodankylän Siurunmaasta! Tilanne oli sen verran houkutteleva, että jo muutaman minuutin päästä olin itsekin matkalla kohti Sodankylää ja kauan kaipaamaani LLY -pinnaa. Hoidin hälytykset Lintutiedotukseen ja sodankyläläisille lintuharrastajille matkan aikana, ja ilokseni Allu lupasi jäädä paikalle tai ainakin odottaa että joku tulisi paikalle, jotta lintu olisi hallinnassa mahdollisimman pitkään. Menomatkalla näin vain pari lehtokurppaa, ja saapuessani paikalle samaan aikaan Salmen Markuksen kanssa oli Allu siellä edelleen! Lintu tosin oli tilapäisesti kateissa, mutta sen sijainti oli aika tarkkaan tiedossa. Ja juuri kun lähdimme kävelemään pellon reunaa hakeaksemme paremman havainnointipaikan, jalohaikara nosti ensin pitkän kaulansa esiin jokivarresta ja kohta se käveli esiin rantapajujen takaa. Paikalle alkoi pikkuhiljaa kerääntyä väkeä (Paarmanin Pekka, Niemisen Erkki ja Inkeri ja koko joukko kyläläisiä), joiden kanssa ihailimme lintua tovin, ja jatkoin sitten Allun kanssa Sodankylään pinnakahveille. Kotimatkalla pysähdyimme Sokanaavan reunalla, jossa ei kuitenkaan näkynyt mitään kuikkaparia ja uiveloita kummempaa.