Maanantain ensimmäinen pysähdys tehtiin keväisellä lapinpöllöpaikalla Pelkosenniemen Aapajärvellä, josta saimme lajilistallemme lehtokertun ja keltasirkun. Kairalassa taas jahtasimme tovin outoa laulajaa, joka todennäköisimmin oli kuitenkin vain sinirinta – vaikka jäikin vähän harmittamaan. Piipahdus Sokanaavan tornilla tuotti puolestaan nukkuvan harmaasiepon ja teerten pulinaa. Siirryttyämme Kemijoen itäpuolelle istuskeli tien varressa kohta koppelo, ja Lintuniemessä näimme retkemme ensimmäiset töyhtöhyypät ja lehtokurpan.
Päästyämme Kemijärven puolelle saimme ensimmäiseksi uudeksi lajiksi Oinaalla laulaneen sinitiaisen. Ensimmäinen varsinainen kohteemme oli entisen sellutehtaan alue ja rantakurvi. Koskapa tehdasalue on virallisesti kulkukiellossa, emme voineet sinne rallissa mennä, joten kävelimme Kallaanvaaraan verkkoaidan taakse kuuntelemaan, jos kurvi sattuisi soimaan. Jätevesijärvellä oli hiljaista, mutta metsätaival toi listoillemme parven pikkukäpylintuja ja pyyn, joten tämäkin siirto kannatti tehdä.
Seuraavat hoidot Kemijärvellä olivatkin pitkälti edellisviikonloppuisella pyöräretkellä saatuja pohjustuksia. Ensin haimme Kallaanvaaran venesatamasta härkälinnun ja sitten Jousilammelta kalatiiran. Seuraavaksi ajoimme Imposenniemeen etsimään kottaraisia, ja löysimmekin paitsi langalla istuvan kottaraisen, myös samaan putkenkuvaan änkeytyneen yllätyslajin – vanhan mustavariksen! Ja ennen poistumistamme Imposenniemestä kuulimme jo muutamia kiurujakin. Pieni kiertely keskustassa ei kuitenkaan antanut meille toivomiamme puluja, ja myös pihamme puna- ja vihervarpuset ja sairaalan naakat olivat kateissa, joten päätimme jatkaa matkaa ja hoitaa nuo lajit jostain muualta. Yksi rasti saatiin listaan täältäkin, sillä pihassamme laulanut peippo oli meille retkipinna.
Luusuaan päästyämme alkoikin punavarpusia löytyä, ja muutaman seuraavan tunnin aikana kuulimme ainakin puolenkymmentä punavarpusta. Lisäksi Itärannantien altailla uiskenteli lapasorsapariskunta. Ensimmäiset vihervarpuset löytyivät puolestaan Juujärveltä, jossa näimme myös suopöllön ja kuulimme suureksi yllätykseksemme useaan kertaan fasaanikoiraan ääntä!
Siirtymätaipaleella Juujärveltä Vanttaukselle näimme vain pikkulokin, mutta kohta alkoi pinnoja taas irrota, kun kävimme kuuntelemassa Allun Vanttauskosken Puurosenrannantien varteen pohjustamat sirittäjän ja tiltaltin – ja vasta nyt saimme metsäkirvisenkin listoillemme. Vanttauskoskella näkyi lisää pikkulokkeja ja iloksemme myös sääksi, joka ansiosta päätimme jättää Simojärven kiepauksen kokonaan väliin (sääksihän olisi ollut varma lajin Allun pihasta). Ranuan puolelta yritimme vielä selkälokkia Piittisjärveltä, ja lähdimme sitten kohti viimeistä kohdettamme Rovaniemeä.
Ralliajan huvetessa uhkaavaa vauhtia löysimme itsemme ensin Kivitaipaleen Kivijärveltä, josta lajilistallemme saatiin (vasta nyt) räystäspääsky sekä (jo nyt) silkkiuikku. Salmijärveltä etsiskelimme siellä vastikään nähtyä nokikanaa, mutta uudeksi lajina kuittasimme vain ruokokerttusen. Keskustan läpiajo tuotti kaipaamamme pulun, mutta Harjulammella oleillut pikkulepinkäinen ei sen sijaan löytynyt, eikä paikalla hautova silkkiuikkukaan ollut enää pinnan arvoinen. Nyt meillä alkoi olla jo tosi kiire, ja hyviä kohteita olisi varmasti ollut vielä useita. Täsmäisku Etelärantaan kuitenkin kannatti – pikkuvarpuset löytyivät samasta pihasta jossa näin niitä Allun kanssa lokakuussakin. Kuolajokisuun ja Niskanperän ajoimme läpi vain pikaisesti pysähdellen, ja noin varttia ennen ralliajan loppua saavuimme Allun suunnittelemaan lopetuspaikkaan Tuomilammelle. Allulla oli täältä tuore havainto punasotkasta, mutta – kuten vähän pelkäsimmekin – lintu ei ollut enää paikalla. Jonkinlaisena lohtuna löysin lammikolta mustakurkku-uikun, joka ei enää lajimääräämme lisännyt, mutta oli ihan hyvä havainto kuitenkin. Ja sitten ralliaika (klo 8:30) loppui.
Väsyneinä mutta varsin tyytyväisinä painelimme lähimmälle huoltoasemalle aamiaiselle, ja laskin samalla havaitsemamme lajit, joita kertyi mukavat 114. Eli hyvinhän meillä oli mennyt, sillä jäimme vain lajin päähän Aves Lapponian ennätyksestä. Aamiaisen jälkeen Allu ja Topi heittivät minut vielä Kemijärvelle, mutta osaltani päivän retket eivät kuitenkaan vielä loppuneet…
Iltasella sain Rytilahdesta puhelun, että mandariinisorsat olivat taas löytyneet. Veikka lähti retkikaveriksi kun starttasin saman tien liikkeelle. Ajoimme nuottien mukaiseen pihaan, jossa muutama kyläläinen meitä jo odottikin. Kävelimme miesten johdolla pihasta rantaan, ja sielläpä nuo koreat sorsakoiraat könysivätkin – ensin rannassa, josta ne tepsuttelivat kohta lähipeltoon ruokailemaan. Linnut olivat varsin kesyjä eivätkä paljoa piitanneet vaikka Veikka juoksi kohta niiden ohi rantaan heittelemään kiviä ja piti muutenkin melkoista meteliä. Itse hain kameran autosta ja kuvasin lintuja lähietäisyydeltä jonkin aikaa. Valitettavasti ilta oli jo sen verran pitkällä, että valo alkoi vähetä, ja kuvat eivät tulleet ihan skarpeiksi. Kaivattu LLY -pinna kuitenkin hoitui komeasti, joten lintumielessä kesäloman alku (hyvä ralli + onnistunut bongaus) oli ollut lähes paras mahdollinen!
