Sunnuntaiaamuna herätys oli (puolille öin kestäneen jalkapallo-ottelun takia) vasta puoli neljältä. Ajelimme ensin Iso-Syötteen suunnalle, mutta tuolla puolella rinnemetsät eivät vaikuttaneet kovinkaan lupaavilta, joten muutimme retkisuunnitelmiamme ja päätimme kiertää uudestaan Vattukurun luontopolun. Aamuinen kierros tuotti yllätykseksemme kuitenkin vain kaksi idänuunilintua ja peukaloisen – vaikkakin polulla oli muuten mukavaa. Yllättäen alkoi taas sataa vettä ja Syötteiden laet peittyivät pilviverhoon. Päätimme mennä jatkamaan unia, mutta koska sade kuitenkin hetkeksi taukosi, käännyimme kuitenkin taas Kurutielle ja kävimme nopeasti tutkailemassa Aurinkokallion rinteitä. Noustuamme autolta jonkin matkaa rinnettä ylös kuulimme kolme idänuunilintua, mutta mitään muuta mainittavaa ei paikalta löytynyt, joten puoli seitsemän maissa olimme taas mökillä nukkumassa.
Mökin luovutus oli klo 12, jonka jälkeen vietimme jonkun tunnin Rikun mökillä ja lähdimme sitten ajelemaan kukin omalle tahollemme. Meidän pesue lähti ajamaan Simojärven kautta Kemijärvelle, joskin reitin varteen osuneella Pudasjärven Ihmelammen lintutornilla piti toki piipahtaa. Tornin edustalta löytyi pesivä joutsenpari, kurkipari, kaksi kalatiiraa, kymmenkunta tukkasotkaa ja kuovi sekä mielenkiintoisimpina haviksina silkkiuikku ja härkälintu. Simojärvellä pysähdyimme anoppilassa mm. katsomassa Saksa – Englanti -jalkapallo-ottelun, jonka jälkeen jatkoimme Kemijärvelle. Loppumatkan ainoa mainittava havainto oli jälleen joutsenpoikue – nyt Itärannantien altailla. Kotipihalle päästyämme kuului taivaalta pikkukuovin pylinää, ja yksinäinen pikkukuovi painalsi talomme yli kohti etelää viestittäen siitä, että oikeastaan kesä olikin jo aika pitkällä.
