29.8.2010

Kävin taas aamulla muutaman tunnin retkellä - nyt pitkästä aikaan Juujärven ja Luusuan maisemissa. Jo ennen Luusuaa oli tien varressa komea metsopoikue, eli 2 poikametsoa ja 4 koppeloneitiä. Seitakorvassa näkyi ensin vain muutama thaipoimija, mutta Juujärven pohjoispäästä löytyi kalamiesten apajilta jo kolme selkälokkiakin. Noustuani takaisin padolle löysin Kemijoen puolelta merimetson ja neljä kuikkaa. Päätietä kohti ajellessani pölähti tien päälle iso pikkulintuparvi perässään varpushaukka. Pomppasin tien sivuun ottaakseni pikkulinnuista selvää, jolloin parvi paljastui noin 200 vihervarpusen muodostamaksi. Etanalahden kohdalla lensi tienvarsipellolla sinisuohaukkanaaras, joka löytyi muutaman minuutin päästä istuskelemasta kylän pelloilta seuranaan mm. kurkiperhe. Piipahdus kylän rannassa tuotti vielä kuikan, uivelon ja naurulokin.

Juujärveltä ajoin Luusuaan, jossa ensimmäiseksi havainnoiksi löytyi Luusuansaaresta 11 sepelkyyhkyä ja joutsenperhe. Tuulanniemen edustalla kellui keskellä järveä omituisen näköinen viiden jouhisorsan ja neljän kalalokin kerääntymä. Itärannantien metsästykseltä rauhoitetuilla pikkulammilla näkyi monipuolisesti vesilintuja. Lajeista paikalla olivat haapana, tavi, sinisorsa, tukkasotka, telkkä ja uivelo, mutta lukumäärät olivat pieniä (1-3 yksilöä per laji). Lisäksi paikalla uiskenteli joutsenpari neljän nuorukaisen kanssa.

Aamun viimeinen etappini oli Kulmunginniemeen noussut lintutorni, josta ei nyt juurikaan lintuja näkynyt, mutta paikka vaikuttaa kyllä mielenkiintoiselta. Retken viimeiseksi havainnoksi kirjasin Lautasalmella uineen kaakkurin. Seuraavat tunnit menivät pitkälti pihatöissä, ja havaitsin siinä sivussa taas jonkun sinirinnan ja tsik -sirkun.

28.8.2010

Perjantai-iltana kävimme Isokylällä bongaamassa siilejä, joita näkyikin arviolta puolenkymmentä eri yksilöä. Ainoa lintuhavainto oli järvellä piipittänyt rantasipi. Lauantaiaamuna olin jälleen Isokylällä. Aamun ensimmäiseksi havainnoksi kirjasin kolme tienvarsipellolla patsastellutta kurkea, ja Kalkonniemeen päästyäni näkyi järven yllä pari kisailevaa nuolihaukkaa ja heti perään sääksi. Palaillessani kohti kaupunkia näkyi Jousilammen kohdalla varisten jahtaama hiirihaukka ja Karsimustien varrella pyrähteli noin 300 järripeipon ja 50 peipon sekaparvi.

Isokylältä jatkoin jätevesijärvelle, jonka pienellä kahlaajalietteellä piipersi nyt kolme tylliä, kolme suosirriä ja kolme pikkusirriä sekä mukavana lisänä kaksi nuorta kuovisirriä. Jätevesijärvellä ei ollut edelleenkään juuri lainkaan vesilintuja, ja varsin hiljaista oli myös Alakallaanvaaran edustalla, josta kirjasin ainoaksi havainnoksi ohi lentäneen varpushaukan. Pitkänsillan entisen pumppaamon rannasta lähti lentoon suokukko ja paikalle näkyi härkälintuemo kolmen nuorukaisen kanssa. Sillan eteläpuolella näkyi puolestaan kolme härkälintua; yksinäinen vanha lintu sekä vanha lintu, joka vei kalaa nuorelle.

Sillan ympäristön vesialueet tarkistettuani ajoin Riekonniemeen katsomaan olisiko sielläkin vielä härkälintuja. Heti paikalle päästyäni lensi ohitseni pähkinähakki, ja kohta niemen edustalta löytyi kaksi vanhaa härkälintua. Rannan lietteillä hiippaili puolestaan viisi tylliä. Aamun viimeiseen retkikohteeseen eli Pöyliöjärven rantaan ajaessani näin taas hakin, ja Pöyliöjärvellä lenteli mm. yksinäinen naurulokki, järvellä kellui kaakkuri ja lokkikivillä seisoskeli paitsi lokkeja, myös merimetso. Rantaan kuului sinirinnan maiskutusta, ja useaan kertaan aamun aikana kuulin myös (pohjan)sirkun tiksutusta. Kotiin aamukahveille ajellessani pysähdyin vielä hetkeksi Latokummuntien varteen laskemaan lähinurmikolla pomppineet 80 räkätti- ja 20 punakylkirastasta. Loppupäivä menikin sitten pitkälti pihatöissä, jonka yhteydessä myös kotipihassa näkyi pari sinirintaa.

23.8.2010

Sunnuntaina kävin jälleen Rovaniemellä, nyt yli nelituntiseksi venyneessä Lapin luonnonsuojelupiirin hallituksen kokouksessa. Paluumatkalla vähän ennen Olkkajärveä lensi tien päällä nuolihaukka. Maanantaina kävin taas jätevesijärvellä, jossa kahlaajapuolta edustivat suosirri, kaksi tylliä ja töyhtöhyyppä. Lisäksi paikalla näkyi ja kuului isolepinkäinen. Pitkänsillan pohjoispuolella näkyi kolme ja eteläpuolella kaksi härkälintua. Entisen pumppaamon paikalle näkyi myös joutsenpoikue (emo ja neljä nuorta lintua).

20.8.2010

Tiistaina oli LLY:n hallituksen kokous Rovaniemellä, jonka yhteydessä pyörähdin mutkan Harjulammen lintutornilla, mutta mitään mainittavaa en paikalta löytänyt. Torstaina hain kouluun mennessäni Puuttoniemestä vähän havuja oppituntia varten, ja siinä sivussa näin pari pohjansirkkua ja Pöyliöjärvellä uiskenteli neljä kaakkuria. Perjantaina piipahdin jätevesijärvellä, jossa oli varsin hiljaista. Ainoat kahlaajat olivat ohitseni lentäneet kolme suo- ja kaksi lapinsirriä. Lisäksi rantapusikossa viuhahti sinirinta.

15.8.2010

Tiistaina alkanut lukuvuosi aiheutti sen, että retket jäivät vähäksi aikaan kokonaan väliin. Lauantaina kollegani Silvastin Pirkko soitti, ja kertoi törmänneensä juuri marjareissullaan pöllöpoikueeseen. Hän lupasi jäädä paikoilleen vahtimaan lintuja, ja niinpä huristelin saman tien Halosenrantaan. Pike löytyikin kohta heiluttelemasta poimuriaan ison hakkuuaukean keskeltä, ja biotoopin perusteella aloin heti epäillä, että kyseessä täytyi olla suopöllön. Piken jaloista oli lähtenyt neljä lintua, ja päätimme lähteä kävelemään kohti paikkaa, jonne hän epäili kahden niistä laskeutuneen. Ehdimme kuitenkin ottaa vain pari askelta kun aivan edestämme lehahti siivilleen suopöllö - eli lintuja olikin ainakin viisi. Emme lähteneet enää lintujen perään, etteivät ne suotta häiriinny, vaan poistuimme paikalta. Samalla hakkuulla näkyi myös tuulihaukka ja pari nuorta kivitaskua.

Sunnuntaina lähdin heti aamusta Myllykummun lintutornille tarkistamaan olisiko paikalla vesilintuja. Ajoin kuitenkin ensin venesatamaan, jossa hanhinelikko (eli kaksi tiibetinhanhea ja kaksi risteymähanhea) oli yllätyksekseni edelleen paikalla. Myllykummussa oli tosi hiljaista - tervapääsky sentään lenteli tornin edustalla ja jossakin horisontissa istuskeli tuulihaukka kelossa. Ainoana vesilintuna paikalla uiskenteli yksinäinen sinisorsanaaras. Varrion ja Kummunkylän lenkki tuotti vain navakassa pohjoistuulessa leijailleita korppeja ja variksia, sekä muutaman atlaksen varalta kirjaamani sepelkyyhkyn ja pensastaskun, ja pyörähdys Jätevesijärvellä tuotti kolme tylliä, kolme lapinsirriä, kaksi rantasipiä sekä syksyn ensimmäisen nuoren pikkusirrin. Ajoin retken päätteeksi vielä mutkan Isokylällä, mutta sen enempää kirjattavaa ei enää löytynyt. Iltasella pyöräilin koululle (valmistelemaan seuraavan päivän tunteja) Kuumalammen kautta, jossa näytti olevan ihan mukavasti vesilintuja, kuten mm. haapana- ja tukkasotkapoikueet. (216)

8.8.2010

Iltapäivällä käväisimme kauppareissun yhteydessä vilkaisemassa ovatko tiibetinhanhet ja risteymälinnut edelleen venesataman nurmikolla, ja siellähän ne olivat. Illalla pistäydyin ukkosmyräkän jälkeen jätevesijärvellä laskemassa kahlaajat, joita oli nyt todella vähän, eli vain neljä tylliä, kolme rantasipiä, suosirri ja liro. Koska keli oli miellyttävän tyyni, päätin käydä samalla läpi kaupungin edustan parhaat vesilintupaikat. Alakallaanvaarassa oli lähes tyhjää, mutta Pitkänsillan entisen pumppuaseman paikalle näkyi 9 kuikkaa, isokoskelopoikue ja ilokseni myös härkälintupoikue, eli kaksi emoa ja kolme pientä, vastakuoriutuneen oloista poikasta. Seuraavalta etapiltani eli Varastotien varresta löysin lukumääräisesti samankokoisen härkälintupoikueen, mutta nämä poikaset olivat jo varsin isoja. Toinen Varastotieltä kirjaamani havainto olivat Särkikankaan ylittäneet kaksi kaakattavaa kaakkuria. Pöyliöjärveltä merkitsin ylös vain neljä keskellä järveä olevilla kivillä juoksennellutta rantasipiä, mutta illan viimeisen retkikohteeni eli keskustan venesataman edustalta löysin jo retken yhdennentoista härkälinnun, sillä järvellä näkyi sukeltelemassa yksinäinen vanha lintu. Hanhiparvea ei enää näkynyt.

7.8.2010

Perjantaina meillä oli ohjelmassa shoppailureissu Lapin pääkaupunkiin Rovaniemelle. Jo Kemijärven keskustassa ylitsemme lensi kalaa nokassaan kantava kaakkuri. Vähän ennen Ketolaa näkyi tien päällä pari petoa, ja tarkempi kiikarointi taivaalle osoitti, että samassa ilmavirtauksessa rundaili kaksi mehiläis- ja kaksi tuulihaukkaa, joista ensin mainittu oli minulle jopa kuntapinna. Ajoimme vaihtelun vuoksi Sarriojärven kautta, ja sieltä havikseen (ja atlakseen) kertyi vielä tukkasotkapoikue.

Lauantaina tein sitten koko aamupäivän kestäneen atlasretken Kemijärven länsiosien harmaisiin ruutuihin, eli Reinikanperän, Raajärven ja Päiväjoen maisemiin. Reinikanperässä oli aamusella mukavasti lintuja liikkeellä. Mainittavia heti alkuun olivat mm. kuikkapari, pari nuorta punatulkkua ja pieni törmäpääsky-yhdyskunta. Vähäjärvellä näkyi yksisilmäinen rupikonna ja kuului kaakkuri, ja Kotavaaran maisemista löytyi lapintiaispoikue. Siirtymätaipaleella seuraavaan ruutuun löytyi Päiväjoen ruudun puolelta jo pohjansirkkupoikue.

Raajärven alue vaikutti alkuun varsin tylsältä lintukohteelta. Ajon ensin mutkan Matkajärven soidensuojelualueen rajamailla, josta löytyi taas kuikkapari ja lapintiaispoikue. Palatessani Raajärven kylälle lähdin ajelemaan alueen pikkuteitä, ja löysin ensin pienen kortteisen lammikon, jossa uiskenteli kolme uiveloa. Seuraava lammikko sen sijaan yllätti, sillä 9 tukkasotkan, 3 telkän, 2 uivelon ja 2 tavin keskellä kelluskeli vanha vaihtopukuinen mustakurkku-uikku; Lapissa kun ei juurikaan elokuisia mukuruita tavata. Viimeiseksi havainnokseni Raajärveltä kirjasin eksoottisen näköisen kaivosjärven rantajyrkänteessä pesivät törmäpääskyt.

Päiväjoen läpiajo ei tuottanut enää kummoisia lintuhavaintoja. Paluumatkalla kohti pohjoista löytyi Hoppulan lammelta uivelo ja Luusuan lammikoilta tukkasotkapoikue. Retken lopuksi päädyin vielä Luusuan Kulmunginniemeen ihastelemaan sinne rakenteilla olevaa lintutornia. Tornin vierustalla lenteli tuulihaukka ja järveltä laskin vielä 60 nauru-, 50 kala- ja 3 pikkulokkia, pari kalatiiraa, 6 kuikkaa ja kaakkurin.

Kotona huomasin Tiirasta Ollilan Markon nähneen jätevesijärven hanhiparven keskustan venesatamassa. Piipahdin Veikan kanssa paikalla, ja siellähän linnut taas olivat - kuten edellisinä syksyinäkin ennen syysmuutolle lähtöään.

5.8.2010

Aamulla heräsin jo kuudelta mennäkseni rantaan staijaamaan, mutta sade ja tuuli saivat minut luopumaan nopeasti moisista haaveista, ja niinpä nukuin univelkoja pois lähemmäksi puoltapäivää. Tuhnukelistä huolimatta tein kuitenkin iltapäivällä pikkuretken Simojärven länsipuolella sijaitsevalle Patolammelle lähinnä atlashavaintojen toivossa. Lammella näkyi jokunen tavi, haapana, jouhisorsa, sinisorsa ja telkkä, mutta kaiken kaikkiaan paikka näytti varsin lupaavalta lintukohteelta, jonne pitää muistaa suunnistaa jatkossakin. Läheiseltä Pesäsuolta nousi siivilleen kuusi kurkea.

Illaksi ajelimme takaisin Kemijärvelle, ja koskapa jo pari päivää oli vallinnut ns. pudotuskeli, jatkoin saman tien jätevesijärvelle katsomaan olisiko sen rantalietteille tipahtanut taivaalta lisää kahlaajia. Mitään kovin mullistavaa ei matalapaine ollut alueen lajistossa ja lintumäärissä aiheuttanut, mutta joitakin muutoksia oli sentään havaittavissa. Nyt lietteillä piipersi 12 tylliä, 8 suokukkoa, 5 lapinsirriä, 5 rantasipiä, 5 liroa sekä yksinäinen mustavatsainen suosirri. Hanhet olivat samoissa asemissa kuin edelliskerrallakin, ja muita vesilintuja laskin 40 tavia, 8 haapanaa, 3 tukkasotkaa ja yhden sinisorsan.

4.8.2010

Heräsin reippaana aamuviideltä ja pikaisen aamupalan (yhden ruisleivän ja muutaman kulahtaneen banaanin) jälkeen marssin Simojärven rantaan tutkailemaan menisikö siellä muuttoa. Järvi oli kuitenkin hiljainen, joten jatkoin kohta sen itäpuolelle Roosinginjärven ja Penämönjärven atlasruutuun. Muut Simojärven ruudut kun oli jo inventoitu vähintäänkin tyydyttävästi, mutta tuo ruutu oli vielä harmaa eli vain välttävästi selvitetty. Lintupoikueita oli heti mukavasti liikkeellä, joten puuttuvat atlaspisteet hoituivat varsin helposti. Ensimmäinen piristävä havainto oli Simojärven puolella Joonanlahdella kellunut kuikkapoikue. Mukavissa merkeissä retki myös jatkui, sillä Roosinginjärvi yllätti jälleen linturunsaudellaan. Rantaan päästyäni oli edessäni heti kaksi nuorta härkälintua, ja kohta laskin järveltä kolme härkälintuparia, joista yhdelle nuo poikaset siis kuuluivat. Tukkasotkia oli paikalla peräti puolensataa, ja myös pesintä varmistui, kun järvellä ui naaras yhden poikasensa kanssa. Lisäksi paikalla näkyi viisi nuorta (ja kahdeksan vanhaa) telkkää, tavinaaras yhden poikasensa kanssa ja joutsenpari jolla oli viisi poikasta. Ja olihan paikalla myös 12 muuta tavia, 5 kuikkaa ja yksinäinen sinisorsakin. Aamuretken lopuksi kävin Penämönjärvellä (jossa näkyi kuikkapari) ennen kuin palasin Aittoniemeen. Kaunis kesäaamu oli kohta ohi, mutta aamuyhdeksältä saapuneen saderintaman ensi pisaroiden ropistessa Simojärveen laskin Aittoniemen edustalta yhteensä 22 kuikkaa (eli 19 linnun parven sekä muutaman yksittäisen linnun).

Sadetta ja välillä ukkostakin riittikin sitten yöhön saakka lukuun ottamatta muutaman tunnin taukoa iltapäivällä, jonka senkin käytin retkeilyyn. Ajoin heti sateen tauottua Simojärven hautausmaan rantaan ja kalasatamaan toiveenani nähdä esim. jotain saderintaman tipauttamia kahlaajia, mutta paria tienvarressa juossutta kuovia kummempaa ei siltä saralta löytynyt. Noista molemmista paikoista näkyi kuitenkin kaksi kuikkaparia, ja kalasataman edustalla oli myös iso- ja tukkakoskelopoikueet. Koska sää oli tilapäisesti ihan kohtuullinen, kipaisin mutkan myös Hanhilammilla, jossa aikaisemmin kesällä rengastamamme harmaalokit (ja toinen kalalokeista) näyttivät olevan edelleen paikalla. Lisäksi lammilta löytyi mm. 7 telkkää, 4 tavia, joutsen, tukkasotka ja uivelo, ja jostain kuului kapustarinnan vihellystä. Paluumatkalla löysin Olangonjärvestä vielä kuikkaemon ja -poikasen ja anoppilan edustalla uiskenteli kuikkapari sekä hupaisa tukkakoskelopoikue, jossa emoa seurasi peräti 20 pientä poikasta. Ilta menikin sitten taas sadetta ja ukkosta pidellessä, joskin iltahämärissä sateen taas hetkeksi tauottua lensi Aittoniemen yli nelisenkymmentä kalalokkia - ties minne.

3.8.2010

Kävin taas jätevesijärvellä, jossa kahlaajalajisto oli sitä samaa mitä edellisilläkin kerroilla. Tällä kertaa näkyi vain 5 liroa, 4 suokukkoa, 3 rantasipiä, 2 tylliä, 2 pikkutylliä ja 1 lapinsirri. Tiibetinhanhet olivat mukavasti kuvausetäisyydellä, joskin lennähtivät välillä osoittaen samalla sulkasadon olevan ohi.

Iltapäivällä lähdimme ajelemaan kohti Simojärveä. Autiosaaressa näkyi taas pikkukuovi ja Seitalammen kaakkuriperhekin oli yhä paikalla. Matkan kohokohta löytyi Ranuan puolelta Piittisjärveltä, jossa tien päällä kaarteli komea mehiläishaukka. Illalla Aittoniemen edustalla kellui seitsemän kuikkaa ja lähisaaren ympäristössä päivysti pari selkälokkia. Haarapääsky lenteli mökin ympärillä vielä vähän ennen puoltayötä.

2.8.2010

Kävin aamulla yhdistetyllä atlas- ja kuikkaretkellä Sallantien pohjoispuolen pikkujärvillä ja lammilla. Aloitin retken Pietarijärveltä, josta löytyi heti paikallinen sääksi, ja metsäautotien varressa vilisteli muiden lintupoikueiden seassa pohjansirkkupoikue. Ala- ja Yli-Mikonjärvi sekä Iso Kankaanlampi olivat hiljaisia, mutta Pieneltä Kankaanlammelta löytyi retken ainoa kuikkapari. Samassa paikassa oli myös lapintiainen. Kummunjärveltä ei löytynyt mitään mainittavaa, Vasajärvellä näkyi joutsen ja viimeiseltä lammelta eli Junnikantien varresta Saukkolammelta löytyi joutsenperhe ja kolme nuorta uiveloa. Lisäksi lammen yllä lenteli tervapääsky. Lajien puolesta aamu oli kuitenkin varsin yllätyksetön, mutta yksi atlasruutu muuttui sentään kartalla keltaiseksi retken myötä.

1.8.2010

Piipahdin jätevesijärvellä, jossa kahlaajia edustivat 16 liroa, 11 tylliä, 10 suokukkoa, 6 rantasipiä, 2 taivaanvuohta ja pikkutylli. Keli oli kuitenkin komea, joten oli ihan mukava vain kiikaroida lintujen touhuja ja nautiskella kesäsäästä - ja tietenkin toivoa, että kasvillisuuden seasta putkahtaisi esiin jokin parempikin kahlaajalaji...

31.7.2010

Aamun ensisijainen retkikohde oli vähän retkeilty Kuusivaaran ja Palojärven atlasruutu, jonka lisäksi atlastelin lyhyesti myös parilla muullakin harmaalla ruudulla. Maastossa oli jo melko hiljaista, mutta kahden ruudun status kuitenkin parani aamuretkeni ansiosta. Aamun parhaat havainnot tulivat Kuusivaaran pohjoispuolelta, sillä Ahvenlammen luona istui tienvarsimännyssä nuori nuolihaukka sen emon varoitellessa kiivaasti ympäristössä, ja Jokilammella uiskenteli uivelopoikue. Vuoden teemalajeja eli kuikkia löysin läheiseltä Särkijärveltä, Palojärveltä ja naapuriruudusta Alajärveltä. Kotimatkalla näkyi hiirihaukka Narkiperän risteyksessä.

29.7.2010

Keskiviikko meni pääosin kotioloissa - tosin kun olin pihaterassilla käymässä läpi parin viikon sanomalehtiä, havahduin tiiran varoitteluun. Vilkaisin äänen aiheuttajaa kohti ja huomasin taivaalla lentävän tiiran vieressä haukan. Muuttohaukkahan se siinä paineli juuri siihen suuntaan, missä tiesin lähimmän reviirin sijaitsevan. Iltapuolella patsasteli pihanurmikolla lehtokurppa.

Torstaiaamun teemana piti olla yhden muuttohaukkasuon tarkastaminen, mutta vesisade sai minut suuntaamaan ensin jätevesijärvelle tarkistamaan paikan kahlaajatilannetta. Tyllejä oli nyt 14, liroja 10, suokukkoja 5, rantasipejä 4, kuoveja 2 ja valkovikloja 1. Lisäksi altaalla lensi kuuden pikkukuovin parvi. Kävin välillä kotona tankkaamassa jo toiset aamukahvit, ja jatkoin sitten haukkasuolle. Vanhoilla pesimämättäillä oli hiljaista, mutta kolme surisevaa jänkäsirriäistä piristi kuitenkin tunnelmaa. Sitten alkoi kuulua haukkaemon varoittelua, ja samasta suunnasta josta näin emon lähestyvän minua, näin toisen haukan lentävän matalalla metsän sisälle. Kohta emolintu palasi samaan metsikköön puun latvaan istumaan ja huomasin äsken näkemäni nuoren linnun istuvan kannon nokassa emon istumapuun alla. Lähdin pikku hiljaa lähestymään nuorukaista, ja niinhän siinä sitten kävi, että pikainen spurtti linnun yrittäessä lentoon kannatti, ja sain kiinni tuon komean nuoren naaraan. Rengastettuani linnun kävin etsimässä suolta tämänvuotisen pesimäpaikan emon varoitellessa edelleen ympärilläni. Varoittelun syy selvisi kohta, sillä emon lennettyä seuraavaan metsänreunaan, istui siellä noin 10 metrin korkeudella männyssä toinen nuori haukka.

Haukkatilanteen selvitettyäni jatkoin vielä jonkin aikaa retkeilyä atlaksen merkeissä, ja mentyäni erään pikkulammen rantaan kiikaroimaan löytyisikö sieltä kuikkia, kuulin yhtäkkiä takaani sihinää. Ensimmäinen ajatus oli, että siellä on käärme (vaikka en muista olenko koskaan käärmeen sihinää edes kuullut) – ja näinhän se oli; takanani oli kyy! Singahdin saman tien autolle hakemaan kameraa, mutta vaikka en ollut poissa kuin parikymmentä sekuntia, ehti kärmes kadota. Etsiessäni sitä varvikosta, juolahti jossakin vaiheessa mieleeni, että pelkät sandaalit jalassa tämä ei ehkä olekaan mitään maailman fiksuinta hommaa… No, kärmes tosiaan katosi ja jäi kuvaamatta, mutta oli minulle ensimmäinen kyyhavainto Lapista! Retken lopuksi kolusin mm. Ketolassa olevaa sorakuoppaa, jossa oli ihan komea törmäpääsky-yhdyskunta. Eräällä lähilammella lenteli myös törmäpääskyjä, jotka hakivat vedestä jotain syötävää niin, että vesi oikein loiskui niiden käydessä pinnassa.

27.7.2010

Piipahdin pikaisesti jätevesijärvellä, jossa oli melkoisen hiljaista. Sulkasatoparven 2 tiibetinhanhea ja 2 risteymälintua olivat toki edelleen paikalla, mutta muita vesilintuja oli niukasti. Kahlaajia ynnäsin 12 tylliä, 10 liroa, 4 suokukkoa sekä yhden lapinsirrin ja rantasipin.

26.7.2010

Sunnuntaina jatkoimme Hirvensalmelta Ristiinaan mummini epävirallisille 90 -vuotispäiville. Lintuhavainnoilta ei vältytty täälläkään, sillä juhlapaikan ohitti illan mittaan 5 harmaahaikaraa, ja näkyipä sinnekin muutama kuikkakin. Iltakävely hotelli Heimarin lähistöllä ei tuottanut mitään kummempaa, mutta kun aamulla menin kaukoputkeni kanssa lähilaiturille, löysin läheisen Päähkeensaareen rantaruovikon edustalta rantakivellä patsastelevan kaulushaikaran! Rannassa vilisteli myös haapanapoikue ja järvellä uiskenteli 30 silkkiuikkua ja 12 kuikkaa.

Vaikka auton lämpömittari näytti ajoittain jopa 35 astetta lähdimme iltapäivällä ajelemaan pikkuhiljaa kohti pohjoista. Ristiinan ja Mikkelin maisemista tuli vielä jokunen perhoshavainto (mm. suruvaippa ja neitoperhonen), mutta ajomatkan ainoa mieleen jäänyt havainto oli Kuusamossa tien poskessa vasansa kanssa juossut hirviemo, jolla oli panta kaulassa – tosin pimeyden (ja säikähdyksen?) takia pannan numerot jäivät lukematta ja otuksen identiteetti varmistamatta.

24.7.2010

Perjantaina lähdimme puolilta päivin ajamaan yöpymispaikastamme Riihimäeltä kohti Hirvensalmea. Ajomatkan ainoaksi havaintomerkinnäksi tuli Kärkölässä lentänyt tuulihaukka. Hirvensalmen Tuukkalan edustalta jatkoimme enoni veneellä läheiseen Panninsaareen, jossa vietimme pari vuorokautta etupäässä sukulaisia tapailemalla. Jo ensimmäisenä iltana näkyi saaren edustalla härkälintu ja pari selkälokkia. Ilta oli tuulinen, ja kolea sää jatkui myös lauantaina (ollen lomareissumme ainoa viileä päivä, jolloin ei tarjennut pelkillä shortseilla ja t-paidalla!). Lauantaiaamuna heräsin kuitenkin aamuviideltä kokeilemaan menisikö järvellä muuttoa. Jo ennen rantaan pääsyäni kuulin taivaalta kuovin ääntä, mutta kun tuntiin ei sitten mitään muuta mennytkään painuin jo kuudelta jatkamaan unia. Lyhyen aamustaijin muita havaintoja olivat paikallinen mustalintukoiras, mantereen edustalla kalastellut sääksi, viisi tukkakoskeloa ja järveltä laskemani 65 kalatiiraa. Päivän mittaan näkyi mökkirantaan myös 12 kuikkaa ja mummoni entisen kotitalon taustalta löytyi varoitteleva peukaloinen.

22.7.2010

Viimeisinä päivinä, jotka Siuntion mökillä vietimme, en tehnyt varsinaisia linturetkiä, mutta joitakin havaintoja tuli kuitenkin muun liikkumisen ohessa. Tiistaina kävimme mm. Korkeasaaressa, jossa häkkilintujen ohella näkyi mm. 200 naakan parvi ja lukurengastettu selkälokki. Lisäksi siellä täällä vilisteli valkoposkihanhia, joista useilla olivat poikasetkin matkassa, ja noita hanhipoikueita pääsi parhaimmillaan katsomaan kosketusetäisyydeltä. Keskiviikkona kiertelimme Inkoossa, jonne mennessä näkyi jo mökkitiellä valkohäntäkauris. Mainittavia lintuhavaintoja ei hellesää tarjonnut, vaikka puitteet esim. Fagerviikin ruukilla olivat ihan lupaavat. Torstaina vaihdoimme sitten maisemaa, ja vietimme ison osan päivästä Janakkalassa Puuhamaassa. Autoa pakkaillessani olivat mökkipihan mustapääkerttu ja kuusitiainen jälleen äänessä, mutta yllättäen alkoi lähimetsästä kuulua outoa surinaa, joka kuulosti siltä kuin kehrääjä aloittelisi lauluaan. Kohta surina muuttui kuitenkin raakkumiseksi, ja singahdettuani metsään löysin sieltä sen mitä odotinkin, eli pähkinähakin. Siuntion Tupalan kohdalla jo aikaisemmin näkemällämme joutsenparilla osoittautuikin olevan kuusi poikasta. Puuhamaan ainoaksi mieleen jääneeksi lintuhavainnoksi jäi puolestaan poikasiaan ruokkinut pikkuvarpunen. (PS: tarkistuslaskennan jälkeen hakki osoittautui vuodariksi n:o 215)

19.7.2010

Aamulla herätyskello soi jo viideltä ja lähdin taas yhteen nostalgiseen retkikohteeseeni, eli Espoon Laajalahdelle (jonka rannalla on otettu jopa ensimmäiset minua esittävät valokuvat kesällä 1969 ;-). Tosin Laajuski ei ollut kouluaikoinanikaan 80-luvulla lähellekään niin hyvä kohde kuin millaiseksi se on nykyään kunnostettu. Maarin tornin edustalla olikin taas melkoinen kuhina, ja viihdyin paikalla kolmisen tuntia lintupaljoutta ihmetellen ja laskien. Ja laskettavaa tosiaan riitti. Tornin edustalle kerääntyi aamun aikana kahdeksan harmaahaikaraa ja rannassa laidunsi ja lepäili laskujeni mukaan 215 tavia ja 77 kanadanhanhea. Kauempaa lahdelta laskin puolestaan mm. 110 haapanaa, 20 nokikanaa ja 19 lapasorsaa. Lisäksi avovedessä näkyi poikasia ainakin kyhmyjoutsenilla, silkkiuikuilla ja tukkasotkilla.

Ranta-alueen seuratuimpia lintuja olivat kuitenkin kahlaajat, joita ynnäsin seuraavasti: töyhtöhyyppä 120, liro 50, suosirri 17, rantasipi 8, suokukko 7, pikkutylli 6, kuovisirri 6, mustaviklo 5, metsäviklo 3, valkoviklo 3, meriharakka 2, taivaanvuohi 2, punajalkaviklo 1 ja lapinsirri 1. Muita mainitsemisen arvoisia olivat rannassa lepäilleet kaksi räyskää ja jossakin vaiheessa lahdella kalastanut sääksi. Lisäksi tornin juurella näkyi rytikerttunen ja rannassa pyöri ainakin 12 kottaraista. Erikoisin näytelmä koettiin rannassa siinä vaiheessa kun kettu jolkutteli kaikessa rauhassa lintupaljouden sekaan, kellahti välillä kyljelleenkin, ja jatkoi tyytyväisen näköisenä kulkuaan saaden varsinkin kanadanhanhet ja monet muutkin siivekkäät seurailemaan tekemisiään valppaan näköisinä.

Laajalahdelta jatkoin taas Finnålle (eli siis Suomenojalle), joskin aamu oli jo muuttunut sen verran helteiseksi, että linnut olivat varsin passiivisia ja retkeily itsessäänkin alkoi taas olla varsin hikistä hommaa. Rastaskerttunen raksutti altaalla edelleen, ja Jannen antamien nuottien avulla osasin haeskella paikalta luhtakerttusta, joka intoutuikin lurauttamaan muutaman säkeen. Vanhoja harmaasorsia näkyi nyt enemmän kuin edellisellä käynnilläni, mutta poikueet olivat piilossa. Samoin liejukanoja oli nyt muutama enemmän näytillä ja äänessä. Lenkin lopuksi kuulin myös varoittelevan satakielen, joka jäikin retken viimeiseksi lintuhavainnoksi.

Siuntion puolella päivän havainnot jäivät oikeastaan vain aamulla näkemääni uuttukyyhkyyn ja niin ikään sähkölinjoilla istuskelleeseen puolensadan naakan parveen, mökin pihassa laulaneeseen kuusitiaiseen ja iltasella ikkunan takana jälleen lentäneeseen harmaahaikaraan. (212)

18.7.2010

Tämän päivän retkikohde oli toinen kouluaikojen suosikkipaikoistani, eli Kirkkonummen Porkkala. Automatkalla näkyi jo Lillkanskogin kohdalla hiirihaukka, ja Porkkalan kärjessä lajisto oli sitä mihin nykyään on totuttu, eli merimetsoja, valkoposkihanhia, kyhmyjoutsenia, haahkoja, meriharakoita jne. Tosin näistä kaksi ensinmainittua lajia eivät todellakaan olleet tavallisia 80 -luvun lopulla, jolloin kärki tuli minulle erityisen tutuksi. Välikärjen edustalla pyörähtänyt kuovi ja kärjestä näkynyt alli olivat itse asiassa ainoat havainnot, jotka vihkooni paikalta raapustin. Kummallisin havainto oli puolestaan kaksi valkohäntäkaurista, jota uivat merellä saaresta toiseen (eli Träskön edustan saaresta B ensin eräälle pienelle luodolle ja sieltä saareen C. Porkkalan staijarit tietävät kyllä mistä saarista on kyse...). Palatessamme Siuntioon kävimme ensin kaupoissa ja sitten Pikkalassa uimassa, jonka yhteydessä vilkaisin putkella Pikkalanlahdelle ja laskin sieltä 35 merihanhea. Siuntion tien varressa näkyneet kolme uuttukyyhkyä olivat retken viimeinen kirjattu lintuhavainto.

17.7.2010

Aamulla heräsin ennen kahdeksaa heittämään Hannaa juna-asemalle. (Janne oli puolestaan lähtenyt jo aamuneljän aikoihin kohti Hankoa ja siellä mahdollisesti edelleen pyöriviä riuttatiiroja). Siuntion asemalla lauloi pensaskerttu ja langalla istui pari pikkuvarpusta. Palatessani kohti mökkiämme pysähdyin Tjusträskin kohdalla tien varressa, johon näkyi pikkulepinkäispoikue ja kuului taas pensaskerttu. Piipahdin myös Tjusträskin lintutornilla, jonka juurelta ponnahti lentoon pari metsävikloa ja johon näin mm. kaksi ruskosuohaukkaa ja punavarpusen ja kuulin rytikerttusen raksutusta. Tornilta autolle kävellessäni kuulin taas pari pensaskerttua, joten nepä tuntuvat olevan edelleen hyvin äänessä.

Puoliltapäivin siirryimme Lohjan Vivamoon noutamaan osaa jälkikasvustamme leiriltä (matkan varrella näkyi tien varressa joutsenpoikue), ja uiskentelun lomassa laskeskelin Lohjajärvellä kelluvia silkkiuikkuja ja huomasin yksinäisen meriharakan patsastelevan järven selällä olevalla pienellä luodolla. Päivän viimeinen havaintomerkintä tuli sekin uimareissun yhteydessä (jatkuva helle kun suosii uimista), sillä mökkimme viereisessä jokivarressa pyörähti iltasella nokkavarpunen.

16.7.2010

Seuraavan päivän retkikohteeksi valikoitui Hanko, jossa yhdistimme jouhevasti rantalomailun ja bongauksen, eli ajoimme Neljän tuulen tuvan viereiselle hiekkarannalle uimaan ja staijailin samalla, jos vaikka muutamana lähipäivänä alueella havaitut riuttatiirat olisivat paikalla. Riuttiksia ei valitettavasti tälläkään kertaa löytynyt, mutta merialueen peruslajeja näkyi toki - ja laskin paikalta mm. 50 merimetsoa, 26 valkoposkihanhea, 7 kyhmyjoutsenta ja 2 merihanhea. Rannassa juoksenteli myös meriharakkapoikue ja rannan edustalla kanniskeli isokoskelonaaras poikasiaan, joita mahtui näköjään enimmillään neljä kerrallaan emonsa selkään.

Ruokailtuamme kaupungilla siirryimme keskustan erinomaiselle leikkikentälle, josta näki myös merelle. Täältäkin näkyi mm. valkoposkia, ja merellä lensi neljä todennäköistä suosirriä.
Pikapiipahdus Vedagrundetilla ei tuottanut mitään uutta, mutta viimeinen etappimme Högholmen osoittautui ihan mukavaksi kohteeksi. Vaikka oli aurinkoinen hellepäivä näkyi Svanvikin suunnalla rantalietteillä jonkin verran kahlaajia, eli 5 töyhtöhyyppää, 3 suosirriä, meriharakka, suokukko, punajalkaviklo, liro ja kuovisirri. Samassa paikassa kahlaajien kanssa istuskeli myös 3 räyskää ja tepasteli 25 kanadanhanhea. Kahlaajatarjontaa lisäsi myös ylitsemme lentänyt kuuden valkoviklon parvi.

Palatessamme Siuntioon olivat Janne ja Hanna saapuneet myös maisemiin, ja heidän oli tarkoitus yöpyä seuraava yö mökissämme. Janne mainitsi puhelimessa Siuntion tienhaarassa näkemästään pikkulepinkäisestä, jonka kohdalla toki hidastin - olihan kyseessä vuodenpinna - ja totesin paikalla olevan ainakin kolme lajin edustajaa. Iltasella istuskellessamme mökissämme näimme iltayhdentoista jälkeen harmaahaikaran lentävän muutamaan otteeseen jokivarressa yötaivasta vasten. Illan lopuksi käväisimme vielä kuuntelemassa tienhaarassa sirisevää pensassirkkalintua. (211)

15.7.2010

Torstaiaamuna löysimme itsemme kouluaikaiselta suosikkikohteeltani eli Espoon Suomenojalta. Linturetkikohteena Finnåviken on edelleen aivan omaa luokkaansa; lintuja on paljon - varsinkin näin poikasaikaan - ja ne ovat lähellä! Itälahden lintutornin edustalla uiskenteli mm. kaksi suurta harmaasorsapoikuetta, joista toisessa oli naaraan matkassa 17 ja toisessa jopa 24 pienokaista! Toista altaiden tunnuslajia eli liejukanaa havaitsimme keskipäivän helteessä yhden vanhan ja puolenkymmenen nuoren linnun verran. Mukavaa peruslajistoa edustivat myös mm. useat mustakurkku-uikut, punasotkat ja nokikanat. Altaan äänimaailmasta ilahduttavin korvaan tarttunut ääni oli rastaskerttusen raksutus. Monet alueella kasvavat ruderaattikasvit näyttivät suorastaan komeilta, esim. takiaiset olivat vaikuttavia, ja hyönteismaailmaa edustivat mm. sitruunaperhoset ja amiraali.

Tovin Espoon puolella shoppailtuamme haimme matkatavaramme vanhempieni asunnosta Kirkkonummelta ja siirryimme vuokraamaamme mökkiin Siuntion Purnukseen. Netin avulla löytynyt mökki vaikutti olevan varsin mukavalla paikalla, sillä illan mittaan kuulin mökin pihaan mm. mustarastaan, mustapääkertun, kuusitiaisen ja tiklin laulua. Puoliltaöin tein vielä nopean yölaulajaretken lähiympäristöön, ja löysin pensassirkkalinnun sirisemästä Siuntion kirkon lähistöltä. (208)

14.7.2010

Keskiviikkoaamuna jatkoimme Jyväskylästä Lohjan Vivamon kautta Kirkkonummelle, mutta ainoaksi mainitsemisen arvoiseksi havainnoksi jäi Kuhmoisten puolella lennellyt hiirihaukka. Illalla kävin sentään pienellä yölaulajaretkellä Saltfjärdenin ympäristössä. Hiljaista oli edelleen - vain Vårnäsin sillalla lentäneet kaksi lehtokurppaa ja ruovikossa laulanut rytikerttunen tuli merkittyä havikseen asti. (206)

13.7.2010

Tiistaiaamuna lähdimme lomareissulle kohti Etelä-Suomea. Ensimmäinen kahvitauko pidettiin kuitenkin jo anoppilassa Simojärvellä, jossa retkihavikseen kertyi pihassa tiksuttanut pohjansirkkupoikue. Ranuan puolella näkyi myös yksinäinen tuulihaukka. Päivä oli helteinen, joten pulahdimme uimaan Pyhäjärven Emolahdessa ja sieltä havikseen päätyi nuori pikkulokki. Saarijärvellä pysähdyimme vähän pidemmäksi aikaa kyläilemään ja uimaan, ja yöksi painelimme Jyväskylään, mutta sen kummempia lintuhavaintoja ei helteinen ajo tuottanut.

12.7.2010

Maanantaina päätin käydä tarkistamassa muutaman muuttohaukkareviirin. Aamuksi Kemijärvelle yltänyt saderintama kuitenkin muutti suunnitelmiani sen verran, että ajelin ensin reviirille, jonka lähelle (noin 400 metrin päähän perinteisestä pesäpaikasta) pääsi autolla. Päästyäni perille oli sade jo tauonnut, mutta paikalla oli valitettavan hiljaista, ja vain muutama kurki huusi suolla. Kolusin tovin suota ja tarkistin vanhat pesäkummut, mutta haukkoja ei näkynyt eikä kuulunut.

Iltapäivällä lähdin sitten kauemmalle - myös viime vuosina varsin hyvin asuttuna olleelle - reviirille, jonne oli autolta noin kolmen kilometrin kävely. Matkan varrelta löysin mm. metson lentopoikueen, tilhipoikueen ja pari lapintiaista, ja saavuttuani suon reunaan aloittivat haukkaemot lähes välittömästi aktiivisen varoittelun. Suureksi harmikseni linnut eivät kuitenkaan pesineet nyt viime eivätkä edes toissavuotisessa paikassa, vaan olivat vaihtaneet pesäpaikkansa keskelle aivan vihoviimeistä ruopparimmikkoa. Lähes pohjattomien suonsilmäkkeiden ylittäminen olisi vaatinut vähintään kumiveneen tai jonkin muun menopelin, joten vaikka sainkin pesinnän varmistettua, jäivät poikaset nyt ilman kauniinpunaisia vuosirenkaita. Etsiessäni mahdollista reittiä rimmikon keskelle löysin useita haukkojen syönnöspaikkoja, joiden mukaan poikaset olivat saaneet ravinnokseen ainakin variksia, naurulokin ja sepelkyyhkyn. Räpsin ympärilläni lennelleistä emolinnuista myös tukun kuvia, joista pystyi näkemään että molemmat olivat rengastettuja, mutta kummallakaan ei ollut vuosirengasta nilkassaan. Muuta lajistoa suolla edustivat mm. joutsen ja harmaalokki.

11.7.2010

Lauantaipäivä meni sukuloidessa eli ensin kävimme serkkuni tyttären rippijuhlissa Rovaniemellä ja iltapäivästä yöhön kului vaimon suvun (Sääskilahtien) serkkutapaamisessa Simojärvellä. Serkkutapaaminen jatkui Kaukomaassa vielä sunnuntaiaamunakin, mutta aamupalan jälkeen hyppäsin juhlapaikan laiturilta Allun veneeseen, ja lähdin Allun, Topin ja Alaluusuan Teijan kanssa tarkistamaan Pajuselän selkälokkitilannetta. Keli oli upea ja lokkisaarten ympärillä lenteli lupaavasti kymmenkunta vanhaa selkälokkia, mutta saarten komppaaminen tuotti tulokseksi vain yhden rengastuskypsän selkälokin poikasen. Sen sijaan harmaalokkeja saimme kolme renkaisiin. Saattoi olla juuri harmaalokkien vika, että selkälokkien pesimätulos oli nyt huomattavasti kahta aikaisempaa vuotta heikompi? Lokkireissun jälkeen rantauduimme erääseen saareen makkaranpaistoon ja nautimme Allun tarjoamista eväistä (harrivoileipiä, kakkua, keksejä, kahvia, väinönputkiteetä...) eli mukavaa kuitenkin oli, vaikka rengastussaalis jäikin odotettua laihemmaksi.

Iltapäivällä piipahdin pikaisesti Topin tornissa, josta näkyi nyt peräti 17 nuorta harmaalokkia, joista osa oli jo lentokykyisiä, eli olivat saattaneet saapua lammille jostakin kauempaakin? Kotimatkalla juoksin vielä Luusuan Autiosaaressa kiinni ja renkaisiin kaksi tienvarsipellolla tepastellutta pikkukuovinpoikasta.

9.7.2010

Olin suunnitellut päivän ainoaksi retkeksi piipahdusta Kalavaisen Topin Simojärven Hanhilammille rakentamassa lintutornissa. Tarkoitukseni oli tarkistaa löytyisikö suolammilta viime kesän tapaan rengastettavia harmaalokinpoikasia. Sovin Hamarin Allun kanssa treffit tornin lähistölle, ja kävimme vielä hakemassa lähitalossa asustelevan Topinkin mukaan reissuun. Allu ja Topi ovat kuitenkin sen verran toiminnan miehiä, että kävimme tornissa vain lyhyen mutkan ja kohta olimmekin jo Allun kanssa soutelemassa Topin veneellä ympäri lampia Topin tähystäessä tornista lokinpoikasten liikkeitä. Olimme torniin nähneet vain kolme lähes lentokykyistä lokinpoikasta, mutta soutelemalla - ja Topin poimiessa talteen muutaman suolle juosseen linnun - saimme lopulta rengastettua peräti kahdeksan harmaalokkia, jotka kaikki saivat teräsrenkaan lisäksi toiseen jalkaansa muovisen lukurenkaan. Positiivisia yllätyksiä olivat myös retken oheistuotteet; kaksi kalalokin ja neljä kalatiiran poikasta, jotka nekin toki saivat omat renkaansa. Soutamisen ja rengastamisen ohessa ehdimme välillä kahvitella tornin vieressä olevalla laavulla, mutta muu havainnointi jäi tuossa tohinassa varsin vähiin. Mutta ainakin lähisuolla varoitteleva kapustarinta ja lammella uineet tavit, telkät, laulujoutsen, uivelonaaras ja tukkasotkapoikue jäivät mieleen.

8.7.2010

Aamukuudelta olin taas liikenteessä, nyt ajelemassa Luusuan suuntaan, sillä tarkoitukseni oli omistaa aamu Lintuatlakselle ja muutamalle heikohkosti kartoitetuille Kemijärven eteläosan ruudulle. Aloitin atlasretken Luusuan ruudusta, josta alkoikin heti löytyä mukavasti pesimälintuja. Itärannantien alussa tepasteli pikkukuovin poikanen ja kohta löysin lähialueelta myös kuovi- ja pikkutyllipoikueet, siipirikkoa näyttelevän tylliemon ja varoittelevan rantasipin. Myös sekä kala- että lapintiiran poikasia näkyi - joten jossakin vaiheessa ehdin jo harmitella sitäkin, etten ollut hoksannut ottaa renkaita mukaan reissuun. Aloitusruudun mukavia havaintoja olivat myös mm. Kulmunginniemen tyvellä sumussa seisoskellut metsäkauris ja Itärannassa tiellä istuskellut lehtokurppa, jota pääsin tsiigailemaan autosta vain parin metrin päästä.

Luusuasta lähdin ajamaan Paikanselän ja Peräposiontien suuntaan käydäkseni muutamalla vielä vaaleanharmaaksi merkityllä atlasruudulla. Ensimmäinen 10 x 10 kilometrin ruutu vaikuttikin tosi tylsältä ja vähälintuiselta, tosin Ailanganjärvelle vievän tieuran päässä oli sentään kerralla vähän enemmän lintuja, ainakin leppälintupoikue, pari tilheä, pohjansirkku ja punatulkku, mutta suurin osa noin kilometrin välein tekemistäni pysähdyksistä oli hyvin hiljaisia. Päivän yllättävin havainto tuli kuitenkin jo hetkeä myöhemmin, sillä ajellessani takaisinpäin tuota pistotietä, kuului auton avoimesta ikkunasta tiaisten ääntä. Pysähdyin tarkistaakseni mistä lajista oli kyse, ja samalla hetkellä lähipuista kuuluikin jo töyhtötiaisen tuttua kutsuääntä. Lähipuuhun ilmestyi hetkeksi yksi tiainen, jota epäilin ulkonäön perusteella nuoreksi, mutta joka pian katosi lähimetsään. Nappasin kuitenkin autosta atrappivehkeet ja soitin hetken töyhtötiaisen ääntä, jolloin lähipuihin lensi kauempaa metsästä kaksi selvästi vanhaa lintua samalla kuin syvemmältä metsästä kuului edelleen ainakin yhden linnun ääntä. Siis lentopoikue - joka alueellisesti oli tosi mielenkiintoinen havainto, ja samalla itselleni kuntapinna ja ensimmäinen spondehavainto lajista Lapissa! Eli aikaisemmin olin havainnut töyhtötiaisia Lapissa vain Rovaniemen Ounasvaaran ruokinnalla, jossa lajia tavataan tunnetusti joka talvi.

Seuraava ruutu alkoi heti iloisissa merkeissä, sillä eräällä hakkuaukealla huusi kelopuun latvassa käenpiika, joka oli itselleni jopa vuodari! Päästyäni viimein Peräposiontien varteen kävin kiikaroimassa Ala-Askanjärvelle, jossa lenteli selkälokki. Tein Posion rajalta vielä piston Saunavaaran suuntaan, mutta sillä pätkällä havainnot jäivät jo hyvin vähiin. Ajellessani viimein kohti pohjoista löysin Petäjäselän kupeessa olevasta sorakuopasta pienen törmäpääsky-yhdyskunnan, joka jäikin reissun viimeiseksi "paremmaksi" atlashavainnoksi. Lehtolassa näkyi vielä kaakkuri ja Rytilahden kylällä kirjasin vielä atlasta varten mm. niinkin eksoottisen lajin, kuin harakan, mutta kaikenkaikkiaan aamun atlasretki onnistui erittäin hyvin.

Iltapuolella ajelimme Simojärvelle, joskin kävin matkan varrella kihlaamassa Luusuasta pikkutyllin. Illan hämärtyessä kierteli tyynellä järvellä komea selkälokki, järvellä huusi kuikka ja mökin ympärillä risteili muutamia haarapääskyjä verottamassa suhteellisen runsasta hyönteistarjontaa.

7.7.2010

Starttasin jo vähän aamuneljän jälkeen kesän viimeiselle kotkareissulle, koska aamuksi oli luvattu sadetta. Puomisotkujen takia jouduin kehittämään uuden, huomattavasti tavallista pidemmän reitin kotkareviirille, ja niinpä reippailin aamun lämmössä noin viiden kilometrin lenkuran ylös alas vaarojen rinteitä tuloksena vain sitä samaa mitä edellisilläkin pesillä - eli pesää oli koristeltu, mutta pesintä oli keskeytynyt. Muutenkin aamu oli ankea, koskapa ympärilläni pörräävää sääski- ja mäkäräpilvi esti melkoisen tehokkaasti laulavien lintujen kuuntelun, ja vaikka olin varustautunut jopa hyttyshatulla, onnistuivat höntiäiset pistelemään korvalehteni sellaiseen kuntoon, ettei kuumotus helpottanut vielä illallakaan. Tämä kotkanpesämetsä oli Kemijärven mittakaavassa harvinaisen hieno, mutta kuvienkin ottaminen tyssäsi siihen, että linssin edessä oli välittömästi - ei linssiluteita vaan - noita edellä mainittuja verenimijöitä. Aamun havaintosaldo oli maisemiin nähden aika vaatimaton. Kuukkeli sentään naukui jossakin ja tien varsilta löytyivät mm. tuulihaukka ja pohjansirkku. Atlashavaintoja kertyi jokunen, mutta jotenkin arvattavasti myös matkan varrella tarkistamani kolme kanahaukanpesää olivat tyhjiä. (Kanahaukoillakin kun on ollut pesinnän suhteen hyvin heikko vuosi isossa osassa Suomea). Kotimatkalla kävin kiikaroimassa Särkikankaan vesitorniin asettuneita tervapääskyjä, ja näinkin muutaman linnun kiertelevän tornin ympärillä.

Kotiin päästyäni alkoikin kohta sataa, ja päivä kului pitkälti atlashavaintoja koneelle naputellessa. Iltasella käväisin jätevesijärvellä, jossa hanhinelikko oli jo selvästi aloittanut sulkimisen. Vesilintumäärät olivat yllättäen vähentyneet, ja laskin vain 90 tavia ja neljä haapanaa sekä yhden jouhisorsan. Lisäksi paikalla uiskenteli yksi haapanapoikue. Suurin osa harmaalokeista näytti hautovan edelleen, joten niiden ensimmäinen pesintäyritys oli epäilemättä epäonnistunut. Kahlaajia edustivat nyt 12 liroa, 5 tylliä, 3 pikkutylliä, 2 töyhtöhyyppää, 2 rantasipiä, suokukko ja lapinsirri. Oikeastaan ainoat vähänkään yllättävät havainnot olivat jossakin näkymättömissä sirissyt tilhi ja pääskyihin kauhua kylvänyt varpushaukka.

5.7.2010

Aamusella oli tarkoitus tehdä kesän viimeinen kotkareissu, mutta koko homma kaatui siihen, että Javaruksen tiekunnan huoltokunta oli paria päivää aikaisemmin vaihtanut lukon metsäautotien alussa olevaan puomiin. Ketutti rankasti, sillä minulla olisi kyllä ollut avain vanhaan lukkoon, ja toisaalta - en ymmärrä yleensäkään millä oikeudella paikalliset "hoitokunnat" sulkevat kesäaikaan teitä, jotka vievät valtion maille!

Iltapäivä menikin sitten valtuuston merkeissä, kun valitsimme uutta kaupunginjohtajaa. Illalla kävin kuitenkin viemässä autolastillisen muksuja mummolaan Simojärvelle. Paluumatkalla yritin parhaani mukaan etsiä/kuunnella yölaulajia, mutta ainoita "yölaulajia" Simojärven ja Kemijärven välillä (n. klo 23-01:30) tuntuivat olevan punarinnat ja muita yölintuja lehtokurpat, joita näkyi Auttissa, Pikkukylällä ja Juujärvellä. Rieskaniemessä patsasteli tien pielessä ukkometso, Luusuan Itärannantien tienhaarassa varoitteli pikkukuovi ja Oilunganniemen edustalta löysin kalatiirayhdyskunnan, jossa näkyi kymmenkunta paria ja puolenkymmentä poikasta. Kävin myös Juottaan tekoaltaalla, jossa ei näkynyt mitään yksinäistä kuikkaa kummempaa. Luusuantien varressa Seitalammella oli kaakkuriparilla sen sijaan jo kaksi yllättävän kookasta poikasta. Hiljaista kuitenkin oli!

4.7.2010

Kotkanpesäreissu Sallan puolelle tuotti taas laihan tuloksen – koristeltu pesä ja yksi emolinnun rintahöyhen, mutta ei pesintää täälläkään! Sama tilanne kuuluu kyllä vallitsevan myös muualla, eli onnistuneita pesintöjä on havaittu erittäin vähän. Matkan varrelta löytyi sentään jotakin – esim. Mooseksenkurussa pysähdyin kiikaroimaan tien yli lentänyttä kuukkelia, ja löysin paikalta lapintiaispoikueen. Myös tilhipoikue oli ihan mukava atlashavainto. Kotimatkalla atlastelin jonkin aikaa Suomutunturin ympäristössä. Suomun hotellin edustalta löytyivät pesivinä tai ainakin pesivän oloisina kaikki kolme peruspääskyä, Räisälässä näkyi sinitiaispoikue ja Räisälän lossin luona oli lapintiirallakin jo poikanen. Soppelassa Kaisanlahdella lenteli kaksi kaakkuria ja Pitkänsillan edustalla uiskenteli 46 haapanaa.

3.7.2010

Kävin aamusella tarkistamassa kaksi kotkanpesää – toisen Kemijärven ja toisen Sallan puolella. Tyhjiä olivat valitettavasti molemmat, ja muutenkin havainnot lajista jäivät vain yhteen pesän alta löytyneeseen sulkaan. Ajomatkojen varreltakaan ei ihmeitä löytynyt – jokunen atlashavainto kuitenkin (mm. metso- ja pensastaskupoikueet).

1.7.2010

Aamusella kävin tarkistamassa kesän ensimmäisen kotkanpesän täällä Kemijärvellä. Pesä oli kyllä koristeltu, mutta asumaton, joten Piisilän Petrin edellispäivänä lainaamille kiipeilyvehkeille ei ainakaan vielä tullut käyttöä. Pesämetsässä lauloi kuitenkin hippiäinen ja kohta löysin sieltä myös ruokailevan taviokuurnaparin, joten jokunen mukava havainto sentään reissusta kertyi. Myös tilhiä tuli aamun aikana vastaan muutamassakin paikassa, ja käpylintujen kutsuääniä kuului tuon tuostakin.

Iltapäivällä ennen päivän ensimmäistä ukkosmyräkkää lensi pihamme yli puolenkymmentä tervapääskyä ja pikkukuovi. Kirjosiepon poikaset pitivät puolestaan meteliä pihapöntössämme. Iltasella lähdin tarkistamaan toista kotkanpesää, mutta hillitön ukkosrintama pakotti minut luovuttamaan, kun pesälle olisi ollut enää vajaa kilometri matkaa. Lohdutukseksi ajelin kiikaroimaan jätevesijärven lintuja. Tiibetinhanhet ja hanhiristeymät uiskentelivat nyt yhtenä parvena keskellä järveä. Punavarpunen lauloi reunametsässä, ja vesilinnuista laskin vähintään 150 tavia, 23 tukkasotkaa, 15 haapana, samat 6 lapasorsaa ja jouhisorsan kuin edellisellä kerrallakin sekä yhden telkän. Rantalietteillä lennähteli puolenkymmentä liroa ja kaksi suokukkoa, jotka mahtoivat olla jo muuttomatkallaan.

28.6.2010

Käväisin lähes viikon tauon jälkeen jätevesijärvellä tarkistamassa hanhitilanteen. Tiibetinhanhikaksikko oli edelleen paikalla, mutta mitään merkkiä lajin mahdollisesta pesimisestä en havainnut, vaikka yksi edellisviikolla Kallaanvaaran puolelta altaalle tähystellyt bongariporukka oli ollut sitä mieltä, että lintupari olisi ollut pesimätouhuissa. Toisaalta keli oli nyt hyvin kylmä ja tuulinen, joten kovin kauaa en tarjennut lintujen touhuja seurata. Myös tutut risteymälinnut olivat saapuneet taas altaalle – siis ne samat tiibetinhanhi x joku muu hanhi -risteymät, jotka on havaittu paikalla nyt jo kymmenenä kesänä! Ja Tiiran mukaan linnut havaittiin tänäkin vuonna ensin Utsjoella ennen kuin ne saapuivat tänne Kemijärvelle!

Myös muita vesilintuja oli edelleen paljon ja monipuolisesti. Altaalla uiskenteli peräti kuuden lapasorsakoiraan parvi ja laskin sieltä 68 haapanaa, joiden joukossa oli iloisena yllätyksenä myös harmaasorsanaaras, ja olipa paikalla yksi jouhisorsakoiraskin. Taveja en tällä kertaa laskenut, koska linnut olivat tuulen takia maastoutuneet rantakasvillisuuden suojiin, mutta paljon niitä näytti edelleen olevan. Eli vaikka jätevesijärvellä näyttäisi olevan tänä vuonna varsin vähän pesimälintuja, on se näköjään edelleen yksi koko Lapin parhaita vesilintujen kerääntymisalueita, ja ansaitsisi kyllä lintutornin tai jonkin muun ”virallisen” tarkkailupisteen, josta myös ns. suuri yleisö voisi käydä kiikaroimassa altaalle.

27.6.2010

Sunnuntaiaamuna herätys oli (puolille öin kestäneen jalkapallo-ottelun takia) vasta puoli neljältä. Ajelimme ensin Iso-Syötteen suunnalle, mutta tuolla puolella rinnemetsät eivät vaikuttaneet kovinkaan lupaavilta, joten muutimme retkisuunnitelmiamme ja päätimme kiertää uudestaan Vattukurun luontopolun. Aamuinen kierros tuotti yllätykseksemme kuitenkin vain kaksi idänuunilintua ja peukaloisen – vaikkakin polulla oli muuten mukavaa. Yllättäen alkoi taas sataa vettä ja Syötteiden laet peittyivät pilviverhoon. Päätimme mennä jatkamaan unia, mutta koska sade kuitenkin hetkeksi taukosi, käännyimme kuitenkin taas Kurutielle ja kävimme nopeasti tutkailemassa Aurinkokallion rinteitä. Noustuamme autolta jonkin matkaa rinnettä ylös kuulimme kolme idänuunilintua, mutta mitään muuta mainittavaa ei paikalta löytynyt, joten puoli seitsemän maissa olimme taas mökillä nukkumassa.

Mökin luovutus oli klo 12, jonka jälkeen vietimme jonkun tunnin Rikun mökillä ja lähdimme sitten ajelemaan kukin omalle tahollemme. Meidän pesue lähti ajamaan Simojärven kautta Kemijärvelle, joskin reitin varteen osuneella Pudasjärven Ihmelammen lintutornilla piti toki piipahtaa. Tornin edustalta löytyi pesivä joutsenpari, kurkipari, kaksi kalatiiraa, kymmenkunta tukkasotkaa ja kuovi sekä mielenkiintoisimpina haviksina silkkiuikku ja härkälintu. Simojärvellä pysähdyimme anoppilassa mm. katsomassa Saksa – Englanti -jalkapallo-ottelun, jonka jälkeen jatkoimme Kemijärvelle. Loppumatkan ainoa mainittava havainto oli jälleen joutsenpoikue – nyt Itärannantien altailla. Kotipihalle päästyämme kuului taivaalta pikkukuovin pylinää, ja yksinäinen pikkukuovi painalsi talomme yli kohti etelää viestittäen siitä, että oikeastaan kesä olikin jo aika pitkällä.

26.6.2010

Juhannuspäivän aamun aloitimme reippaina aamuretkellä, eli lähdin Jannen ja Hannan kanssa liikenteeseen jo aamukolmelta, vaikka juuri silloin alkoi harmittavasti tihuttaa vettä. Tarkoituksemme oli kuulostella, jos lähialueilta alkukesän aikana Tiiraan ilmoitettuja sinipyrstöjä olisi vielä paikalla ja äänessä, ja toki toiveemme oli löytää itsekin jotakin mielenkiintoista. Heti ensimmäinen täsmäkohteemme tärppäsi, eli Maaselässä tien varteen merkityllä Pudasjärven ja Taivalkosken rajalla, tosin reilusti Pudasjärven puolella, lauloi sinipyrstö. Ja ajettuamme Taivalkoskelle vievää tietä pari kilometriä seuraavaan kohteeseen Luokanvaaraan lauloi siellä tien molemmin puolin sinipyrstöt! Jannen haave saada lajista hyvä äänitys kariutui sateen ropinaan, mutta äänitystä yrittäessään Janne onnistui määrittää lähimpänä laulaneen, varsin tehokkaasti piiloitelleen linnun 2kv koiraaksi.

Palatessamme takaisin Pudasjärven puolelle kuulimme vielä Särkiperän kohdalla peukaloisen. Sää huononi koko ajan, mutta piipahdimme vielä yhdessä lähialueella sijaitsevassa mahdollisessa sinipyrstöpaikassa, eli aivan mökkiemme lähellä sijaitsevan Aurinkokallion reunalla. Sinne vievän Kurutien päässä nousimme sen verran autosta, että kuulimme sateen seasta yhden idänuunilinnun, jonka jälkeen painuimme noin klo 5 jatkamaan unia rankkasateen rummuttaessa mökkimme peltikattoa. Päivän ohjelmaa olivatkin sitten mm. yhdistetyt 3 ja 5 v synttärit, joskin iltapuolella teimme vielä isolla porukalla makkaranpaistoretken läheisen Myllykosken laavulle, mutta mitään rautiaista kummempaa ei sillä reissulla havaittu.

25.6.2010

Torstai-iltapäivänä ajelimme Posion kautta Syötteelle juhannuksen viettoon. Ainoa mainittava havainto matkan varrelta oli Posion Niirokummussa suota ylittänyt joutsenperhe. Perillä Kelosyötteellä majoituimme vuokramökkiin, jonka kuistilla(!) olevassa pöntössä hautoi leppälintu. Muutaman talon päässä olevan veljeni Rikun mökin pihalla puolestaan ruokki jo kirjosieppo poikasiaan, ja paikalla varoitteli yksi BirdLifen mökkibongauksen teemalajeista eli rantasipi. Aamukahdelta myös Janne ja Hanna majoittuivat mökkiimme, jolloin koko lähisuku olikin sitten koossa.

Perjantain maastoretki tehtiin läheiseen Vattukuruun. Me tosin kiersimme perheellä vain 2,1 km:n pituisen luontopolun muun porukan kävellessä lähes 8 kilometrin lenkin. Kaikki parhaat havikset kirjattiin kuitenkin luontopolulta, sillä jo kuruun laskeutuessamme kuulimme laulavan taviokuurnan, ja kurun pohjalla pienellä alueella lauloi peräti kolme idänuunilintua. Iduleiden laulua olikin todistamassa ennätyksellinen peräti 14 Aallon retkiseurue!

Iltapuolella löysin meidän ja Rikun mökin välistä tien varresta viisi vieri vieressä männyn oksalla kyhjöttävää tilhinuorukaista, joista sain Hannan kanssa hyviä kuviakin. Juhannusaaton ilta menikin sitten pitkälti ja pitkään herkuttelun ja saunomisen merkeissä.

22.6.2010

Kesän viimeisenä laskentana laskin Misin eteläpuolella Ala-Pirttilammen ympäristössä kulkevan seurantalinjan. Saman linjan jonne onnistuin v. 2007 jättämään osan etuhampaastani yrittäessäni löytää tietä linjalle osuvan ojan yli. Nyt, kuten silloinkin, oli vain nöyrryttävä ja ylitettävä oja uimalla. Reitin toisessa päässä sama joki oli kuitenkin onneksi ylitettävissä sen päälle kaatunutta puunrunkoa pitkin. Tämä ylitys tapahtuikin jo Rovaniemen puolella, jossa reilun 6 km:n linjasta oli peräti 350 metriä.

Heti alkumatkasta Ala-Pirttilammen kohdalla osui linjan pääsaralle laulujoutsenen pesä, jossa piipitti juuri kuoriutunut untuvikko. Erään suon reunalla ajoi isolepinkäispari takaa kahta varista ja suolla varoitteli komea mustaviklo. Pohjansirkkuja löytyi täältäkin – kahden reviirin verran. Iltasella piipahdin jätevesijärvellä, jossa mm. tiibetinhanhet ja lapasorsat olivat edelleen näytillä.

21.6.2010

Laskin uusintana Luusuantien varresta lähtevän Käyräjärven ympäristössä kulkeva seurantalinjan. Reitin kohokohta oli riekko, joka oli itselleni vasta toinen havainto lajista koko vuonna! Laji näyttäisikin olevan järkyttävän vähissä koko Pohjois-Suomessa. Housulammella näkyi joutsenpari ja varoitteleva isolepinkäinen ja Hangaslammessa kuikkapari. Pohjansirkku löytyi tältäkin linjalta.

19.6.2010

Kävin aamupäivällä vetämässä Kemijärven Luonnon linturetken Pelkosenniemen suuntaan. Reissu tehtiin kimppakyydeillä henkilöautoilla, ja omaan kyytiini hyppäsivät sallalaiset Olli ja Sanna Teukku ja toisessa autokunnassa olivat Kelloniemen Ritva, Taavon Päivi ja Antilan Sari. Kohteiksemme valikoituivat (sääennusteidenkin perusteella, jotka lupasivat myös sadetta) Sokanaavan, Arvosjoen ja Myllykummun lintutornit. Oikeastaan mitään kovin ihmeellistä ei reissussa näkynyt, mutta retkeläiset vaikuttivat ihan tyytyväisiltä. Havaintopuolella itseäni lämmitti etenkin se, että näimme kaikilla torneilla tervapääskyjä. Kirjasimme jokaiselta tornilta kaikki havainnot ylös (ja Tiiraan), ja Sokanaavalta löysimme 20, Arvosjoelta 16 ja Myllykummulta 17 lajia. Reissun yhteislajimääräksi kertyi 39 lajia, eli seuraavat: laulujoutsen, haapana, sinisorsa, tukkasotka, telkkä, kuikka, tuulihaukka, kurki, kuovi, valkoviklo, liro, kalalokki, harmaalokki, lapintiira, käki, tervapääsky, käpytikka, törmäpääsky, haarapääsky, niittykirvinen, keltavästäräkki, västäräkki, tilhi, leppälintu, räkättirastas, laulurastas, punakylkirastas, pajulintu, harmaasieppo, kirjosieppo, hömötiainen, harakka, varis, korppi, peippo, järripeippo, vihervarpunen, iso-/pikkukäpylintu ja pajusirkku.

Iltapäivällä näin lähileikkikentältä peräti kolmen lehtokurpan ”parven”, ja iltasella kävin (muka pikaisesti) tehdasalueella katsomassa joko paikalla näkyisi tiibetinhanhia – ja näkyihän niitä! Retki venyi turhankin pitkäksi kun jouduin odottelemaan, että altaalla uiskennelleet kaksi hanhea nousivat maalle ja paljastivat (valitettavasti) renkaattomat nilkkansa. Tavimäärä oli kasvanut entisestään ja laskin altaalta peräti 350 tavia (joukossaan vain vajaa kymmenen naarasta) ja 50 haapanaa. Kokosukeltajia oli edelleen yllättävän vähän. Telkkiä oli vain 9 ja tukkasotkia neljä, ja poikkeuksellisia vierailijoita olivat puolestaan tukkakoskelokoiras ja uivelopari. Lapasorsakoiraita oli nyt kaksi, ja kahlaajia edustivat vain töyhtöhyyppä, tylli, valkoviklo ja liro.

18.6.2010

Laskin uusintana Javaruksentien varresta Ahomaan kohdalta kulkevan 6 km:n seurantalinjan, joka kulki suurelta osaltaan valitettavan tyypillisessä kemijärveläisessä biotoopissa, eli ojitetuille soille istutetuissa ”metsissä”. Reitillä oli varsin tylsää, ja ainoat mainittavuudet olivat metsäviklo, koppelo, kuukkeli ja pohjansirkkupari. Linjalle osui myös yksi rautiainen ja peräti 7 punarintaa.

17.6.2010

Alkuviikko tuntui taas melkein työltä, kun ohjelmassa olivat valtuuston kokous, ehtolaiskuulustelut ja kaupunginjohtajaehdokkaiden haastattelut. Torstaina tein aamusella kuitenkin kesän ensimmäisen linjalaskentani, eli laskin Väisäsen Riston Kemijärven keskustaan suunnitteleman Pynnösen Jyrkin jo vuonna 2005 laskeman 5,8 km:n seurantalinjan. Linja oli sikäli hauska, että se todellakin pyöri keskustassa alkaen venesatamasta ja jatkaen kirkon ja Koivuniemen kautta Luusuantielle, sieltä Urheilukadulla, Jatulinkadulle, Halosentielle, Latokummuntielle, Seinäläntielle ja takaisin venesatamaan.

Räkättirastas näyttäisi olevan selvästi Kemppa Cityn tunnuslaji, ja muuta keskusta-alueen lajistoa edustivat seuraavat linnut: laulujoutsen, sinisorsa, telkkä, lehtokurppa, kuovi, valkoviklo, kalalokki, kesykyyhky, käki, tervapääsky, västäräkki, räkättirastas, laulurastas, punakylkirastas, lehtokerttu, pajulintu, hömötiainen, sinitiainen, talitiainen, harmaasieppo, kirjosieppo, harakka, varis, korppi, varpunen, peippo, viherpeippo, vihervarpunen, urpiainen, isokäpylintu ja keltasirkku. Näistä tervapääsky oli suurin yllätys, sillä harvemmin niitä täällä kaupunkialueella näkyy. Havaitsemani käpylinnut olivat puolestaan vaeltavia lintuja. (204)

13.6.2010

Piipahdin Jätevesijärvellä etsimässä kurvia, sillä Pakasen Veli-Mattia olisi kiinnostanut tulla Oulusta rengastamaan se, mutta lintua ei näkynyt eikä kuulunut. Sen sijaan vesilintuja oli tarjolla mukavasti – itse asiassa reilusti paremmin kuin yhdelläkään Kuusamon järvellä! Ynnäsin altaalta 119 tavia (115 koirasta), 46 haapanaa (44 koirasta), 17 tukkasotkakoirasta, 7 sinisorsakoirasta, 2 telkkäkoirasta, lapasorsakoiraan, heinätavikoiraan ja jouhisorsanaaraan. Muita päivän havaintoja olivat Kalkonniemestä uintireissulla näkemäni piekana ja kotipihassa edelleen laulava rautiainen.

12.6.2010

Uuden vuorokauden ensimmäinen tavoite oli kottarainen, joka löytyikin pesänsä vierustalta Lämsänkylästä. Läheisen suon komppaus tuotti pojille jänkäsirriäisen, jonka jälkeen lähdimme palailemaan kovaa kyytiä kohti keskustaa. Kylältä saimme ensin sinitiaisen (pöntöstä), ja jatkoimme sitten kaatopaikalle, josta ei kuitenkaan mitään uutta irronnut. Selkälokinkin olivat pojat hoitaneet jo Kemilästä samalla kun itse koetin etsiä pusikoista uusia laululintuja.

Kaatopaikalta palatessamme päätimme vielä kertaalleen pyörähtää Vihtasalmella, jos siellä olisi edes jokin parempi vesiäinen paikalla, vaikka illalla sielläkin oli ollut hiljaista. Tarmon tosin jätimme matkan varrelle komppaamaan potentiaalista pohjansirkkumetsää. Vihtasalmen tornilta löysimme kuin löysimmekin piilottelevan heinätavikoiraan, ja palatessamme oli Tarmo juuri löytänyt tiksuttavan pohjansirkun, jonka nähtyämme jatkoimme viimein kohti pohjoista.

Keskustan ja Rukan välimaastossa näimme ensin kuukkelipoikueen Nissinvaarassa ja kohta myös lapintiainen hoitui pesänsä suulta. Komppaillessani joitakin lupaavan näköisiä pusikoita kävivät pojat hoitamassa kanahaukan ja löysivät tienvarresta ukkometsonkin. Sen sijaan hetkeä myöhemmin tienvarteen jääneen Tarmon kuulemaa närheä emme valitettavasti onnistuneet paikkaamaan, joten laji jäi saamatta.

Omalta osaltani kaikkein kiinnostavimman kohteen eli Valtavaaran ja Rukan alueen hoidimme loppujen lopuksi varsin nopeasti. Syynä oli kiusallisen kovaksi noussut tuuli, joka hankaloitti suuresti äänten kuulumista. Kävelimme ensin lyhyen lenkin Valtavaaran eteläosassa, jossa – vaaran suojapuolella – lauloivat niin peukaloinen kuin tiltalttikin. Sitten ajoimme lähelle Konttaisen parkkipaikkaa, jossa kuului Jyrkin pohjustama idänuunilintu, ja parkkipaikalle kantautui jo sinipyrstönkin laulu. Seuraava kohteemme, Jyrkin pari päivää aikaisemmin löytämä pensaskerttu, ei sen sijaan löytynyt, ja myös Rukan rinteiden komppaus kivitaskun toivossa osoittautui jo lähes myrskyisiksi muodostuneissa oloissa turhaksi. Hyvä retkipinna sen sijaan oli muutamaa päivää aikaisemmin Lintutiedotukseen tulleiden nuottien perusteella Rukan Saarualta bongaamamme virtavästäräkki, jonka laulunsäe kuului muutamaan otteeseen lähikoivikosta. Seuraava kohteemme, muuttohaukka, sen sijaan petti, sillä rinteessä pesivät haukat pysyivät kovassa tuulessa visusti piilossa.

Ralliajan lähestyessä loppua jatkoimme edelleen pohjoiseen, josta yritimme hakea meiltä vielä puuttuvia vesilintuja ja hoidimme mustakurkku-uikun joltakin edellisvuotiselta esiintymispaikalta. Viimeiset kolme varttia ajelimme epämääräisiä metsäautoteitä ja löysimme yhden sääksenpesänkin, mutta lisälajeja ei enää herunut. Tunnelma oli kuitenkin olosuhteisiin nähden varsin hyvä, sillä vaikka lajit tuntuivat olleen kiusallisen tiukassa, oli meillä ollut ajoittain tuuriakin niiden suhteen. Lajimäärämme 114 ei tosin ollut kauhean korkea, mutta veikkasimme muillakin olleen nihkeää vesilintujen ja kahlaajien vähyyden ja aamuna nousseen tuulen takia.

Olin jo ralliin ilmoittautuessani sanonut, etten jäisi vasta klo 17 alkavaan purkuun, sillä tämä oli jo kolmas pinnarallini parin viikon sisällä, ja olin siis ollut turhankin paljon poissa kotosalta. Myös Tarmolla oli joku meno, joten jouduimme jättämään ”Taigametsän tarmokkaat” joukkueen edustamisen Jyrkin harteille. Vielä kotimatkalla kohdalleni osui yksi hyvä laji – ja itse asiassa jo vuodenpinna n:o 203 - sillä havahduin lähellä Posion kuntarajaa kaarrelleeseen petoon. Pysähtyessäni tien sivuun ja linnun muutettua kaartelemisen syöksyilyksi tajusin kohta katselevani vanhaa soidintavaa maakotkaa! Iltasella kuulin joukkueemme sijoittuneen järkyttävän tasaisessa kisassa sijalle 10, vaikka jopa kakkossija jäi meiltä vain kolmen lajin päähän!! Sen verran noin tiukasta tuloksesta jäi kyllä hampaankoloon, että voi olla, että Taigametsän tarmokkaat nähdään Kuusamossa tulevinakin vuosina!? (203)

11.6.2010

Aloitimme rallimme Vuotungin suunnalta Laajusjärveltä, koska siellä oli nähty vastikään alli. Kohdelaji ei tärpännyt, mutta saimme lähialueelta heti ihan mukavasti peruslajeja ja ensimmäisenä parempana lajina merikotkan. Vuotungin lintutornille siirryttyämme yritimme ensin paikalla laulanutta pikkusirkkua (jota etsiessämme ohitsemme lensi metsähanhi) ja siirryimme sitten tornille, josta näkyi mm. useita pilkkasiipiä – joskin rallin aikana yllätyin siitä, miten yleinen ko. laji on Kuusamon järvillä. Jyrkin lähdettyä hakemaan autoa lähemmäksi tornia näki Tarmo lyhyesti tuulihaukan lennossa – ja kohta Jyrki soitti kuulleensa pikkusirkun kertaalleen. Alun mäherrys muuttui kuitenkin kohta tehokkuudeksi, kun pojat lähtivät hoitamaan lähistöllä pesivää helmipöllöä samaan aikaan kun itse jäin paikalle paikkaamaan äskeisiä puutteita. Ja kohta tuulihaukka nousikin näkösälle samaan aikaan kun pikkusirkku lauloi taas muutaman säkeen. (Toim. huom. Pinnaralleissahan lajista saa pisteen vasta, kun esim. kolmen hengen joukkueessa kaksi jäsentä tai neljän hengen joukkueessa kolme jäsentä havaitsee ja tunnistaa ko. linnun).

Muutamaa pinnaa (siis myös helmipöllöä) rikkaampina jatkoimme perkaamaan lähialueen peltoja. Kiurun, töyhtöhyypän, kapustarinnan ym. jälkeen jatkoimme Jyrkänkoskelle, josta löytyi koskikara. Määttälänvaaran puolella lajilistamme karttui puolestaan mm. hiirihaukalla ja Jyrkin pohjustamalla pesivällä mustarastaalla. Ensimmäiset lehtokurpatkin nähtiin jo täällä. Lehdosta ja sen lähiympäristöstä löysimme piekanan, mehiläishaukan, pari sinisuohaukkaa ja jälleen tuulihaukan, joten Itä-Kuusamon petolintutilanne näytti varsin hyvältä. Kaakkurin kävimme katsomassa Jyrkin tuntemalta pesimälammelta.

Seuraava kohteemme oli itärajalla sijaitseva Riekki, jossa pojat kuulivat hernekertun, ja Kurattijärvellä lajilistamme kasvoi mm. pikkulokilla ja sääksellä. Kuusamoa lähestyessämme alkoi vesistöissä näkyä härkälintuja ja Kulaslahdella eteemme osui myös omituinen isokokoinen sotka, joka muistutti lapasotkakoirasta, mutta jonka pää oli sävyltään punaruskea, ja jonka päälaella oli olevinaan niskatöyhdön aihe. Ihan hauska havaintohan se oli, mutta valitettavasti rallin kannalta pinnakelvoton. Samassa paikassa saimme riesaksemme paikallisen isännän, joka rauhoittui vasta pitkällisen lauseenvaihdon jälkeen. Sen sijaan seuraavassa etapissamme Kuusamojärven rannalla kimppuumme hyökkäsi jo niin vauhko pariskunta, että vaikka emme ehtineet oikeastaan liikahtaa autolta vielä mihinkään, ehti emäntä soittaa jo poliisillekin. Näköjään kuusamolaisilla on aika omalaatuinen käsitys jokamiehenoikeuksista (joita olimme mielestämme kyllä koko ajan noudattaneet) ja luontomatkailusta ylipäänsä – vaikka kyseessä oli jo 28. kerta kun kunnassa järjestettiin Lintumaraton…

Aika tuntui hupenevan turhankin nopeasti, ja oli jo ilta kun viimein pääsimme kaupunkiin asti. Kuusamojärven ja Torankijärven sinnikäs kiikarointi ei tuottanut meille oikeastaan mitään tylliä kummempaa, mutta joitakin kulttuurilajeja (kuten pulu) sentään saatiin. Pitkästä aikaa tuulettamisen arvoinen siivekäs löytyi Tolpanniemestä, sillä sukelsimme rivitaloasutuksen sekaan etsimään siellä edellispäivänä havaittua pikkuvarpusta, ja kohta löysinkin Tarmon kanssa linnun erään pihamaan varpusten seasta. Kuusamossa teimme vielä niinkin rohkean siirron, että kävimme pikaisesti Jyrkin naisystävän luona (siis sisätiloissa) kahvilla ja hirvenlihapizzalla, joiden voimin rallia oli tosin taas hyvä jatkaa.

Pienellä riskillä - eli vaikka aikataulumme alkoi tuntua varsin tiukalta – päätimme käydä seuraavaksi Ahvenlahdella. Pitkään reissu tuntui turhalta, sillä vaikka lintuja oli varsin paljon, oli lajivalikoima jälleen sitä samaa mitä muuallakin – eli pilkkasiipiä, tukkasotkia ja perussorsia ja -kahlaajia. Itse jäin puoliväliin järveä kiikaroimaan kun pojat menivät pohjukkaan – ja onneksemme löysivät sieltä ensin soidintavan jänkäkurpan ja lopulta myös nukkuvan vesipääskyn, joten keikkamme ei jäänyt turhaksi. Läheisellä Palojärvellä luimme myös yhden kaularengastetun laulujoutsenen.

Ahvenlahden kiepauksen jälkeen pääsimme viimein suunnittelemalle yölaulajaretkelle Kemilän ja Lämsänkylän suuntaan. Haukiniemessä jo pidempään laulellut viitakerttunen oli iloksemme nytkin komeasti äänessä ja bonuksena saimme paikalta myös suopöllön. Vuorokauden viimeinen etappi oli Kemilä, jossa sirisi niin ikään jo etukäteen tiedossa ollut pensassirkkalintu.

10.6.2010

Pari päivää meni lähinnä rallista toipumiseen, mutta torstaina olin jälleen liikkeellä – omaksi yllätykseksenikin kohti Kuusamoa! Mäkelän Jyrki soitti keskiviikkona ja kysyi, olisinko halukas lähtemään kaveriksi Kuusamon lintumaratoniin! Ja koskapa minulla oli jo hyvä ralliputki päällä, ajattelin että mikä ettei… Muutaman puhelun jälkeen homma alkoi varmistua, varsinkin kun joukkueeseemme lupautui kolmanneksi Moilasen Tarmo Taivalkoskelta. Niinpä ajelin iltasella Jyrkin luo valmistautumaan aamuyhdeksältä käynnistyvään ralliin. Matkan varrella näkyi sentään Isokylällä hiirihaukka ja Kuusamon puolella Varpasalmessa härkälintu. Nissinvaaran Kokkoperässä pysähdyin niin ikään laskemassa järvellä uiskentelevat 60 laulujoutsenta.

7.6.2010

Maanantain ensimmäinen pysähdys tehtiin keväisellä lapinpöllöpaikalla Pelkosenniemen Aapajärvellä, josta saimme lajilistallemme lehtokertun ja keltasirkun. Kairalassa taas jahtasimme tovin outoa laulajaa, joka todennäköisimmin oli kuitenkin vain sinirinta – vaikka jäikin vähän harmittamaan. Piipahdus Sokanaavan tornilla tuotti puolestaan nukkuvan harmaasiepon ja teerten pulinaa. Siirryttyämme Kemijoen itäpuolelle istuskeli tien varressa kohta koppelo, ja Lintuniemessä näimme retkemme ensimmäiset töyhtöhyypät ja lehtokurpan.

Päästyämme Kemijärven puolelle saimme ensimmäiseksi uudeksi lajiksi Oinaalla laulaneen sinitiaisen. Ensimmäinen varsinainen kohteemme oli entisen sellutehtaan alue ja rantakurvi. Koskapa tehdasalue on virallisesti kulkukiellossa, emme voineet sinne rallissa mennä, joten kävelimme Kallaanvaaraan verkkoaidan taakse kuuntelemaan, jos kurvi sattuisi soimaan. Jätevesijärvellä oli hiljaista, mutta metsätaival toi listoillemme parven pikkukäpylintuja ja pyyn, joten tämäkin siirto kannatti tehdä.

Seuraavat hoidot Kemijärvellä olivatkin pitkälti edellisviikonloppuisella pyöräretkellä saatuja pohjustuksia. Ensin haimme Kallaanvaaran venesatamasta härkälinnun ja sitten Jousilammelta kalatiiran. Seuraavaksi ajoimme Imposenniemeen etsimään kottaraisia, ja löysimmekin paitsi langalla istuvan kottaraisen, myös samaan putkenkuvaan änkeytyneen yllätyslajin – vanhan mustavariksen! Ja ennen poistumistamme Imposenniemestä kuulimme jo muutamia kiurujakin. Pieni kiertely keskustassa ei kuitenkaan antanut meille toivomiamme puluja, ja myös pihamme puna- ja vihervarpuset ja sairaalan naakat olivat kateissa, joten päätimme jatkaa matkaa ja hoitaa nuo lajit jostain muualta. Yksi rasti saatiin listaan täältäkin, sillä pihassamme laulanut peippo oli meille retkipinna.

Luusuaan päästyämme alkoikin punavarpusia löytyä, ja muutaman seuraavan tunnin aikana kuulimme ainakin puolenkymmentä punavarpusta. Lisäksi Itärannantien altailla uiskenteli lapasorsapariskunta. Ensimmäiset vihervarpuset löytyivät puolestaan Juujärveltä, jossa näimme myös suopöllön ja kuulimme suureksi yllätykseksemme useaan kertaan fasaanikoiraan ääntä!

Siirtymätaipaleella Juujärveltä Vanttaukselle näimme vain pikkulokin, mutta kohta alkoi pinnoja taas irrota, kun kävimme kuuntelemassa Allun Vanttauskosken Puurosenrannantien varteen pohjustamat sirittäjän ja tiltaltin – ja vasta nyt saimme metsäkirvisenkin listoillemme. Vanttauskoskella näkyi lisää pikkulokkeja ja iloksemme myös sääksi, joka ansiosta päätimme jättää Simojärven kiepauksen kokonaan väliin (sääksihän olisi ollut varma lajin Allun pihasta). Ranuan puolelta yritimme vielä selkälokkia Piittisjärveltä, ja lähdimme sitten kohti viimeistä kohdettamme Rovaniemeä.

Ralliajan huvetessa uhkaavaa vauhtia löysimme itsemme ensin Kivitaipaleen Kivijärveltä, josta lajilistallemme saatiin (vasta nyt) räystäspääsky sekä (jo nyt) silkkiuikku. Salmijärveltä etsiskelimme siellä vastikään nähtyä nokikanaa, mutta uudeksi lajina kuittasimme vain ruokokerttusen. Keskustan läpiajo tuotti kaipaamamme pulun, mutta Harjulammella oleillut pikkulepinkäinen ei sen sijaan löytynyt, eikä paikalla hautova silkkiuikkukaan ollut enää pinnan arvoinen. Nyt meillä alkoi olla jo tosi kiire, ja hyviä kohteita olisi varmasti ollut vielä useita. Täsmäisku Etelärantaan kuitenkin kannatti – pikkuvarpuset löytyivät samasta pihasta jossa näin niitä Allun kanssa lokakuussakin. Kuolajokisuun ja Niskanperän ajoimme läpi vain pikaisesti pysähdellen, ja noin varttia ennen ralliajan loppua saavuimme Allun suunnittelemaan lopetuspaikkaan Tuomilammelle. Allulla oli täältä tuore havainto punasotkasta, mutta – kuten vähän pelkäsimmekin – lintu ei ollut enää paikalla. Jonkinlaisena lohtuna löysin lammikolta mustakurkku-uikun, joka ei enää lajimääräämme lisännyt, mutta oli ihan hyvä havainto kuitenkin. Ja sitten ralliaika (klo 8:30) loppui.

Väsyneinä mutta varsin tyytyväisinä painelimme lähimmälle huoltoasemalle aamiaiselle, ja laskin samalla havaitsemamme lajit, joita kertyi mukavat 114. Eli hyvinhän meillä oli mennyt, sillä jäimme vain lajin päähän Aves Lapponian ennätyksestä. Aamiaisen jälkeen Allu ja Topi heittivät minut vielä Kemijärvelle, mutta osaltani päivän retket eivät kuitenkaan vielä loppuneet…

Iltasella sain Rytilahdesta puhelun, että mandariinisorsat olivat taas löytyneet. Veikka lähti retkikaveriksi kun starttasin saman tien liikkeelle. Ajoimme nuottien mukaiseen pihaan, jossa muutama kyläläinen meitä jo odottikin. Kävelimme miesten johdolla pihasta rantaan, ja sielläpä nuo koreat sorsakoiraat könysivätkin – ensin rannassa, josta ne tepsuttelivat kohta lähipeltoon ruokailemaan. Linnut olivat varsin kesyjä eivätkä paljoa piitanneet vaikka Veikka juoksi kohta niiden ohi rantaan heittelemään kiviä ja piti muutenkin melkoista meteliä. Itse hain kameran autosta ja kuvasin lintuja lähietäisyydeltä jonkin aikaa. Valitettavasti ilta oli jo sen verran pitkällä, että valo alkoi vähetä, ja kuvat eivät tulleet ihan skarpeiksi. Kaivattu LLY -pinna kuitenkin hoitui komeasti, joten lintumielessä kesäloman alku (hyvä ralli + onnistunut bongaus) oli ollut lähes paras mahdollinen!

6.6.2010

Aamu valkeni edelleen tuulisena ja päätimme lykätä lähtöä tunturiin tunnilla. Kuitenkin aamukahdeksan maissa olimme jo aloitusasemissa Pulmankijärven eteläpäässä. Kun juuri mitään korppia kummempaa ei aluksi näkynyt, lähdimme ajelemaan järven rantaa seuraillen kohti pohjoista. Ensimmäinen pysähdyspaikkamme, josta näki järven eteläpään, oli jo sen verran hyvä, että siinä vaiheessa kun vastarannalle ilmaantui seitsemän tunturikihun parvi (klo 8:30), totesimme rallin alkaneen. Samoilta jalansijoilta kuittasimme molemmat tavalliset kuikkalinnut, haapanan, telkän, tukkakoskelon, kalalokin, lapintiiran, pajulinnun ja urpiaisen, ja yllätykseksemme myös kaksi pohjoista kohti lentänyttä kurkea. Valuessamme taas pohjoista kohti saimme järven rannoilta listoillemme myös piekanan, tyllin, rantasipin, västäräkin, niittykirvisen, leppälinnun, punakylkirastaan, järripeipon ja pajusirkun, ja tunturiylängölle noustuamme kapustarinnan, sinirinnan ja lapinsirkun, ja näimme taas yhden tunturikihunkin. Laskeutuessamme kohti Nuorgamia näkyi Tenovarressa paljon lintuja, ja kylälle päästyämme olivat myös sinisorsa, haapana, tavi, suokukko, liro, varis ja harakkakin listattu.

Pikainen kiertely Suomen pohjoisimmassa kylässä tarjosi vielä räkättirastaan ja varpusen, jonka jälkeen lähdimme kohti Utsjokea. Tenovarressa näkyi lähinnä tukkakoskeloita, mutta jo Alakönkäältä löytyi parvi harmaalokkeja sekä rautiainen ja tundraurpiainen. Matkan edetessä löysimme jokivarresta myös mm. kolme kaakkuria, kolme punajalkavikloa, kaksi ampuhaukkaa ja piekanan. Käynti Ailigaksen huipulla tuotti vain parven kivitaskuja (4 kpl) ja kohta löysimme itsemme Utsjoen kirkonkylältä kahvipöydästä Westerlundin Karin luota. Toki arvokasta ralliaikaa ei pitäisi käyttää sisätiloissa istumiseen, mutta koskapa ikkunan takana olevalla ruokinnalla piipahti viherpeippojen, punatulkkujen ja urpiaispoikueen lisäksi myös lapintiainen, oli riski ottamisen arvoinen.

Seuraavat etappimme löytyivät Nuvvuksen - Dalvadaksen alueelta, jossa ensin yritimme kuulostella sepelrastasta, ja sitten hakea Teppanansaaresta jotain parempia vesiäisiä – mutta ainoaksi uudeksi lajiksi saimme vain jouhisorsan. Vasta Piesjängällä alkoi taas tosissaan tapahtua. Jo poroerotuspaikalla näkyi mm. korppeja ja useita (>20) tunturikihuja. Jätimme jalkavaivaisen Topin päivystämään poroaidalle ja jatkoin Allun kanssa jängälle. Komppaus tuulessa ja räntätuiskussa kannatti, sillä palatessamme parin tunnin päästä takaisin olimme löytäneet mm. 6 pilkkasiipeä, 4 mustalintua, 2 allia, useita tukkasotkia, pari pikkukuovia, mustaviklon, jänkäsirriäisen, 6 vesipääskyä ja useita keltavästäräkkejä. Yksi toivelajimme eli punakuiri tuntui olevan tiukassa, ja vasta palatessamme jängältä kuulimme kertaalleen lajin äänen. Saavuttuamme poroaidalle yksinäinen kuiri kuitenkin ponkaisi iloksemme lentoon aivan polun vierestä. Aidan viereisestä lammikosta löysimme vielä lapinsirrin ja kuittasimme erään ladon seinustalla värjöttelevän Topin löytämän tuulihaukan.

Matka jatkui nyt kohti Inaria, ja Aksujärveltä löysimme joutsenparin ja uivelon, ja Kaamasen lintutorniin näkyi noita jälkimmäisiä muutama lisää, ja lisäksi sinne kuului taivaanvuohen kitkutusta. Kahvitauko Neljän tuulen tuvalla ei kuitenkaan tuottanut kaipaamiamme taviokuurnia. Ensimmäinen kunnon yllärilaji saatiin vasta Inarin venesatamasta, sillä sataman edustalla erään pienen saaren rannassa patsasteli valkoposkihanhi! Muut paikalta saamamme retkipinnat olivat naurulokki ja tilhi. Ivalo tarjosi myös muutaman hyvän lajin, sillä täsmäiskumme Pikku-Petsamoon tuotti laulavan pikkusirkun sekä puolenkymmentä tervapääskyä. Pellon reunassa hirvilavan päällä istuskellut piekana ei sen sijaan enää säväyttänyt – sen verran monta lajin edustajaa olimme jo päivän aikana havainneet.

Seuraava kohteemme oli Kaunispää ja pienen komppaamisen jälkeen Allu huusi jo keräkurmitsan löytyneen. Topin löytö oli sen sijaan ikävämpi, sillä huipulle nousevan hiihtohissin vaijerin alta löytyi kuollut keräkurmitsa (jonka otimme toki mukaamme ilahduttaaksemme sillä joko Helsingin tai Oulun eläinmuseon konservaattoreita). Eläväisempi kurmitsa näyttäytyi kuitenkin todella hienosti, sillä lähtiessämme alas huipulta se ilmaantui aivan tien viereen, jolloin Topi sai siitä hyviä kuviakin. Nyt meillä oli jo kohtuullinen kiire kohti etelää, joskin Porttipahdan kalasatamassa ehdimme lyhyesti kahvitella ja ihmetellä paikalla luuhannutta tylliä ja punajalkavikloa. Käynti Porttipahdan padolla yllätti puolestaan peräti kahdella hyvällä rallilajilla. Padon vierustalla istuskeli vanha merilokki ja sen alapuolella Kylmäsuvannossa uiskenteli kahden tukkakoskelon seuraan lyöttäytynyt mustakurkku-uikku! Padon edustalla oli myös puolensataa isokoskeloa.

Ilta alkoi olla jo pitkällä lähestyessämme Sodankylää. Peurasuvannon tornista emme löytäneet mitään mustavikloa ihmeellisempää, mutta Ilmakkiaavalla lajilistamme sai taas täydennystä kuovin ja käen sekä haara- ja törmäpääskyn muodossa. Tornin edustalta löysimme myös pari mustalintua ja vesipääskyä. Pohjois-Lapin muututtua Keski-Lapiksi myös lajikirjo laajeni, ja retkipinnoja tippui tasaisesti. Matarakoskelta saimme sepelkyyhkyn, Kersilöstä suopöllön ja Sattasesta laulurastaan ja Allun pohjustaman lapasorsan. Vasta iltayhdentoista aikaan olimme Siurunmaassa jalohaikarapaikalla, joskin pikainen silmäys jokivarteen näytti huonolta. Onneksemme lähitalon emäntä huomasi ja tunnisti meidät ja ohjasi meidät talonsa pihaan, josta jokivarressa kalastellut haikara näkyi upeasti. Myös lähipellolla jo viime käynnillämme näyttäytyneet metsähanhet olivat edelleen paikalla, ja kun paikalta saimme vielä valkoviklon ja punarinnan alkoi rallimme kulku tuntua jo erittäin hyvältä!

Siirtyessämme Siurunmaasta kohti Sodankylää soitti Allu jo autosta paikalliseen grilliin, josta otimme lennosta hampurilaiset matkaan ja siirryimme evästämään Jätevedenpuhdistamon portille. Ruokatauon jälkeen komppasimme jätärin, jossa pääsimme ensin seuraamaan suopöllön ja sinisuohaukkanaaraan kisailua, ja kohta löysimme joltakin lutakolta tylliparven, joka sisälsi viisi tavallista ja yhden pikkutyllin. Sodankylä oli nyt nähty ja pikaisen neuvonpidon jälkeen päätimme muuttaa alkuperäistä retkisuunnitelmaamme niin, että jatkaisimmekin kohti Pelkosenniemeä ja Kemijärveä, ja jättäisimme ajan puutteen vuoksi Savukosken ja Sallan kokonaan väliin. Vuorokauden vaihtuessa olimmekin sitten jo hyvää kyytiä matkalla kohti Pelkosenniemeä.

5.6.2010

Kevään viimeinen kouluviikko oli loppuun asti melkoista rumbaa. Perjantain ainoa lintuhavainto oli kotipihan vierestä lennähtänyt nuolihaukka, mutta lauantaina alkoi viimein kesäloma! Kevätjuhlan ja parien lakkiaisten jälkeen hyppäsin Hamarin Allun ja Kalavaisen Topin kyytiin ja aloitimme matkan kohti Utsjokea, sillä tarkoituksemme oli osallistua Aves Lapponiaan - LLY:n alueen 24 tunnin linturalliin, ja Allun ja Topin huima reittisuunnitelma oli aloittaa kisa sunnuntai-aamuna Pulmankijärveltä ja lopettaa se vuorokauden päästä Rovaniemelle. Kouluasiat nollautuivat mielestä välittömästi kun matka kohti pohjoista alkoi. Matkan varrella jäivät havainnot varsin vähiin - vain muutama kuikkapari tuli kirjattua ylös Inarin ja Utsjoen pikkulammilta. Saariselällä kävin sentään Allun kanssa yrittämässä Iisakkipäällä laulaneita sinipyrstöjä, mutta kova tuuli ja räntäsade hyydyttivät laulajat, ja havainnot jäivät oikeastaan vain muutamaan laulurastaaseen. Mielialaa sekoitti myös saamani tieto siitä, että Kemijärven Rytilahdessa oli juuri nähty pari mandariinisorsaa - mutta ainahan ei voi olla joka paikassa. Eli nyt oli keskityttävä tähän reissuun, ja toivottava, että sorsat olisivat paikalla pidempäänkin. Iltayöstä saavuimme yöpymispaikkaamme Utsjoen Mantojärven eteläpäässä sijaitsevaan Pohjan Tuleen, ja painuimme nukkumaan - tosin hieman huolestuneina siitä, että ulkona pauhasi edelleen melkoisen kova tuuli.

3.6.2010

Alkuviikko meni taas pitkälti koulutyön merkeissä, mutta torstaina päätin viimein käydä pikaisesti retkellä ja suuntasin jätevesijärvelle. Vaikka keli oli sateinen, kuulin heti autosta noustessani tuttua ääntä; rantakurvin haikeaa soidinhuutoa, ja kohta löysinkin kurvin hiippailemasta järven turvelautoilla. Vesi oli edelleen korkealla ja linnut vähissä, ja ainoastaan ohi lentänyt sääksi tuli kirjattua kurvin kaveriksi. Kotiuduttuani puhelin soi, ja toisessa päässä oli hätääntyneen kuuloinen Hamarin Allan. Hän kertoi juuri löytäneensä jalohaikaran Sodankylän Siurunmaasta! Tilanne oli sen verran houkutteleva, että jo muutaman minuutin päästä olin itsekin matkalla kohti Sodankylää ja kauan kaipaamaani LLY -pinnaa. Hoidin hälytykset Lintutiedotukseen ja sodankyläläisille lintuharrastajille matkan aikana, ja ilokseni Allu lupasi jäädä paikalle tai ainakin odottaa että joku tulisi paikalle, jotta lintu olisi hallinnassa mahdollisimman pitkään. Menomatkalla näin vain pari lehtokurppaa, ja saapuessani paikalle samaan aikaan Salmen Markuksen kanssa oli Allu siellä edelleen! Lintu tosin oli tilapäisesti kateissa, mutta sen sijainti oli aika tarkkaan tiedossa. Ja juuri kun lähdimme kävelemään pellon reunaa hakeaksemme paremman havainnointipaikan, jalohaikara nosti ensin pitkän kaulansa esiin jokivarresta ja kohta se käveli esiin rantapajujen takaa. Paikalle alkoi pikkuhiljaa kerääntyä väkeä (Paarmanin Pekka, Niemisen Erkki ja Inkeri ja koko joukko kyläläisiä), joiden kanssa ihailimme lintua tovin, ja jatkoin sitten Allun kanssa Sodankylään pinnakahveille. Kotimatkalla pysähdyimme Sokanaavan reunalla, jossa ei kuitenkaan näkynyt mitään kuikkaparia ja uiveloita kummempaa.

30.5.2010

Sunnuntai alkoi mukavissa merkeissä Raahen Aittalahdella (tai oikeammin Paskalahdella, jona itse ainakin olen oppinut ko. lutakon tuntemaan). Kaulushaikara ja luhtahuitti huusivat, satakieli lauloi ja muuta lajistoa edustivat mm. pilkkasiipi, nokikana, mustapääkerttu ja tiltaltti (tosin osa näistä lajeista kirjattiin vasta toisella käynnillämme paikalla myöhemmin aamulla). Lapaluoto oli luottamuksen arvoinen, sillä hetkellisesti varsin sumuttomalla merellä uiskenteli pari kyhmyjoutsenta. Ristiretkemme Pyhäjoen suuntaan jäi sen sijaan sumun takia varsin vähälintuiseksi, ja oikeastaan ainoat aamuyön mainittavat havainnot olivat Heinikarin- ja Hietakarinlahdella huudelleet luhtahuitit.

Suunnittelemamme aamustaiji Pyhäjoen niemennokissa oli kelin takia pakko hylätä, ja vasta palattuamme Siikajoelle alkoi lajeja taas tippua – tosin edelleenkin valitettavan nihkeästi. Pojat kuulivat Kaasalla kaipaamamme käenpiian ja itse paikkasin vuodaritililleni Hietasaaressa nuijaamani pikkutikan. Merikylänlahdella, Varessäikässä ja Karinkannassa parhaat havainnot olivat taas tyyliä kyhmyjoutsen, ristisorsa, uuttukyyhky, suopöllö ja peltosirkku – joskin kottarainen sentään lisäsi taas lajilistaamme pykälällä. Savilahden pelloilla luuhasi 65 laulujoutsenta ja peltotiellä juoksenteli pari peltopyytä eikä Säärestäkään irronnut mitään uiveloa (ja merikihuja) kummempaa. Myös Varjakka petti pahoin ja vain varpushaukkaa rikkaampana aloimme valmistautua ralliajan loppumiseen. Viimeinen puristus tehtiin yllättäen jälleen Alhonmäellä, jossa yritimme staijata lajilistaltamme puuttuvia petolintuja - joskin laihoin tuloksin. Vain kangaskiurut piristivät aamupäivän staijituokiota ennen kuin aika loppui ja totesimme lajimäärämme jääneen 139 lajiin.

Rallin loputtua ajoimme Rikulle, josta nappasimme kamppeemme matkaan ja jatkoimme purkupaikkaan eli Vihiluotoon. Morjenstimme paikalle jo saapuneet ralliporukat, ja jätimme Harryn ja Antin edustamaan joukkuettamme Jannen lähtiessä ajelemaan koti Parikkalaa ja itse suuntasin auton keulan kohti Kemijärveä. Takaraivossa kun painoi se, että seuraavana päivänä oli annettava numerot 160 oppilaalle! Ihan heti en kuitenkaan Oulun seudulta poistunut, vaan kävin Teppolassa yrittämässä siellä laulanutta valkotäpläsinirintaa. Lintu löytyikin juuri siitä paikasta, josta yritimme sitä jo rallissa löytää, ja paitsi lauloi hienosti, myös näyttäytyi komeasti kruunaten hyvin sujuneen retken! Kotimatkalla kirjasin vielä palokärjen Simosta, sinisuohaukkakoiraan Tervolasta ja koppelon Kemijärven puolelta, ennen kuin pääsin kotosalle arvostelukirjan kimppuun. Jossakin vaiheessa kotimatkaa sain korviini rallin lopputuloksetkin. Joukkueemme ”Harry ja Antti Aaltojen armoilla” jäi kovatasoisessa kisassa harmittavalle seitsemännelle sijalle, mutta mitäpä tuosta – pääasia että oli mukavaa!

29.5.2010

Aamusella olimme valmiina Oulun Pateniemen venesatamassa odottamassa hyvää lajia, jolla käynnistäisimme 24 tunnin rallin. Kello 10:55 ohitsemme lentänyt neljän jänkäsirriäisen parvi vaikutti hyvältä vaihtoehdolta, ja siitä se sitten alkoi! Muutto olikin aamulla varsin mukavaa, ja lajeja listatessamme näimme jo aloituspaikaltamme mm. parisataa Gaviaa, satakunta allia, 12 mustalintua, saman verran pilkkasiipiä, härkälinnun ja merikihun. Seuraava kohteemme oli Jätäri, josta hoitui karikukko, ja jostain lähitienoolta nappasimme jo pikkuvarpusenkin. Toppilan mylly tuotti ensimmäiset kunnon tuuletukset, kun etsimämme mustaleppälintukoiras löytyi istuskelemasta rakennuksen katolta. Hietasaaressa useamman päivän laulanut kultarinta teki puolestaan meille oharit, mutta lohdutukseksi lajilista karttui kuitenkin ensin sirittäjällä ja lintutornista näkemillämme räyskällä, pikkutiiralla ja ulapalla kelluneella vesipääskyllä. Mustapääkertun ja pikkutikan jälkeen siirryimme keskustan (josta hoitui mm. mustavaris) läpi Oritkariin. Syväsataman reunamilla ei ihmeitä näkynyt, mutta ajellessamme jo Äimärautiota kohti hoksasin Jannen kanssa yhtä aikaa pari outoa patsastelijaa tienvarsinurmikolla. Äkkijarrutuksen ja pikaisen peruuttamisen jälkeen huomasimme tuijottavamme kahta peltopyytä!

Seuraavaksi siirryimme Kempeleenlahden puolelle, ja Kiviniemen lintutornista näimme mm. kolme pikkutiiraa, merimetson ja merihanhien joukossa nukkuvan lyhytnokkahanhen. Tornin edustalla lauloi puolestaan pensaskerttu. Vihiluodon puolelta näimme lisäksi 18 lapasorsakoirasta ja harmaasorsakoiraan, ja aloituspaikkamme ohella myös täällä oli fasaani.

Seuraava kohteemme oli Kempeleen Teppola, jonka lajistoa edustivat kolme mustapyrstökuiria, soidintava ruisrääkkä, metsäviklo, pari pensaskerttua, 6 uuttukyyhkyä ja taivaanrannassa kaarrellut noin 150 kurjen parvi. Iinatin kasalta hoidimme vielä pikkutyllin ja tiltaltin, ennen kuin poistuimme kaupunkiympyröistä etsiskelemään metsäisempää lajistoa. Oulun puolelta (Turkansaaaren ja Sanginjoen maisemista) saimme vielä mm. sinisuohaukan, pyyn, peltosirkun ja kulorastaan, ja pohjustuksista hoidimme pois viirupöllön (poikaset ääntelivät pöntössä), helmipöllön (hautova emo näkyi pöntön suuaukolla) ja varpuspöllön (niin ikään emo pöntössä). Samalla ihastelimme lähietäisyydeltä poikien pohjustusreissulla löytämää kaarnanraossa hautovaa puukiipijää!

Metsäkeikan jälkeen pääsimme viimein aloittamaan spontaanin eli täysin pohjustamattoman ralliosuuden. Limingassa asustavat turkinkyyhkyt teettivät aluksi töitä, ennen kuin yksi niistä suvaitsi näyttäytyä meille Lumijoentien varressa. Iltastaiji Virkkulan tornista tuotti suopöllön, pari merikotkaa, muutaman nokikanan, heinätaviparin ja illan ensimmäisen lehtokurpan. Sannanlahden tornin paras havainto löytyi kaukaa Lamukarilta, jossa kovassa väreilyssä erottui lintumassan seasta muutama valkoposkihanhi, ja mielenkiintoinen lisä päivän havaintoihin olivat myös kaksi Pitkänokan päällä lennellyttä merikihua.

Vielä Liminganlahdella sää oli erinomainen, mutta ajellessamme kohti Tauvoa törmäsimme kohta sakeaan sumuseinään, joka muutti yllättäen koko loppurallin luonteen. Alhonmäen kangaskiurut löytyivät tosin vielä hämmästyttävän helposti heti päätien varresta (ja minäkin pääsin juhlimaan retken ensimmäistä PPLY -pinnaani). Sen sijaan Tauvon Munahiedalla totesimme olevamme totaalisessa sumussa, ja hietikoiden komppaaminen kulutti aikaa ja energiaa masentavan paljon. Varsinkin kun kahlaajapuolella olivat edustettuna vain jo aikaisemmin hoitamamme lajit, kuten jänkäsirriäinen ja lapinsirri. Ristisorsa sentään näyttäytyi sumun seassa heti rantaan saavuttuamme ja paikan äänimaailmaan kuului vahvana pikkutiirojen rähinä.

Munahiedalta poistuttuamme saimme tiedon, että Peltomäen Jari oli löytänyt Lumijoen Karista laulavan viitasirkkalinnun. Sumun takia alkuperäinen reittisuunnitelmamme alkoi huolestuttaa sen verran, että päätimme jatkaa Raahen suuntaan Lumijoen ja sisämaan kautta. Viitasirkkeli sirisikin iloisesti paikalle päästyämme (PPLY -pinna n:o 2), ja Lumijoen puolelta löytyi myös retkemme toinen turkinkyyhky. Liminganlahden ympäristössä sumu oli paljon vähäisempää kuin etelämpänä, mutta Raahea lähestyessämme sukelsimme jälleen sakeaan sumuverhoon.

28.5.2010

Viikko vierähti kaikenlaisissa kiireissä (ja varsinkin kokeita korjatessa), ja vain muutama lintuhavainto piristi mieltä. Kotipihan ruokinnalla näyttäytyi tiistaina kaksi naaraspukuista punavarpusta, ja kun emäntä näki siellä myös koiraan, oli maisemissa ainakin kolme eri lintua. Päivän bongaus oli puolestaan Isokylän Jousilammelta löytyneiden kahdeksan meriharakan kuvauskeikka, ja samana päivänä kulttuurikämpän pihalla painalsi kaupungin yli vesisateessa kuikka(lintu)parvi, jossa oli pikaisesti arvioiden ainakin 40 lintua. Perjantaina otin sitten kohteekseni Oulun, jonne ajaessani kirjasin Luusuan Itärannantieltä lapasorsaparin ja Toivakan pelloilta seitsemän kapustarintaa, ja iltasella olinkin jo Nyströmin Harryn luona miettimässä Harryn, Jannen ja Vierimaan Antin kanssa strategiaamme seuraavana aamuna käynnistyvään PPLY:n pinnaralliin.

22.5.2010

Lauantaiaamun ohjelmassa oli Kemijärven Luonnon perinteisen pyöräretken vetäminen Isokylälle ja Imposenniemeen. Aamukuudelta löytyivät kokoontumispaikalta Pitkänsillan itäpäästä Salon Aino ja Helvi sekä Kellokummun Mikko, ja matkan varrelta mukaan tulivat myös Kelloniemen Ritva ja Kekin Anna. Keli oli erinomainen, eli aamu oli pitkästä aikaan sopivan viileä pyöräilemiseen, maisema oli kesäinen ja ilma oli tyyni, joten linnut kuuluivat ja uivat linnut näkyivät hyvin.

Perinteisen pyöräretken perinteisiin kuuluu lajilistan pito, ja ensimmäisiksi lajeiksi kirjasimme Pitkänsillan ympärillä pyörineet kolme pikkulokkia, kolme rantasipia ja ohi lentäneen tukkakoskelokoiraan. Lajilista karttui tietenkin alusta asti aikamoista tahtia, ja ensimmäinen parempi laji oli Kallaanvaarassa läheltä Pahkakummuntien risteystä laulanut punavarpunen. Kallaanvaaran venesataman edustalla soidinteli puolestaan härkälintupariskunta, ja seuraava härkälintu löytyi Jaakkolanlahdelta, pienen saaren kupeesta, jossa pyöri myös parvi suokukkoja. Jousilammelta löytyivät retkemme toinen punavarpunen ja nukkuva lapasorsakoiras, ja lammen lähiympäristöstä saimme listoillemme kala- ja lapintiiran. Imposenniemen pelloilla suurin yllätys oli ilmeisesti jostakin pelto-ojasta siivilleen pompannut lapinsirri. Perinteinen makkaranpaisto ja kahvitauko pidettiin leppoisissa olosuhteissa Porolammen rannalla, jonka jälkeen kävimme vielä Imposenniemen kärjessä, josta löytyi kottarainen. Viimeinen retkipinna, Lahtelanlahdella uiskennellut kuikka, nosti aamun lajimäärän 57:een, joka oli ihan mukava tulos aamupäivän pyöräretkelle.

Havaitut lajit: laulujoutsen, haapana, tavi, lapasorsa, tukkasotka, telkkä, tukkakoskelo, isokoskelo, kuikka, härkälintu, kapustarinta, töyhtöhyyppä, lapinsirri, suokukko, taivaanvuohi, lehtokurppa, pikkukuovi, kuovi, valkoviklo, liro, rantasipi, pikkulokki, naurulokki, kalalokki, harmaalokki, kalatiira, lapintiira, käki, käpytikka, kiuru, törmäpääsky, haarapääsky, räystäspääsky, metsäkirvinen, niittykirvinen, keltavästäräkki, västäräkki, leppälintu, pensastasku, räkättirastas, punakylkirastas, pajulintu, kirjosieppo, sinitiainen, talitiainen, harakka, varis, kottarainen, varpunen, peippo, viherpeippo, vihervarpunen, urpiainen, punavarpunen, punatulkku, keltasirkku, pajusirkku. (169)

21.5.2010

Paluu Kemijärvelle etelän keikan jälkeen oli suuri pettymys. Useita päiviä jatkuneet helteet olivat saaneet lumet ja jäät sulamaan sellaista tahtia, että Kemijärven vedenpinta oli jo nyt nostettu reilusti normaalia ylemmäksi - ja näin ollen jo sunnuntai-iltana Pitkälläsillalla kiepahtaessani huomasin että viimeisetkin lietteet olivat jo jäämässä veden alle. Käynti jätevesijärvellä osoitti, että myös siellä vesi oli yllättävän korkealla, eikä sielläkään ollut lietteitä - eikä myöskään lintuja. Jopa naurulokit olivat kadonneet järveltä. Muutamat pikaretket viikolla kaupungin ympäristöön olivat erittäin hiljaisia, ja aika kuluikin pääasiassa muissa riennoissa (kunnanvaltuusto, kokeiden korjaus ym.) kuin linturetkillä - vaikka periaatteessa nyt olisi pitänyt olla kevään paras retkiaika. En kirjannut sunnuntain ja perjantain välillä yhtään ainoaa lintuhavaintoa Kemijärveltä, vaikka jonkin verran retkeilinkin - eli surkean hiljaista oli!

16.5.2010

Aamuneljältä olin taas hereillä ja lähdin kävelemään rantatielle. Kohta sinne ilmaantui Jannekin, ja kuulosteltuamme jonkin aikaa jostain kaukaa kantautuvaa kaulushaikaraa, päätimme siirtyä noin 30 kilometrin päähän Lapinjärvelle katsomaan, olisiko siellä viihtynyt amerikantukkasotka paikalla. Komea sotkakoiras löytyi varsin nopeasti uiskentelemasta keskeltä järveä – ja se olikin siis jo kolmas vuorokauden sisällä havaitsemamme amerikanvieras! Sotka alkoi kuitenkin lähes heti sen nähtyämme nukkua, ja tsekattuamme läpi järven lukuisat naurulokit, punasotkat ja nokikanat jne. päätimme jatkaa matkaamme – nyt tosin niin, että minä lähdin ajamaan kohti Ranuaa ja Janne Parikkalaa.

Matkan varrelta kirjasin fasaanin vuodariksi Laukaalta ja Viitasaarella ja Pihtiputaalla pysähdyin laskeskelemaan kurkia ja/tai joutsenia. Pyhäjärvellä huomasin yllättäen tien varressa haukan jäniksenraadolla. Äkkijarrutus, U-käännös ja lähdin kamera valmiina ajamaan kohti petoa. Yllätyksekseni haarahaukaksi veikkaamani lintu osoittautuikin ruskosuohaukaksi, mutta pettymys ei ollut kovin suuri, kun huomasin päässeeni autolla varsin hyvälle kuvausetäisyydelle. Räpsin avoimesta ikkunasta tukun kuvia, kunnes lähes linnun päälle ajanut auto hätisti sen tiehensä.

Jatkoin taas kohti pohjoista, joskin Jannen innostamana päätin käydä vilkaisemassa hyvänä lintupaikkana tunnettua Kärsämäen Nurmesjärveä. Staijailin tornissa tapaamani Heikkilän Vesan kanssa toista tuntia, ja kirjasin paikalta mm. 270 pikkulokkia, 5 härkälintua, 5 mustakurkku-uikkua ja heinätavin, sekä ruskosuo-, varpus- ja nuolihaukan. Oulun seudun ohitin pysähtymällä vain Tupoksen ABC:lla nappaamassa sämpylän ja kahvin matkaan, ja viimein saavuin Ranualle. Kesä oli tullut tännekin, ja Toivakassa laskin puolenkymmentä keltavästäräkkiä ja kuulin pensastaskun, ja Sääskilahden rannassa piipitti rantasipikin. Iltasella kotia ajellessamme havaintoja ei enää kertynyt, mutta johan niitä oli muutamaan päivään ihan riittävästi mahtunutkin. (167)

15.5.2010

Lauantaiaamun ensimmäisenä herätyskellona toimi muutama teerikukko, jotka tulivat soidintamaan aivan telttamme viereen ja joista Janne sai äänitettyä hienon ääninäytteenkin. Vähän ennen viittä siirryin Potun auton luo nauttimaan aamukahvit, ja viiden maissa olimme valmiina vastaanottamaan alkavaa muuttoa. Kohta alkoikin taivaalla tapahtua, joskin muutto oli varsin rauhallista, mutta lajit sitäkin mielenkiintoisempia… Ensimmäinen häly oli heti kova – Haminan Vepsusta ilmoitettiin amerikanjääkuikka, jonka Potu kohta nyppäsikin lentämässä etupuolellamme. Lintu oli alhaalla saarta vasten ja näkyi varsin mallikkaasti sekä meiltä, että Hurpusta. Hymyssä suin kättelimme toisiamme hyvästä aamunavauksesta – ja kohta kännykkä hälytti taas! Nyt Vepsusta oli tulossa jääkuikka, joka iloksemme meni täsmälleen samaa reittiä amerikanjääkuikan kanssa, eli kohta näimme sen painaltavan vaalea nokka loistaen meren päällä saarta vasten. Hämmästys oli kuitenkin suuri, kun Hurpusta tuli kohta viesti, että lintu oli siellä kuvattu ja määritetty kuvista amerikanjääkuikaksi – mutta itse pidimme tiukasti kiinni määrityksestämme, ja myöhemmin kuulimme Hurpussakin päädytyn samaan määritykseen. Mutta ei kahta ilman kolmatta – kohta tuli yhtä aikaa kaksi viestiä, joista toisessa kerrottiin jääkuikan ja toisessa amerikanjääkuikan olevan tulossa kahden kuikan kanssa Harvajan ja Vepsun välissä… Jäimme odottelemaan mitä tuleman pitää, ja kohta linnut löytyvätkin taivaalta. Tämä iso-Gee nousi kuitenkin nyt selvästi ylemmäksi kuin kaksi edellistä, ja jäi vaaleaa taivasta vasten meiltä määrittämättä. Hurppu kuitenkin kuittasi lajin jääkuikkana… Joskin myöhemmin kuulin, että kuvien perusteella tämäkin lintu olisi ollut amerikanjääkuikka!?

No – neljän kuikkalajin lisäksi aamulla nähtiin toki paljon muutakin… Tavallisia kuikkia muutti 136, määrittämättömiä hanhia 645, valkoposkia 508, tundria 70, metsähanhia 23, pikkulokkeja 25, tukkasotkia 40 ja lapasotkia 10. Petolintuja edusti pari mehiläishaukkaa. Hauskin paikallinen laji oli kangaskiuru ja näimmepä me jossakin välissä kaksi merikihuakin. Aamu oli todella lämmin – lähes helteinen, ja staijaus sujui pian T-paidassa, ja levittelinpä itseeni jossakin vaiheessa aurinkorasvaakin. Neitoperhonen ja nokkosperhonen liihottelivat kallion päällä, ja muuton jo hiivuttua, ja juuri kun olimme lähdössä jatkamaan retkeämme, löytyi sisämaan puolelta muutama komea pikkujoutsenparvi, yhteensä 130 lintua - nostaen aamun pikkujoutsenlukeman 175:een.

Piipahdimme seuraavaksi pikaisesti Hurpun tyvellä, jossa näkyi pari kanadanhanhea (ja työreissulla oleva Keskitalon Markus) ja lähdimme sitten valumaan kohti pohjoista. Tosin päädyimme kiljukotkahälyjen saattelemana ensin Kurkelan ja kohta myös Väkevänjärven torniin, mutta jouduimme tyytymään merikotkaan ja pariin mehiläishaukkaan. Seuraava kohteemme olikin sitten jo aika älytön – päätimme lähteä Laukaalle kuuntelemaan siellä jo pitkään oleskellutta Suomen ensimmäistä ja eurooppalaisittainkin superharvinaista amerikantaivaanvuohta! Ajelimme ensin Parikkalaan, josta jatkoimme kahdella autolla läpi alkukesäisen Järvi-Suomen Laukaalle.

Saavuimme paikalle jo iltakuudelta, mutta siellä oli heti vipinää, sillä paikalliset lintuharrastajat olivat jo Vihtajärven rannassa suunnittelemassa superharvinaisuuden pyydystämistä. Auttelimme Tuikan Kimmoa verkkojen virittämisessä ja laitoimme atrapin soimaan – mutta mitään ei tapahtunut. Pohdimme, että reagoisiko kurppa kuitenkin helpommin soidinääneen kuin atrappina olleeseen kitkutukseen, ja Ilomäen Tero latasi miniläppärini kautta jenkkikurpan puputusta soittimeensa, mutta eipä sekään tuottanut tulosta. Vihtajärven rantamille kerääntyi pikku hiljaa yhä enemmän ja enemmän porukkaa, mutta hiljaista oli. Punavarpunen ja lehtokerttu sentään lauleskelivat, mutta se ei paljoa lohduttanut. Illan pimettyä paikalliset poistuivat pyyntivermeineen, ja kohta meitä oli enää viisi sinnikkäintä paikalla (kun autossaan nukkunut Jannekin viimein aktivoitui). Lohtua toi onneksi se, että linnun oli kuultu puputtavan edellisyönä kello 02, mutta muuten ilmapiiri oli kyllä melko apea – kunnes noin klo 23:20 Janne ihmetteli ääneen, että huutaako jossakin luhtakana. Hetken päästä kuulimme kuitenkin kaipaamamme amerikantaivaanvuohen helmipöllömäisen puputuksen ja pian sen jälkeen järven rantamilta sen kitkutusta, joka kaukaa kuulosti tosiaan yllättävän luhtakanamaiselta. Muun porukan poistuttua jäin Jannen kanssa kuulostelemaan, josko lintu vielä puputtaisi, mutta hiljaista oli. Päätimme ottaa nokoset autoissamme, mutta optimistisena jätin autostani ikkunan reilusti raolleen, ja noin klo 00:30 havahduin linnun puputtavan aivan autoni yläpuolella! Sitten taas hiljeni, ja yritimme nukkua – vaikkakin ainakin omalta osaltani se kyllä lähinnä yritykseksi jäikin. (164)